Siirry pääsisältöön

Soppa

Heti tapahtumien alussa lähes kaikkien hämmästys oli valtava. Sopan ainekset olivat tuntemattomat. Ei oikein ymmärretty, mikä sekaannuksen oli aiheuttanut. Eihän Suomessa oltu totuttu siihen, että jokin eduskuntapuolue voi jakautua kahtia. Tosin siitäkin oli esimerkkejä, mutta olosuhteet silloin niin erilaiset. Se vain oli varmaa, että puolueessa itsessään vallitsi suuri hämmennys. Oliko sekamelskan aihauttaja puolueen sisäinen vai ulkopuolinen, sitä nyt kysyttiin.

Vähitelle ainekset alkoivat kirkastua. Kahtiajaon osapuolet, joiden henkilömäärät vielä olivat hämärässä, ajattelivat samalla tavoin, mutta samalla olivat vastakkaista mieltä. Puolue oli kaapattu - se vaikutti selvältä, mutta kuka oli sopan sekoittaja? Toinen osapuoli näki kaappaajana vain ulkopuolisen tahon. Toinen taas syytti vastapuolta. Kun näki kuvat, jotka kertoivat siitä hämmennyksestä, joka uuden puheenjohtajan valinnasta syntyi, alkoi puolikin hahmottua.

Kokousväen ilmeitten tulkitsija oli silloin täysin vakuuttunut, että soppa sen kuin vain sakenee, eikä jää ilman jälkiseurauksia. Niitä on jo saatukin. Ulkopuolista puuttumista väittänyt ryhmittymä tarjoutui eroamaan puolueesta, mutta mikä tärkeintä, sitoutui hallitukseen samoilla jäsenillä ja ehdoilla kuin hallitus oli siihen saakka toiminut. Koko eronnut ryhmä vaikutti sitä paitsi nyt yhtenäiseltä. Parikymmentä henkilöä oli suuri joukko ja sai vaikutuksen aikaan jo eduskunnassa.

Soppa alkoi nyt kirkastua, saamoin puoluejohdon valinta kaappausta käyttäen, näytti selvältä. Juuri valitun, uuden puheenjohtajan valtakausi näytti jäävän lyhyemmäksi kuin intomieliset kaappaajat olivat suunnitelleet. Istuva hallitus lienee nyt koko hässäkän ainoa voittaja.Vai muhiiko vieläkin yllätyksiä? Eronneen ryhmän kokoa ei vieläkään tarkkaan tiedetä. Onko harppauksia vielä odotettavissa ja mihin suuntaan? Kunnat odottavat nyt myös tilanteen selkiintymistä. Soppa poreilee hiljalleen liedellä. Ainesten alkuperä ja lieden omistus ovat vieläkin tuntemattomia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist

Carean nykytilanne on muuttumassa hallitsemattomaksi

Jussi Raukko (Kouvola) kauhistutti äskettäin Kymen Sanomissa mielipiteellään, että maakunnan etelän ja pohjoisen välinen kilpavarustelu erikoissairaanhoidon investoinneissa nousee jo 200 miljoonaan euroon, ehkä ylikin. Kauhistusta lisäsi se, että Kymenlaakson omistajakunnat yhdessä ovat keskussairaalalleen tänään velkaa jo 24 miljoonaa! K eskussairaalan kunnossa ja toimitusjohtajan lausunnoissa tilanne on näkynyt. Sairaalan oma rahantarve ja omistajakuntien samanaikainen painostus alijäämäiseen talousarvioon ovat pakottaneet Carean ottamaan omiin nimiinsä velkaa kymmeniä miljoonia, vaikka sillä samaan aikaan on ollut jättisaatavia omistajiltaan. Onhan se aivan hullu tilanne. Näillä kuitenkin mennään, koska omistajakunnat näkevät maineensa takia velat mieluummin Carean kuin omassa repussa. Tilanteeseen toivotaan toki muutosta, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo herkistetty puuttumaan keskussairaalaa puuduttavaan talousarviokikkailuun. Nyt on syytä luottaa korkean