Siirry pääsisältöön

Kyminlinna

Kyminlinnan menneisyys on lahja laaksokunnan matkailulle. Pietarilaisille, niin kuin muillekin, syntyy jopa inhimillinen tarve juuri linnoituksen kohdalla matkalla Helsinkiin. Inhimillisellä tarpeellahan on tapana synnyttää jos jonkinlaista talouteen liittyvää toimintaa. Tietoa marsalkka Suvorovin linnoituksesta kannattaa jankuttaa valtaa pitäville. Varsinkin nyt, kun suuret muutokset kaupungin hallinnossa ovat huomista päivää. Ei yksin Kotkassa. Koko maailma yskii ja kuplii.

Yhdistäkäämme siis mielikuvitus siihen oletettavaan hetkeen, jolloin E18 -valtatie valmistuu. Ei kannata pohtia, millä keinoin Minskin sopimus saa ratkaisunsa, se aukaisee solmunsa joka tapauksessa. Muotoilu siihen vaikka jäädyttämisestä kyllä löytyy. Vuosiluku ja kuukausi piileskelevät vain hakusessa. Mutta Kyminlinna täytyy nyt löytää. Suunnittelu vie oman aikansa ja kaikki sen ajatukset eivät ehkä toteudu. Sen Vellamo kalleudellaan parhaiten todisti.

Lyödään siis useita kärpäsiä yhdellä iskulla. Puutarhatoimisto kannattaisi valjastaa erikoistehtävään, niin kauan kuin se pysyy vankoissa käsissä. Silkkinen silinterihattu tarjolle, eläkkeeseen korjaus ja sieltä syntyy matkailusuunnitelma Suvorovin Kyminlinnaan. Tottakai syttyisi heti mielipidekilpailu Merikaupunki Kotkan ja arvokkaan matkailukohteen välille, Ajassa oleminen on kuitenkin kaikkein tärkeintä. Keskustaksi kutsuminen jää siinä sivuseikaksi.

Nyt kun kassaan kolahtaa rahaa, tarvittaisiin Kyminlinnan modernisointiin vankasti johdettu suunnittelutiimi. Tietysti tarvitaan kaikkein ensimmäiseksi julkivallan päätös ja päälle puisto-osaston johdon suostumus. Suunnitelma tarvitaan, koska tuohon suuntaan maailma on muuttumassa. Alkuhämmästelyn jälkeen suunnitelma saattaisi sisältää vaikka uusia opintosuuntia insinööreillemme. Museovirasto voisi innostua näin aktiivisesta ja kiihottavasta pilottiprojektista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Mielenilmaus

Koko moniselkoinen hässäkkä näyttää lopulta viittovan tiettyyn tavoitteeseen: tuleviin eduskuntavaaleihin ja pelkoon puoluen kannatuksessa niissä. Parhaiten se näkyy änkeimpien demareiden ajatusharhailussa ja välikysymyskeskusteluissa.  Entisen valtionvarainministerin Antti Rinteen luulisi olevan selvillä maan talouden nykyisestä tilasta ja toimivan sen mukaan. Mutta ei. Puolueen etu sivuuttaa kirkkaasti valtakunnan edun. Niin paljon oman puolueen gallup-kannatus suistaa puoluepomon politiikkaa. Viimeisin ponnistus on sitten tuonut pinnalle, vanhan - toki omalla tavallaan arvostetun Ihalaisen - selvittämään uudestaan yhdyskuntasopimusta. Tämä todistaa, että sosiaalidemokraattien hätä on todellinen. Aikanaan SAK veti takaisin julkisuudesta Lohtander-mainoksen. Nyt olisi samanlaiseen aihetta, kun melkein koko kansa tietää eletyn jo liian kauan velaksi. Katkaisu on nyt pakko tehdä, Mitä sitten, jos kansa kääntyykin ns. mielenilmaisijoita vastaan. Varsinkin kun ensi vuonna - näilläkin ha

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist