perjantai 30. kesäkuuta 2017

Potero

Maakuoppaa, joka on kaivettu jonkun eläväisen suojaksi nimitetään kansan- tai paremminkin sotilaskielessä poteroksi. Sana on niin yleistynyt, että sen ovat omineet myös palkkaneuvottelijat. Ay-johtajat puhuvat palkkapoterosta, kun heidän vastapuolensa korostaa olematonta korotusvaraa, eivätkä he ole mielestään poterossa. Molemmat osapuolet paljastelevat jo ajoissa hauiksiaan. Mielikuvaa luodaan suurimmalta osin sekä mediassa että tv:ssa.  

Vaikka numeroäijät miten tarkasti pystyisivät papereillaan laskemaan lähes oikeat talouden antivarat, huutokauppa on suomalainen tapa etsiä ratkaisusu, ja vielä sellainen, josta jokainen neuvottelija haluaa löytää omat puumerkkinsä. EK jaksaa muistuttaa, että yhtään sopimusta ei tästä lähtien enää synny vanhaan maalliin. Ammattiliitot taas toistavat, tällä kertaa kaikki pannaan yhteen. Arvovallat tulevat peliin mukaan. Politiikka tunkee joukkoon, kenenkään varsinaisesti kutsumatta.

Vaikka kukaan ei ääneen sano, askelmerkkejä tuleviin vaaleihin pyritään poteroissa huutokaupoilla varaamaan. Kun vientivetoisuus on kaikessa hiljaisuudessa saamassa kansan hyväksynnän, paikallisesta sopimisesta riittää mielipiteitä puolesta ja vastaan. Epäsopu siinä on jopa tavoite, siinä tulee kovimmin huutajalle poliittisia lisäpisteitä. Niin ainakin uskotaan. Kun sopimuskenttää kokonaisuutena silmäilee, jopa kuuluisat "Jokisen eväät" olisivat mitä hienoimmassa järjestyksessä.

Suomalaisessa poteroissa sopimukset kuitenkin lopulta syntyvät. Aika, minka jokainen vaatii, on vain siedettävä. Numeromiesten suositukset, vähän väritetyinä politiikan yleissävyillä, voittavat lopulta.
Niin kauan kuin vastapuolia on  ja tarvitaan, saamme nauttia kalliista demokratiastamme. Kunnioitettu keskustelukumppanini Jorma Savikko siteerasi aikanaan, että demokratiassa on kyllä omat virheensä, mutta parempaa ei vielä kukaan ole keksinyt!

torstai 22. kesäkuuta 2017

Kampus

Kampus -suunnitelmassa viehättävät synergiaedut. Jakamalla auditorio, aulatiloja, kokouspaikkoja, ravintolapalveluita ja vessoja muiden alueella kävijöiden kanssa, saavutetaan jokseenkin varmoja etuja. Suunnitteluarkkitehtien kaapin päälle nostama Vellamo hiipuu samalla numeromiesten halveksimasta pääosasta, tavalliseen esinenäyttelyn rooliin.  Kotkalaisen museolaitoksen ei tarvitsisi enää höyhenen kevein perustein kertoilla, miten kannattavaksi se rakentajilleen saatu. Sen Kotkan kaupungin todellinen tuloslaskelma ja Vellamon aiheuttama osuus veloista, ovat sen totuuden jo vuosikausia todistaneet.

Toinen kysymys kokonaan on, muuttavatko viimeisessä rakennusvaiheessa oleva, liikennettä lisäävä moottoritie E18 ja vauhdilla nyt jo kasvavien kaupallisten suurmarketien arvo aikanaan kaupungin keskustaa. Miten muuttavat, kun se toteutuu? Hotellista on kaupunkia narautettu niin monta kertaa, että vakavasti otettuna sen on oltava täysin luotettava toimi, toteutuvine rakennusaikatauluineen ja riittävine takuineen, ennen kuin mitään päätöksiä valtuustossa tehdään. Valmiiksi rahoitettu moottoritie synnyttää sitäpaitsi kaikenlaisia yrityksiä ja muita Kotkan taloutta sykähdyttäviä toimintoja.

