Siirry pääsisältöön

Sietäminen

Aihe, jota velkainen kotkalainen ei voi sietää, on suuri poikkeaminen kaupungin nykyelämästä. Jo pitkään on minua häirinnyt sellainen idea, joka rasittaisi yksinomaan maksajien kukkaroita, mutta jonka arvellaan vauhdittavan koko kaupungin talouden myönteistä kehitystä. Areena-suunnitelma sisältää tällaisia arveluita, jotka eivät perustu mihinkään oikeaan tutkimukseen. Pelottaa, että ne ne tulevat vain nyhtämään oman menestyksensä kansan kukkaroista.

Vanhana ja vailla valtaa taapertajana toivoin LIDL:n toisen myymälän johdattavan myös tavallisen tallaajan sellaisiin kysymyksiin, mistä kehitellään kaupalle aina tarpeelliset - menekki ja laatu. Pienenevä kaupungin väkiluku ei kuitenkaan kykene saamaan aikaan tällaista kehitystä. varsinkin kun hotellinkin perustaminen huojuu ja lykkäytyy. Mitä vaihtoehtoja meille silloin jää? Väen lisäyskö? Lisätään vieraat kasvot  kuvioon vasta sitten, kun olemme vakuuttuneet suunnittelun varmuudesta.

Onko valtakunnan taloudellinen menestys sekoittanut aikaisemman kahtia jakautumisen? Siltä ainakin tuntuu. Vasemmisto ei ole enää yhtä uhkarohkea, onko sen aikaisempi rooli nyt vastapuolen oikeistomielisillä. On totta, ettei kehitystä synny, ellei uskalla. Joskus on pantava vaikka kaikki likoon. Rohkeuden puolesta on jo vannottu koko ikuisuus. Tällä viisaudella varmaan jotkut perustelevat niin monet ideat. Mutta onko meillä varaa kokeilla?

Kysytään sitten vaikka Nobel-palkituilta professorilta, Richard Thalerilta. Hänhän, jos kuka, edustaa nykyisyyttä. Riski voi peloittaa. Sen on varmaan todennut Nobel-palkittu psykologi, joka vasta eilen kuuli palkkiostaan. Kansalaiset yleensä valitsevat joko tunteella tai tietämättömyydellä. Kai niin demokratia muuttuu. Puolueet ovat sekaisin ja media tarjoaa vain neuvottomuutta. Pienimmällä riskillä liikutaan, kun pannaan rahat - toistaiseksi - seisomaan, vähennetään tulevia korkoja, tutkitaan.

















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Mielenilmaus

Koko moniselkoinen hässäkkä näyttää lopulta viittovan tiettyyn tavoitteeseen: tuleviin eduskuntavaaleihin ja pelkoon puoluen kannatuksessa niissä. Parhaiten se näkyy änkeimpien demareiden ajatusharhailussa ja välikysymyskeskusteluissa.  Entisen valtionvarainministerin Antti Rinteen luulisi olevan selvillä maan talouden nykyisestä tilasta ja toimivan sen mukaan. Mutta ei. Puolueen etu sivuuttaa kirkkaasti valtakunnan edun. Niin paljon oman puolueen gallup-kannatus suistaa puoluepomon politiikkaa. Viimeisin ponnistus on sitten tuonut pinnalle, vanhan - toki omalla tavallaan arvostetun Ihalaisen - selvittämään uudestaan yhdyskuntasopimusta. Tämä todistaa, että sosiaalidemokraattien hätä on todellinen. Aikanaan SAK veti takaisin julkisuudesta Lohtander-mainoksen. Nyt olisi samanlaiseen aihetta, kun melkein koko kansa tietää eletyn jo liian kauan velaksi. Katkaisu on nyt pakko tehdä, Mitä sitten, jos kansa kääntyykin ns. mielenilmaisijoita vastaan. Varsinkin kun ensi vuonna - näilläkin ha

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist