Siirry pääsisältöön

Huuto

Norjalaisen taidemaalarin Edvard Munchin ekspressionistinen teos - Huuto - herättää  filosofiseen mietiskelyyn. Maalauksen nykyistä, edelsi toinen nimi - Epätoivo. Nämä kaksi sanaa kuvaavat oikestaan kaikki ne tuskat ja tunteet, jotka taiteilija saattoi tuntea maalatessaan taulun. Tämä puolestaan johtaa huudon erittelyyn, joka saattaa syntyä ihan arkipäivänä. Huuto on aina merkki jonkin asteen epätoivosta, jomman kumman tai molempien.

Huuto merkitsee huutamista kovaäänisesti. Tehokkuus saattaa karata huulien välistä kuin tahtomatta. Syntyy kilpahuudanta, vaikka molemmat kuinka kehuisivat kuuloaan. Siihen alkaa jo sisältyä vihaa. Älä huuda... aiheuttaa yhtä kovalla äänellä - sinä se huudat! Viha alkaa silloin pursuta molemmista,  Olisiko silloin jo korkea aika siirtyä huumorin puolelle. Oven kiinnipaukahdus voidaan vielä estää. Sovitaan mieluummin.

Irrottautuminen elämästä herättää aina tunteita. Tapahtuu se sitten hoivakodissa tai omassa asunnossa.
Kuolema herättää kauhua, jokainen toivoo helppoa lähtöä, saappaat jalassa. Hämmästyttävää, vaikka lopun lähestyminen tiedetään, heräää kilpailu. Iän pituus lasketaan mm. saavutukseksi. Jotain on elämän aikana tehty oikein, se vain on tärkeää. Sen ympärille voidaan itse kutoa vaikka millainen onnistumisen verkko. Joka ihminen haluaa lähteä voittajana. Tai - vaikka parempana kuin toinen.

Edvard Munchin teos herätti siis arkipäivän. Pääasia on, että herätti. Jos taulut synnyttäisivät muutakin kun vain kylmän viileän katseen, kaikki taide palvelisi inhimillisyyttä. On kuin Kotkan merenkulussa. Satama on saanut rahansa, odotellaan siis kasvua. Asukaslukuun toivotaan lisääntymistä, mistä se lieneekin kotoisin. Areenalle toivotamme menestystä heti rakentamisvaiheesta lähtien. Samoin sen vetäjälle. Vaikka on perin vaikea uskoa koko alueen loistokkaaseen tulevaisuuteen.. 





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist

Carean nykytilanne on muuttumassa hallitsemattomaksi

Jussi Raukko (Kouvola) kauhistutti äskettäin Kymen Sanomissa mielipiteellään, että maakunnan etelän ja pohjoisen välinen kilpavarustelu erikoissairaanhoidon investoinneissa nousee jo 200 miljoonaan euroon, ehkä ylikin. Kauhistusta lisäsi se, että Kymenlaakson omistajakunnat yhdessä ovat keskussairaalalleen tänään velkaa jo 24 miljoonaa! K eskussairaalan kunnossa ja toimitusjohtajan lausunnoissa tilanne on näkynyt. Sairaalan oma rahantarve ja omistajakuntien samanaikainen painostus alijäämäiseen talousarvioon ovat pakottaneet Carean ottamaan omiin nimiinsä velkaa kymmeniä miljoonia, vaikka sillä samaan aikaan on ollut jättisaatavia omistajiltaan. Onhan se aivan hullu tilanne. Näillä kuitenkin mennään, koska omistajakunnat näkevät maineensa takia velat mieluummin Carean kuin omassa repussa. Tilanteeseen toivotaan toki muutosta, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo herkistetty puuttumaan keskussairaalaa puuduttavaan talousarviokikkailuun. Nyt on syytä luottaa korkean