Siirry pääsisältöön

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerättiin marjoja, tekstiilejä, metalleja, pahvia. Valopanokset sen kun leimahtelivat.

Mikä oli sen sotasukupolven kärsimyksen mitta? Naiset lapsineen yksinään kotona tai jossain töissä maataloudessa, nuoret miehet  taistelemassa korvissa, eri rintamilla? Olen vieläkin järkyttynyt, vaikka sen sodan olen itsekin kokenut. Petri Pietiläisen ammattitaidolla kirjoittama teos toteaa, että joukko virheitä tapahtui - niin rintamalla, kuin itse Päämajassa. Sotaväsymys oli jo alkanut vaikuttaa, maatalouslomat pyörivät, puolustuslinja pysähtynyt väärään paikkaan. Aseet ja kalusto loko-oloon sijoitettu. Sodanjohto selitti, kansaa ohjattiin sanoilla.   

Useat upseerit, alemmat ja ylemmät, syyllistyivät vaikeisiin ja vääriin arviointeihin. Rintaman murtuminen kävi nopeasti. Heti aamulla päälle jysähti lamauttava ilmapommitus. Sekä vihollisen raskas että kevyt krh painoivat putket punaisina, tykistö jauhoi. Sitten maasto alkoi kummasti liikkua, salaa työnnetyt taisteluhaudat olivat hiipineet öisin. Jalkaväen kaikki aseet lauloivat. Hiekkamaasto nousi patsaana ilmaan. Taas ja taas uusi ilmapommitus. Korsut ja pienet poterotkin sortuivat. Venäläisten panssareiden ja kevyiden aseiden tulivoima räjäytti lopullisesti kaaokseen koko puolustuksen.

Muistan, miten rannikkopuolustusta omalla kotiseudullani sodan lopussa RT:n toimesta harsittiin ja parsittiin. Vanhanmalliset tykit löysivät monttunsa. Ampumahautoja kaivettiin, hiekka pöllysi. Haluttiin ampua päin hyökkäävää vihollista. Tiedettiin että putket ja tykkien pyörät lensivät milloin mihinkin suuntiin. Merenranta ja huvila-alueet luovutettiiin puolustukselle. Taisteltiin hengellä. Omaisuutta siirrettiin omatekoisiin puulaatikoihin. Vanhat miehet ja nuoret pojat olivat aseissa.

Leimusi yhteinen hätä. Kukaan ei kysellyt kuuluitko suojeluskuntaan, sotilaspoikiin tai et. Rospuuton yllätettyä vihollinen vetäytyi. Saatiin aikana rauha. Tulevaisuutta alettiin rakentaa. Hiekkakankaan ampumahaudat tyhjeninvät. Huvilaelämä jatkui hiljaisena mutta vakavoituneena. Urheiluinnostus korvasi sotajännityksen. Niinkuin Ev. T.V.Viljanen, koko RUK:n silloinen johtaja vakuutti, sotilaiden taistelusta - ei kyllä löytynyt mitäään vikaa. Vain kuolema korjasi liian paljon. Se niitti juuri kypsäksi tullutta viljaa.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist

Carean nykytilanne on muuttumassa hallitsemattomaksi

Jussi Raukko (Kouvola) kauhistutti äskettäin Kymen Sanomissa mielipiteellään, että maakunnan etelän ja pohjoisen välinen kilpavarustelu erikoissairaanhoidon investoinneissa nousee jo 200 miljoonaan euroon, ehkä ylikin. Kauhistusta lisäsi se, että Kymenlaakson omistajakunnat yhdessä ovat keskussairaalalleen tänään velkaa jo 24 miljoonaa! K eskussairaalan kunnossa ja toimitusjohtajan lausunnoissa tilanne on näkynyt. Sairaalan oma rahantarve ja omistajakuntien samanaikainen painostus alijäämäiseen talousarvioon ovat pakottaneet Carean ottamaan omiin nimiinsä velkaa kymmeniä miljoonia, vaikka sillä samaan aikaan on ollut jättisaatavia omistajiltaan. Onhan se aivan hullu tilanne. Näillä kuitenkin mennään, koska omistajakunnat näkevät maineensa takia velat mieluummin Carean kuin omassa repussa. Tilanteeseen toivotaan toki muutosta, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo herkistetty puuttumaan keskussairaalaa puuduttavaan talousarviokikkailuun. Nyt on syytä luottaa korkean