Siirry pääsisältöön

Nollakorko

Maamme talouskasvun tärkein tukipilari  viimeisinä vuosina on ollut nollakorko. Kun öljyn hinta on viipynyt kauan alamaissa, Suomen, yhdessä monien muiden valtioiden kanssa, on ollut turvallista kehittää omaa talouttaan myös velkavivulla. Numeromiehet tosin ovat kaiken aikaa varoittaneet, ettei nollakorkojen aika ole loputon. Siitä huolimatta velkaa on siunaantunut niin valtioille, kunnille, viime aikoin kunnan omistamille yhtiöille kuin yksityistaloudellekin.

Lainavelkaa on siis ollut saatavilla ja ovat siitä nauttineet muun muassa perustetut kauppakeskukset. Omistus niissä on usein ollut ulkomainen. Miten sikäläiset sijoittajat tulevat reagoimaan, jos nollakorko on tavoittamattomissa ja päivänpaisteiset vaihtoehdot alkavat hiipua olemattomiin. Nollakorko on viipynyt niin kauan tukipilarina, ettei sen katoamiseen edes uskota. Numeromiehet on tavan takaa korostaneet myös tuloslaskelman merkitystä kirjanpidossa tulevaisuuden arvioinnissa.

Nollakoron maailmassa tuloslakelma on mukava ollut unohtaa. Kunnissa olisi ollut tärkeää perehtyä siihen, mitkä syyt ovat johtaneet velan lisäyksen tarpeeseen. Numeromiesten ääneen ei kuitenkaan ole kiinnitetty tarpeellista huomiota. Velan syyt ovat jääneet tutkimatta, seurauksia on sen sijaan pidetty peräti kärkiajatuksina. Jos Kotkaa katselee, OUTLET-toiminta ja Ankkuri ovat olleet muita kiehtovampeja. Saa nähdä, miten ulkomaiset Meripäivävieraat mittaavat kaupungin kiinnostavuuden.

Velka luonnollisesti jakautuu, asuntolainat omana yksikkönään. Niillä joilla asuntolainaa on, velka vastannee noin kahden vuoden perheen kokonaistulokertymää. Velka on hallittavissa. Osalla velan saajista vastuu on tilastojen mukaan noin viiden vuoden, perheen kokonaiskertymästä. Koron voi silloin kokonaan poistuneen ajatuksista nuorilta lapsiperheiltä. Ajatteluun ei ole silloin lainkaan mahtunut, että velka aina tarvitsee joko käypää omaisuutta tai lainan antajan hyväksymän takauksen. " Velka on veli otettaessa - veljenpoika maksettaessa."

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist

Carean nykytilanne on muuttumassa hallitsemattomaksi

Jussi Raukko (Kouvola) kauhistutti äskettäin Kymen Sanomissa mielipiteellään, että maakunnan etelän ja pohjoisen välinen kilpavarustelu erikoissairaanhoidon investoinneissa nousee jo 200 miljoonaan euroon, ehkä ylikin. Kauhistusta lisäsi se, että Kymenlaakson omistajakunnat yhdessä ovat keskussairaalalleen tänään velkaa jo 24 miljoonaa! K eskussairaalan kunnossa ja toimitusjohtajan lausunnoissa tilanne on näkynyt. Sairaalan oma rahantarve ja omistajakuntien samanaikainen painostus alijäämäiseen talousarvioon ovat pakottaneet Carean ottamaan omiin nimiinsä velkaa kymmeniä miljoonia, vaikka sillä samaan aikaan on ollut jättisaatavia omistajiltaan. Onhan se aivan hullu tilanne. Näillä kuitenkin mennään, koska omistajakunnat näkevät maineensa takia velat mieluummin Carean kuin omassa repussa. Tilanteeseen toivotaan toki muutosta, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo herkistetty puuttumaan keskussairaalaa puuduttavaan talousarviokikkailuun. Nyt on syytä luottaa korkean