Siirry pääsisältöön

Epäluulo

Lukaisin SK 35:sta muutaman artikkelin ja pysähdyin väärinkäsityksiin, jotka kuulemma ovat tavallisia Venäjällä. Tietojen erehdyttämiä ollaan  myös koto-Suomessa. Saako näihin lainkaan puuttua, mediaihmiset kun ovat aika herkkiä. Poimin esiin joitakin, jotka esiintyvät useimmiten. Aloitan vaikka musiikista. Katsoin Norjan Eurooppa-konserttia. Suomalaisetko sinfoniaorkestereiden johtajatko hallitsevat maailmaa? Eivät kai, sillä tämä näytti aivan Berliinin filharmonikoilta.

Onko median kehuskelun ylimittaisuutta, että kotimaiset sinfoniaorkesteriden johtajat hallitsevat sinfoniamusiikin ihan kaikkialla. Totuus lienee, että sinfoniaorkestereita musisoi ainakin satoja eri puolilla maailmaa ja suomalaisten johtamia niistä todella pieniä prosentteja. Kaikki kunnia kotimaisille musiikin taitajille, mutta joskus niitä soisi sentään verrattavan koko maailmassa tapahtuviin - saman tason taiturointeihin. Pieni maa ja kansa sen mukainen.

Prosessissa on pari ongelmaa. Tietoa panttaamalla saavutetaan juuri se tarkoitus, joka on haluttu antaa: suomalaiset kyvyt hallitsevat musiikin. Tällaisen epämääräisyyden hyväksymällä media syyllistyy huiskimiseen, joka johta näppäräsormisuuteen politiikan alueella. Lähestyvät vaalit panevat hohkamaan sitä ja tätä, puoluetoimistot syöttävät usein painokelvotonta tekstiä. Median kunniaksi kohotettakoon toki jarrutusta tässä on tapahtunut ja eniten vallan kaikkein hullummissa lausunnoissa.

Ilslamisaatio ja synnytystalkoot painivat kyllä eri sarjoissa. Siksi niitä ei voi edes sanavalintoina asettaa verrokeiksi. Toinen painottaa vihaa, toinen taas, aika viattomasti, yhteistä ponnistelua. Kyllä Gallup-tilastotkin erehtyvät joskus. Brexitkin venyy ja paukkuu. Toteutuuko edes koskaan? Myös medialle hyväksytään pieni huolimattomuus! Huteja pääsee kaikilta. Tuskin sos.dem.puolue haluaisi vanhaan maailmaan, jossa mies päätti kaiken ja vaimon osa oli vain synnyttää.









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Mielenilmaus

Koko moniselkoinen hässäkkä näyttää lopulta viittovan tiettyyn tavoitteeseen: tuleviin eduskuntavaaleihin ja pelkoon puoluen kannatuksessa niissä. Parhaiten se näkyy änkeimpien demareiden ajatusharhailussa ja välikysymyskeskusteluissa.  Entisen valtionvarainministerin Antti Rinteen luulisi olevan selvillä maan talouden nykyisestä tilasta ja toimivan sen mukaan. Mutta ei. Puolueen etu sivuuttaa kirkkaasti valtakunnan edun. Niin paljon oman puolueen gallup-kannatus suistaa puoluepomon politiikkaa. Viimeisin ponnistus on sitten tuonut pinnalle, vanhan - toki omalla tavallaan arvostetun Ihalaisen - selvittämään uudestaan yhdyskuntasopimusta. Tämä todistaa, että sosiaalidemokraattien hätä on todellinen. Aikanaan SAK veti takaisin julkisuudesta Lohtander-mainoksen. Nyt olisi samanlaiseen aihetta, kun melkein koko kansa tietää eletyn jo liian kauan velaksi. Katkaisu on nyt pakko tehdä, Mitä sitten, jos kansa kääntyykin ns. mielenilmaisijoita vastaan. Varsinkin kun ensi vuonna - näilläkin ha

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist