Tiedot läpinäkyviksi on veronmaksajien ehdoton vaatimus. Näin ovat kaikki puolueet vaatineet, jo vuosikausia. Niin suurissa kuin pienissäkin valtioissa. Onko maksajan ääntä kuultu ja toimitaanko sen mukaisesti? Kyllä media parhaansa yrittää, mutta kun demokratiassa välttämättömät "seuraavat vaalit" lähestyvät, sävy saattaa värittyä. Yleensä se kääntyy jokseenkin huomaamatta. Some on sitä paitsi tuonut uuden puolustautumisen suunnan. Ns.demokratian häiriköt ovat lisääntyneet.
Lehdellä kuin lehdellä on linjansa. Pääkirjoituksia sorvaavat tavallisesti kokeneet kirjoittajat. He väistelevät kirjoituksissaan taidolla suurimmat häiriköt, jotka vaalien lähestyessä kasvavat kuin rikkaruohot. Jopa pääkirjoittajiksi tarjoutuvat tuntevat kykynsä riittävän oman uskomuksensa julistukseen. Uskomuksia riittää, mutta demokratia pääsääntöisesti säilyy. Toivottavasti julkaisijat muistavat poliittisen ilmaston muutuessa omat keskenään kehitetyt sääntönsä.
Eräässä suhteessa media pysyy vanhanaikaisena. Sivuasetelma ratkaisee uutisten tärkeyden. Nykyisin välttämättömät mainokset valloitavat yhden tai kaksi ensimmäistä sivuaukeamaa. Se on pakko sietää. Tekstareissa ovat kauan viihtyneet kirjoitukset 80 turhasta, työtään säästävästä suunnittelijasta, joista kuulutaan maksavan veronmaksajilleen paljon. Sen saattamisesta tutkimuksen kauttaa järjestykseen, media voi auttaa. Myös tekstareiden karsiminen on taitotyötä. Ne ilmaisevat kansan tahdon.
Tiedot läpinäkyviksi on myös demokratian keskeinen vaatimus. Jos kansa vaatii tarkennettuja tietoja suurten matkustajaristeilijäiden kustanuksista. niitä on siis pakko ajan mittaan antaa. Ei maailma sillä ponnahda eteenpäin, että joskun on pakko jotain hulluakin yrittää. Kaikella on hintansa ja jossakin tulee vastaan se raja, johon lehden maksavat lukijat ja veronmaksajat haluavat ja kykenevät. Verrattuna ulkomaiseen kiihoituksilla kirjoitteluun, meikäläinen media on vielä kiltti.
Lehdellä kuin lehdellä on linjansa. Pääkirjoituksia sorvaavat tavallisesti kokeneet kirjoittajat. He väistelevät kirjoituksissaan taidolla suurimmat häiriköt, jotka vaalien lähestyessä kasvavat kuin rikkaruohot. Jopa pääkirjoittajiksi tarjoutuvat tuntevat kykynsä riittävän oman uskomuksensa julistukseen. Uskomuksia riittää, mutta demokratia pääsääntöisesti säilyy. Toivottavasti julkaisijat muistavat poliittisen ilmaston muutuessa omat keskenään kehitetyt sääntönsä.
Eräässä suhteessa media pysyy vanhanaikaisena. Sivuasetelma ratkaisee uutisten tärkeyden. Nykyisin välttämättömät mainokset valloitavat yhden tai kaksi ensimmäistä sivuaukeamaa. Se on pakko sietää. Tekstareissa ovat kauan viihtyneet kirjoitukset 80 turhasta, työtään säästävästä suunnittelijasta, joista kuulutaan maksavan veronmaksajilleen paljon. Sen saattamisesta tutkimuksen kauttaa järjestykseen, media voi auttaa. Myös tekstareiden karsiminen on taitotyötä. Ne ilmaisevat kansan tahdon.
Tiedot läpinäkyviksi on myös demokratian keskeinen vaatimus. Jos kansa vaatii tarkennettuja tietoja suurten matkustajaristeilijäiden kustanuksista. niitä on siis pakko ajan mittaan antaa. Ei maailma sillä ponnahda eteenpäin, että joskun on pakko jotain hulluakin yrittää. Kaikella on hintansa ja jossakin tulee vastaan se raja, johon lehden maksavat lukijat ja veronmaksajat haluavat ja kykenevät. Verrattuna ulkomaiseen kiihoituksilla kirjoitteluun, meikäläinen media on vielä kiltti.
Kommentit