tiistai 28. helmikuuta 2017

Kyminlinna

Kyminlinnan menneisyys on kertakaikkinen lahja laaksokunnan matkailulle. Pietarilaisille, niin kuin muillekin matkalle jo ehtineiden, syntyy jopa inhimillinen tarve käyntiin juuri linnoituksen kohdalla matkalla Helsinkiin. Inhimillisellä tarpeellahan on tapana synnyttää jos jonkinlaista talouteen liittyvää toimintaa. Tietoa marsalkka Suvorovin linnoituksesta kannattaa jankuttaa valtaa pitäville yhä uudelleen. Varsinkin nyt, kun suuret muutokset kaupungin hallinnossa ovat huomista päivää. Ei yksin Kotkassa. Koko maailma on käymistilassa ja kuplii, se tuskin on ennen nähtyä tulevaisuutta.

Yhdistäkäämme siis mielikuvitus siihen oletettavaan hetkeen, jolloin E18 -valtatie valmistuu. Ei kannata pohtia, millä keinoin Minskin sopimus saa ratkaisunsa, se tapahtuu joka tapauksessa. Muotoilu siihen vaikka jäädyttämisestä kyllä löytyy. Vuosiluku ja kuukausi ovat vielä vain hakusessa. Mutta Kyminlinna täytyy viimeistään nyt löytää. Suunnittelu vie oman aikansa ja kaikki sen alkuajatukset eivät ehkä toteudu ihan kirjaimellisesti. Sen Vellamo kalleudellaan parhaiten todisti.

Lyödään siis useita kärpäsiä yhdellä iskulla. Puutarhatoimisto kannattaisi valjastaa erikoistehtävään, niin kauan kuin se ainakin on, ennen johdon eläköitymistä, vankoissa käsissä. Silkkinen silinterihattu pistetään tarjolle, eläkkeeseen korjaus ja sieltä syntyy matkailusuunnitelma Suvorovin Kyminlinnaan, mutta kovin odotuksin. Tottakai syntyisi heti mielipidekilpailu Merikaupunki Kotkan ja arvokkaan, koko laaksokuntaa palvelevan matkailukohteen välille, Ajassa oleminen on kuitenkin kaikkein tärkeintä. Keskustaksi kutsuminen ja asuntojen korkeammat hinnat jäävät siinä sivuseikaksi.

 Nyt kun kassaan tulee rahaa, tarvittaisiin Kyminlinnan modernisointiin vankasti johdettu suunnittelutiimi. Tietysti siitä tarvitaan kaikkein ensimmäiseksi julkivallan päätös ja sen päälle puisto-osaston johdon suostumus. Tuohon suuntaan maailma on nimittäin muuttumassa. Alkuhämmästelyn jälkeen suunnitelma saattaisi sisältää vaikka uusia opintosuuntia insinöörikoulutukseemme. Museovirasto voisi innostua näin aktiiviseen, ja kiihottavaan pilottiprojektiin.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Tesla

Sanomalehteen oli tänän painettu ruuduin Tesla-hanke. Ministeri Mika Lintilä, jonka poliitikoksi kohottama maakunta tiedetään, väitti, että nimenomaan Vaasaan perustettava jättiakkutehdas olisi koko Suomea hyödyttävä hanke, ikäänkuin maajoukkueleiri. Aieajatuksenakin projekti on aiheuttanut kiivaan vastustuksen kaakkois-Suomessa. Sekä kaakkois-Suomen kauppakamarit että Cursor ovat Kotkassa pohdiskelleet vastineen.

Pohdintaa olisi pitänyt jatkaa. Liiketoiminnassa on nimittäin aina otettava onnistumisen tekijänä hankkeen tuotteille ostopotentiaali. Se on Vaasassa erilainen kuin kaakkois-Suomessa. Vaasa on olemukseltaan varsin tavanomainen suomalainen yliopistokaupunki, kaksikielinen tosin,  mutta oma ostopotentiaali ei poikkea isosti muista. Teknologiassa kaakkois-Suomella on LUT.

Kotkasta on tullut omien vastoinkäymistensä seurauksena pelokas. Sawyer seikkaili kaupungissa liian kauan suunnitelmiensa kanssa. Kotka unohtaa oman ainutlaatuisen vahvuutensa. Ympäristöineen Pietari muodostaa 10 miljoonasta asukkaasta kertyvän ostopotentiaalin! Tärkeää on, että Pietarin ostopotentiaali on jo olemassa, Vaasaan sitä vasta suunnitellaan eikä laivayhteys Umeåån siinä paljon paina. Maailma ehtii paljon muuttua siinä, kun Telsa tekee lopullisen sijoituspäätöksen.

