Siirry pääsisältöön

Naiskaupunginjohtaja..?

Yli kolmestasadasta vain 65 kuntaa johtaa nainen, mutta suurten  kaupunkien johtajissa nainen on edelleen harvinaisuus. Vain kahdeksan prosenttia valitaan, eniten pienten kuntien johtoon. Tutkimuksen mukaan jää liian usein, hyvin perusteltu hakemus lähettämättä, koska naiset  ovat kyvyistään epävarmoja. Joskus hakijaluetteloita simäillessä harmittaa, ettei molempia hyvin koulutettuja sukupuolia ole mukana. Miksi kaikki kykenevät ja koulutetut eivät hakeneet?

Laaja-alaisesti pitäisi saada hakemuksia, jotta todella voitaisiin tehdä vertailuja parhaista hakijoista. Kaupunginjohtajan työ on kovaa ja vaatii itseluottamusta. Se toki tiedetään. Naisista niitä ominaisuksia kyllä löytyy.  Sen osoittavat mm. monet tieteelliset tutkimukset, joita yhteiskunnan johtamisesta, yhä tiheämmin julkaistaan. Koulutusta hakutilanteessa on korostettava. Naisia vähemmän koulutetut miehet tulevat silloin myös nykyistä tarkemmin puntariin?

Korkeakoulutus ja yhteiskunnan suurten yksiköiden johtaminen kuitenkin ovat eri asioita. Kuntajohtaminen on erilaisten tapahtumien kautta tosi vaikea yhdistelmä. Siihen tarvitaan sekä napakkuutta että luotettavuutta, mutta ei niinkään puolueuskollisuutta. Ovatko  toisten hoivaamiseen asennoituneet hakijat varmat osaamisestaan? Johtajan paikka on yksinäinen, puolueet eivät taputa olalle kuin itselleen miellyttävissä tapahtumissa.

Palkka on molemille sukupuolille kaupungin johdossa sama. Johtajasopimuksen sisältö on valtuuston heiniä. Vaikka laki ei vielä täsmennä, sopimus ohjaa kaikkia vastuuhenkilöitä ymmärtämään mitä tosijohtajalta odotetaan. Luottamuspula syntyy useimmiten siitä, etteivät muut keskeiset johtohahmot oikein ymmärrä, mikä kunkin tehtävä on verkottuneessa ja digitalisoituneessa yhteiskunnassa. Oikeita numeroita kuitenkin tarvitaan sukupuolesta välittämättä!




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Mielenilmaus

Koko moniselkoinen hässäkkä näyttää lopulta viittovan tiettyyn tavoitteeseen: tuleviin eduskuntavaaleihin ja pelkoon puoluen kannatuksessa niissä. Parhaiten se näkyy änkeimpien demareiden ajatusharhailussa ja välikysymyskeskusteluissa.  Entisen valtionvarainministerin Antti Rinteen luulisi olevan selvillä maan talouden nykyisestä tilasta ja toimivan sen mukaan. Mutta ei. Puolueen etu sivuuttaa kirkkaasti valtakunnan edun. Niin paljon oman puolueen gallup-kannatus suistaa puoluepomon politiikkaa. Viimeisin ponnistus on sitten tuonut pinnalle, vanhan - toki omalla tavallaan arvostetun Ihalaisen - selvittämään uudestaan yhdyskuntasopimusta. Tämä todistaa, että sosiaalidemokraattien hätä on todellinen. Aikanaan SAK veti takaisin julkisuudesta Lohtander-mainoksen. Nyt olisi samanlaiseen aihetta, kun melkein koko kansa tietää eletyn jo liian kauan velaksi. Katkaisu on nyt pakko tehdä, Mitä sitten, jos kansa kääntyykin ns. mielenilmaisijoita vastaan. Varsinkin kun ensi vuonna - näilläkin ha

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist