Siirry pääsisältöön

Armonaika

Talousjohtaja Mänttärin katsaus Kotkan tilanteeseen oli valaiseva. Sen jälkeen kaupunginvaltuusto teki päätäksensä, joka tulee esiin eri yhteyksissä ja vielä monta kertaa. Eija Anttilan kirjoitus ei suinkaan ollut pahansuopa, mutta se selvitti eri Areenoitten neliöt erinomaisesti ja sitä kelvotonta suossa tarpomista, mitä tämä kaupunki on tehnyt. Loputon  kikkailu kaupungin toimien todellisten vaikutusten hämärtämisksi - velkakelpoisilla osakeyhtiöillä - on ennusmerkki tuhosta.

Joku mainostoimisto lienee tarkoituksellisesti huitaisten tehnyt väärät laskelmat ja kirjoittanut siitä jytyn laskun. Areenan tulevaisuus on haluttu nähdä vain loistokkaana. Syynä se, että kaupunginjohtajan  kymmenisen johtamisvuotta eivät  ole johtaneet mihinkään suureen menestykseen. Maailmantilanne on toki tänä aikana tehnyt aikamoisia voltteja, mutta se joka sosiaalidemokraatteihin oli tullut heti alkuun kirjautuneeksi, sen on kavuttava luistavakin rinne loppuun asti.

Miksei aikaisemmin ole näin selvästi sanottu, moni kysyy? Kyllä on. On kirjoitettu kymmenin kerroin eri paikoissa, on alijäämää, ja kaupunginvaltuustossakin, tyrmätty laskelmat. Nyt syntyy vain kilpajuoksu siitä, kuka  sen selvimmin teki. Järki tunne ja tarve varmaan pakkasivat sekoittumaan. Lähitulevaisuuden vaalit ovat lisäksi sekoittamassa soppaa. Gallup-numeroita luetaan. Taseet paukkuvat todellisuudessa taas tappiota ja sähkömiljoonat olisi kannattanut miettiä tarkemmin.

Täysin sama, kuka Kotkan kaupunginjohtajaksi valitaan. Samat vaikeudet ovat jo tiedossa.
Ulkomailta uutiset kertovat, että kaikilla puolueilla eivät toiveet aina toteudu. Itävallan vaaleissa nuoret poliitikot ryntäsivät johtopaikoille. Uusiiko se valtakunnan tason liittoutumiia, sitä emme tiedä. Nuorten sukupolvien kukkarolle jää Kotkankin selviäminen taloudestaan. Tulevatko mustatakkiset avuksi jo ennen armonajan päättymistä. Odotusaikana turvaudumme vain tunnusmerkkeihin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist

Carean nykytilanne on muuttumassa hallitsemattomaksi

Jussi Raukko (Kouvola) kauhistutti äskettäin Kymen Sanomissa mielipiteellään, että maakunnan etelän ja pohjoisen välinen kilpavarustelu erikoissairaanhoidon investoinneissa nousee jo 200 miljoonaan euroon, ehkä ylikin. Kauhistusta lisäsi se, että Kymenlaakson omistajakunnat yhdessä ovat keskussairaalalleen tänään velkaa jo 24 miljoonaa! K eskussairaalan kunnossa ja toimitusjohtajan lausunnoissa tilanne on näkynyt. Sairaalan oma rahantarve ja omistajakuntien samanaikainen painostus alijäämäiseen talousarvioon ovat pakottaneet Carean ottamaan omiin nimiinsä velkaa kymmeniä miljoonia, vaikka sillä samaan aikaan on ollut jättisaatavia omistajiltaan. Onhan se aivan hullu tilanne. Näillä kuitenkin mennään, koska omistajakunnat näkevät maineensa takia velat mieluummin Carean kuin omassa repussa. Tilanteeseen toivotaan toki muutosta, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo herkistetty puuttumaan keskussairaalaa puuduttavaan talousarviokikkailuun. Nyt on syytä luottaa korkean