Kaupunginjiohtaja Lindelöfin esiin ottama Euroopan investointipankin luotto on mielenkiintoinen, mutta sen toteutuminen kaukana. Päättäjien ei kannata sitoa ennakkoon käsiään. Hämeenlinna sai kansainvälisestä autotalostaan jo riittävästi kyseenalaista mainetta. Tosin mitään ei voi täysin varmistaa. Monien arvostama sotateoreetikko Clausewitz huomasi tämän, koko yhteiskuntaa koskevan totuuden tänäänkin toimivan erinomaisesti. Pink Eminencen laskelmat kannattaa ainakin tarkistaa. Pelkään, että ne huojuvat kunnan henkilöstön ollessa kysymyksessä ja muuttuvat.

Xamkin kampus -sunnitelma on mielenkiintoinen. Kaupungin tarkkaa omaa laskentaa se kuitenkin kaipaa. Mitä maksaa vanhojen varastojen purku, mitä vanhojen koulurakennusten alasajo, uudistaminen. Rakennusten purkaminen tai kaupungin  muu arkkitehtoninen ohjelmointi? Mitä muita sijoitusvaihtoehtoja muilla toimialueilla kaupungilla on? Huomattava myös, että kaikki se, mikä lehdissä on kirjoitettu, ei välttämättä ole totta. Cameron Sawyer on velkaa joka tapauksessa Kotkan kaupungille. Hänen suunnitelmiinsa täytyy laittaa tästä  pitäen tarkka vuosiluku, milloin kaikki toteutetaan. Olisi mielenkiitoista tietää, mista luvatut miljoonat ovat kotoisin.






tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kärkimies

Maailma lienee tänään sellaisessa myllerryksessä, että poliittisella kentällä on arvailu ainoa mahdollisuus saada ennuste tulevasta. Turkki kiukkuilee. Kreikka vaikeroi velkojensa kanssa. Trump sotkee parhaansa mukaan USA:n yhteiskuntaa, Venäjä ja Kiina tekevät HS:n tietämänä yhteisen laivastoharjoituksen Itämerellä, Pohjois-Korea uhmailee ohjuksillaan, Italiassa pankit lopettavat, EU suunnittelee yhteistä puolustusta, Välimerellä pelastetaan merestä viikottain tuhansia afrikkalaisia. Jonkun suuren näitä solmuviidakoita on ruvettava aukomaan.

Maakohtaisia talousvaikeuksia ei edes kannata kaivaa esille, niiden todellinen määrä on huikaisevan suuri. Pankit yhtyvät, vaihtavat virtuaalisia valuttoja keskenään, brexit saattaa myös muuttua. Työttömyys ei hellitä. Onko maapallomme tilanne siis kehittynyt toivottomaksi? Onko tulevaisuuden arvaleminen ainoa keino saada edes jotenkin asiat järjestykseen? Olettaa tässä täytyy, sillä jonkun suurvallan täytyy vastuu ottaa. No ennustetaan sitten! Ranskan vaalit ja niiden voittaja Macron, monieteväksi kuvattu, vallan uusi valtias, ryhtyköön nuorena nyt raivaustöihin!

Koko kaaoksessa näyttäisi Putinin valta olevan helpoimmin uudelle polulle ohjattavissa. Tämän, omassa valtakunnassaan vielä voimissaan hallitseva "tsaari", lienee pakotteiden painamana
se "heikoin" lenkki. Vierailusta Kremliin voitaisiin hakea vauhtia, sieltä parhaiten Macronin totuttautuminen sekavaan maailmanpolittiikkaan pääsisi alkuun. Diplomatia, jos mikä, on kaupankäyntiä.  Minskin sopimuksen jäädyttäminen ja pakotteiden asteettainen purkaminen saattaisivat avata polun jatkoneuvotteluille. Onko Macronista siihen?

Tämä edellyttäisi tietenkin, että Angela Merkelin eri väriset vierailubleiserit ovat kuluneet jo loppuun. Hyvinvointi ei kellään ole ikuista ja Saksan nykyjohto häviäisi seuraavissa vaaleissa. Mahdotonta? EU:n tämän hetken valtias ei helpolla tule kakkoseksi. Mutta jos kuitenkin? Keskiverto ranskalainen on luonteeltaan niin oikukas, että on helpompi saavuttaa menestystä ulkomailla kuin oman kansansa keskuudessa. Tästä saattaisi aueta vastamäkeä kapuavalle helpompi taival, raivaamaan jopa maailmanviidakkoa. Mitä jos tämä on ollutkin jo suurten keskusteluissa?

Hyvää Juhannusta! Toivottaa V.R.






keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Soppa

Heti tapahtumien alussa lähes kaikkien hämmästys oli valtava. Sopan ainekset olivat tuntemattomat. Ei oikein ymmärretty, mikä sekaannuksen oli aiheuttanut. Eihän Suomessa oltu totuttu siihen, että jokin eduskuntapuolue voi jakautua kahtia. Tosin siitäkin oli esimerkkejä, mutta olosuhteet silloin niin erilaiset. Se vain oli varmaa, että puolueessa itsessään vallitsi suuri hämmennys. Oliko sekamelskan aihauttaja puolueen sisäinen vai ulkopuolinen, sitä nyt kysyttiin.

Vähitelle ainekset alkoivat kirkastua. Kahtiajaon osapuolet, joiden henkilömäärät vielä olivat hämärässä, ajattelivat samalla tavoin, mutta samalla olivat vastakkaista mieltä. Puolue oli kaapattu - se vaikutti selvältä, mutta kuka oli sopan sekoittaja? Toinen osapuoli näki kaappaajana vain ulkopuolisen tahon. Toinen taas syytti vastapuolta. Kun näki kuvat, jotka kertoivat siitä hämmennyksestä, joka uuden puheenjohtajan valinnasta syntyi, alkoi puolikin hahmottua.

Kokousväen ilmeitten tulkitsija oli silloin täysin vakuuttunut, että soppa sen kuin vain sakenee, eikä jää ilman jälkiseurauksia. Niitä on jo saatukin. Ulkopuolista puuttumista väittänyt ryhmittymä tarjoutui eroamaan puolueesta, mutta mikä tärkeintä, sitoutui hallitukseen samoilla jäsenillä ja ehdoilla kuin hallitus oli siihen saakka toiminut. Koko eronnut ryhmä vaikutti sitä paitsi nyt yhtenäiseltä. Parikymmentä henkilöä oli suuri joukko ja sai vaikutuksen aikaan jo eduskunnassa.

Soppa alkoi nyt kirkastua, saamoin puoluejohdon valinta kaappausta käyttäen, näytti selvältä. Juuri valitun, uuden puheenjohtajan valtakausi näytti jäävän lyhyemmäksi kuin intomieliset kaappaajat olivat suunnitelleet. Istuva hallitus lienee nyt koko hässäkän ainoa voittaja.Vai muhiiko vieläkin yllätyksiä? Eronneen ryhmän kokoa ei vieläkään tarkkaan tiedetä. Onko harppauksia vielä odotettavissa ja mihin suuntaan? Kunnat odottavat nyt myös tilanteen selkiintymistä. Soppa poreilee hiljalleen liedellä. Ainesten alkuperä ja lieden omistus ovat vieläkin tuntemattomia.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Optimismi

Pessimisti pettyi - Eurooppa nousee, otsikoi Helsngin Sanomat tänään. Yhtä varmalta näyttää, että Suomen 2,7 prosenttia on saavuttamassa Ruotsia, jonka kasvuvauhti on jäämässä 2,2 prosenttiin. Saksakin on pysähtynyt 1,8 prosenttiin. Nyt juuri Suomen bulk-vivahteinen vienti vetää. Moni talouden asiantuntija löysi syylliseksi koko Euroopan ongelman: yhteisvaluutta euro on liikaa sidoksissa toisiinsa, euro on kuin pakkopaita. Ruotsilla on oman, vapaan valuuttansa kanssa paljon helpompaa. Devalvointivapaus, se tuntuu aina vain houkuttavan.

Pettyikö pessimisti? Kunhan tässä valossa ei päästettäisi asioita hallitsemattomalle laukalle. Meillä on melko pysyvästi tuotanto tuotteltaan yksipuolisempi kuin pahimpien kilpailijoidemme. Hyvä menekki saattaa aiheuttaa joskus tilapäisesti tunteen, ylivoiman, joka sitten katoaa nopeasti. Nyt paperi ja raskaat konepajayksiköt nauttivat tulosta, mutta ovatko kaikki mahdollisuudet alati kärkkyvään muutokseen mukana? Syytä on myös hakea niistä virheistä, joita kansallinen talouspolitiikka on aiemmin kiistämättä tehnyt.

Tällöin ei saa unohtaa vuoden 2008 yhdessä tehtyjä talousvirheitä. Kun ensin vedetään henkeä, yhteistoimin korjataan ja sitten suostutaan ajan vaatimiin muutoksiin, moni asia lutviutuu. Talous tulee samalla ymmärrettävämmäksi. Jos talouskasvumme mataisi maassa, kyllä poliittiset helppoheikit saisivat kaipaamansa - ainakin gallupäänet. Paavo Väyrynen ja muut siellä etunenässä. Taloudella ja politiikalla kun tahtoo olla kohtalonyhteytensä. Mitä heikompi talous, sitä korkeampi työttömyys. Niin se sääntö kuuluu.

Kansainvälisessä maailmassamme liki jokaisella alkaa olla jokin yhteys brittimaailmaan. Jollakin on jälkikasvua opiskelemassa Lontoossa, jonkun tytär työkentelee au-parina, pankkimaailmamme keskittyy sinne tai Englannissa on jotain muuta omaan elämäämme vaikuttavaa. Tärkeät vaalit saattavat määrittää oman taloutemme tulevaisuuden. Pettyivätkö pessimistit sittenkään? Mikäli yksimielisyyttä täältä löytyy, Suomi on taantuman jälkeen vahvempi kuin osattiin laskea. Optimismiä on nyt tarjolla. Mutta sitä saa vain, terveellä harkinnalla - yhteistyöllä.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Hyvinvointivaltio

Kun finanssikriisiä edeltävänä vuonna 2007 Suomen bruttokansantuote -  nykyrahaksi muutettuna, kohosi 221,9 miljardiin euroon niin 10 vuotta eteenpäin, vuonna 2016 se oli vähemmän eli 221,1 miljardia. Miten meillä on eri hallitusten hoidossa mennyt? Edes välttävästi ei riitä, meillä on  mennyt huonosti. Tietysti poliittisesti väritellen voidaan väittää, että toki monet muut maat ovat kärsineet EU:n yleisestä kysynnän tai, nimenomaan investointien vähäisyydestä, mutta onko jotain, mikä olisi toisin ymmärrettynä antaa meille paremman aseman.

Vaikka bkt-käsitteenä antaisi jonkin verran väärän kuvan näyttää se, että emme ole täysin pysyneet hyvinvointivaltioitten kelkassa. Eräs selitys on se, että kun toiset pyysivät 2008 liikaa ja toiset  jakoivat ääniä kerätkseen poliittisia lahjuksia. Moka on siis molemminpuoleinen ja yhteisesti se on joskus korjattava. Tähän antaa tilaisuuden tapahtuma, missä voidaan oikaista tehty virhe. Tehdään nyt syksyllä maltillinen palkkaratkaisu, kuitenkin niin ottaen huomioon, että tehty yhteinen moka aiheuttaa joillekin tällä matkalla kipeitäkin ratkaisuja.

Että kaikki ovat mukana maksamassa aiheuttaa selkokielisen selityksen. Maksaminen takaisin ansaitsemattomia saanteja kirpaisee tietysti, eikä sitä jakseta aina ymmrtää. Investoinnit lähtevät liikkeelle yritysten omista lähtökohdista. Ne juuri ovat ongelmiinsä parhaimpia asiantuntijoita. Vain osaaminen ja siihen liittyvä toimitusaikojen pitäminen ovat se strategia, jolla takamatka jo edistynempiin voidaan saavuttaa. Tasarvon kärkitilat ovat juuri edistyneimpien hallussa. Hyvä strategia toteuu vain, jos koko kansan katse on suunnattu tavoitteeseen.

Ay-kansa väittää, etteivät suurituloiset osallistu talkoisiin maan saattamiseksi kuntoon. Kysymys on kuitenkin perimmältään vallan säilyttämisestä tai, sen menettämisestä. On ainakin taisteltava, jotta nahkaa ei liian halvalla myytäisi. Suomella on mahdollisuuksia vaikka kuinka paljon, jos vain yhdessä toimitaan. Hiilamolaiset hehkuttavat veronkorotuksia. Vastapuoli taas numero-osoituksin pyrkii vastarannalle, Jos osaaminen on korkeatasoista ja talkoitten periaatteita halutaan jopa korostetusti mainostaa, pysyviä työpaikkoja syntyy ja maamme rikastuu. Optimismia kansalaiset!








maanantai 5. kesäkuuta 2017

Nollakorko

Maamme talouskasvun tärkein tukipilari  viimeisinä vuosina on ollut nollakorko. Kun öljyn hinta on viipynyt kauan alamaissa, Suomen, yhdessä monien muiden valtioiden kanssa, on ollut turvallista kehittää omaa talouttaan myös velkavivulla. Numeromiehet tosin ovat kaiken aikaa varoittaneet, ettei nollakorkojen aika ole loputon. Siitä huolimatta velkaa on siunaantunut niin valtioille, kunnille, viime aikoin kunnan omistamille yhtiöille kuin yksityistaloudellekin.

Lainavelkaa on siis ollut saatavilla ja ovat siitä nauttineet muun muassa perustetut kauppakeskukset. Omistus niissä on usein ollut ulkomainen. Miten sikäläiset sijoittajat tulevat reagoimaan, jos nollakorko on tavoittamattomissa ja päivänpaisteiset vaihtoehdot alkavat hiipua olemattomiin. Nollakorko on viipynyt niin kauan tukipilarina, ettei sen katoamiseen edes uskota. Numeromiehet on tavan takaa korostaneet myös tuloslaskelman merkitystä kirjanpidossa tulevaisuuden arvioinnissa.

Nollakoron maailmassa tuloslakelma on mukava ollut unohtaa. Kunnissa olisi ollut tärkeää perehtyä siihen, mitkä syyt ovat johtaneet velan lisäyksen tarpeeseen. Numeromiesten ääneen ei kuitenkaan ole kiinnitetty tarpeellista huomiota. Velan syyt ovat jääneet tutkimatta, seurauksia on sen sijaan pidetty peräti kärkiajatuksina. Jos Kotkaa katselee, OUTLET-toiminta ja Ankkuri ovat olleet muita kiehtovampeja. Saa nähdä, miten ulkomaiset Meripäivävieraat mittaavat kaupungin kiinnostavuuden.

Velka luonnollisesti jakautuu, asuntolainat omana yksikkönään. Niillä joilla asuntolainaa on, velka vastannee noin kahden vuoden perheen kokonaistulokertymää. Velka on hallittavissa. Osalla velan saajista vastuu on tilastojen mukaan noin viiden vuoden, perheen kokonaiskertymästä. Koron voi silloin kokonaan poistuneen ajatuksista nuorilta lapsiperheiltä. Ajatteluun ei ole silloin lainkaan mahtunut, että velka aina tarvitsee joko käypää omaisuutta tai lainan antajan hyväksymän takauksen. " Velka on veli otettaessa - veljenpoika maksettaessa."

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Ilmasto

Lopullista merkitystä arvioitaessa mielipiteet luonollisesti hajoavat. Trumpin mahdollisuudet ratkaista koko maailmaa koskettavia ongelmia lienee rajallinen, Eihän Trump määrää sitä politiikkaa, jota kokeneet republikaanit lopulta harjoittavat. On hyvä opetus, että maailman vastustus on, jo tehdyn sopimuksen irtisanomishetkellä, yhtenäinen ja tiukka. Uutta sopimusta ei neuvotella. Se oli euroopplaisen suurvalta Ranskankin kanta.

Saako Kiina nyt uuden poliittisen vaikuttaja-aseman, se tulee nähtäväksi. Mitä vielä Trumpin irtautuminen ilmastosopimuksesta USA.n taloudelle lopulta merkitsee, sitä emme tarkkaan vielä tiedä. Kannattaa kuitenkin panna merkille, että suurten öljy-yhtiöitten valtaa pitävät miehet ovat jokseenkin yhtenäisinä kaatamassa Amerikan nykyisen presidentin ratkaisua. Öljy-yhtiöt ovat myös jonkilainen vallan keskittymä.

KäsittääkseniTrump presidenttinä on suuressa republikaanipuolueessa laskettu vain väliaikaiseksi. Tällöin ne valitsijat, jotka kuvittelivat antavansa vaaleissa äänensä koko Amerikan puolesta, tarvitsevat toki jotain tekoja mielipiteittensä tueksi. Siksi käsittääkseni puolue antaa tämän hetkisen presidentin tehdä mieleisiään päätöksiä omiensa joukoissa. Tarkkailijoita kyllä riittää, talouden tutkijat silloin herkkäkorvaisina eturivissä.

Taloustutkinta toimii kompassina ainakin hallituspuolueille jokaisessa valtakunnassa. Tämän lisäksi löytyy mitä erilaisimmilla suunnilla ammattitutkijoita, jotka toimivat sen hyväksi, jonka kassassa on pätäkkää ja jota tutkinnan tulos saattaa miellyttää. Vallassa halutaan pysyä, se on selvää, sillä valta on juuri se, joka ojentaa demokratiassakin isot rahat. m.m puoluetuet.  Niinpä USA:n presidentti Trumpinkin päätöksiä nähdään vain siihen saakka hänen valitsemassaan kompassisuunnassa, kunnes puolueen päämaja alkaa hermostua seuraavien vaalien tuloksista.