Jotkut ovat jakaneet lihoja kuin karhu olisi jo kaadettu. Tätä Mika Lintilän huomautusta on pidettävä siinä mielessä hämäävänä, että ministeri jatkaa omia ruutujaan maton alla. Totuuttahan voidaan muotoilla. Ei tietysti ole samantekevää onko Tesla lainkaan tulossa Suomeen. Sen sijaan täytyy muistaa että elinkeinoministeri ei ole vain vaasalaisten, vaan koko maan hallituksessa. Kotka tulee tekemään voitavansa, jotta ostopotentiaali nostetaan taas tuloksen kärkimenestystekijäksi.




tiistai 14. helmikuuta 2017

Venäjä

Jos muutos yhteiskunnassa on raju, siitä Venäjän presidentti Vladimir Putin hermostuu. Siksi yhteiskunnan toimet pyritään pitämään aina samanlaisena, muuttumattomana. Presidenttiä varoittavat 2011 tapahtuneet kaduilla pidetyt mielenosoitukset. Periaatteessa Putin haluaisi yhteiskuntaan tarpeellisia muutoksia, mutta koska pienikin muutos aiheuttaa heti liikahduksia myös muualla, on seurauksena seisovuuden tila.

Näin talouden uudistukset ovat myrkkyä Putinin vallalle. Oikeita vaaleja ei voi järjestää, valta täytyy varmistaa, koska oppositiota ei saa päästää syntymään. Kerran Putin on säikähtänyt kunnolla, toista kertaa niin ei tapahdu. Paljon muutosta siitä huolimatta on täytynyt presidentin ajatuksiin sisältyä. Sotshin olympialaisten huuma ja sen seurauksena Krimin valloitus kepulikonstein ovat ohi. Miehet vihreissä sotilaspuvuissa aiheuttivat arvaamattomat vaikeudet jo heti ilmestyttyään.

Putinin vaikeudet näkyvät selvimmin etelässä. Syyrian sota on tuonut valtiolle kustannuksia, joita ei ole osattu ollenkaan arvioida. Tämä vie ajatuksen johtopäätökseen, että vain muutamat uudet aseet ovat näytillä. Umpiruostuneet telaketjut pysyvät varikoilla piilossa.  Rahaa ei Putinillakaan riitä mihin vain. Öljyrahasto tuppaa supistumaan saman aikaisesti kun Venäjän keskiluokalle on pakko tarjota edes hiukan näkymiä länsimaisesta elintasosta.

Entä miten sujuisi pohjoisessa, valloitusretki Suomeen? Sotilasmatematiikka on laskenut, että Suomen kokonaan valtaus tarvitsisi noin pari miljoonaa ensiluokan, eri aselajien sotilasta. Alakurtin varusmiespataljoona ei siis hermostuta.  Kun valloittavista sotilaista kaatuu kaupunkisodassa sotilasmatematiikan mukaaan kahdesta miljoonasta useampi satatuhatta. Sekin hyökkystoimi osoittautuu liian kalliiksi. Tekisi mieli ehdottaa yhteistyötä. Tulisi isoin summin halvemmaksi.

Mutta Venäjänkin presidentti vanhenee ja joskus vallanvaihto välttämättä tapahtuu. Kapinaa tuskin silloinkaan syntyy Pietarin ja Moskovan tai muidenkaan suurimpien kaupunkien juttukahviloissa. Kansalaisten annetaan sillä välin maistella länsimaalaisutta. Putin pysyy vallassa, pitkähkön aikaa. Tuleeko meille Putinin aikaa ikävä? Voi niinkin käydä. Mutta se täytyy kuiten aina muistaa ettei torjuntaan pystyvää puolustuslaitosta ja sen taistelukykyisiä sotilaita synnytetä aivan hetkessä.









keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Arvo

Juuri ennen kunta- tai muitakin vaaleja pulpahtaa esiin kysymys arvoista. Samaa painetta jokainen politiikassa mukana ollut kokenut. Mitkä sinun elämänarvosi ovat? Vaikka kuinka monta kertaa yrität selvittää asenteitasi, kysymys ponnahtaa aina esille. Pieniä ja syrjäytyneitä on kaikkein helpointa vaalitilanteessa puolustaa. Antaako samana toistuva niin kutsuttu asenne sitten hyvän vaalituloksen? Joskus antaa - joskus ei.

Tällä kerralla omien arvojeni puolustus on helpottunut. Nojautuminen valmiiksi kirjoitettuun ohjelmaan vaikuttaa oman pohdinnan väistelyltä, väkisinkin antautuu alttiksi tälle vaaralle. Ihailuni kuitenkin pakottaa minut polulle, jota kunnioitan jopa jäljittelyyn saakka. Kohteena pidän - älkää nyt heti pelästykö - kenraali McChrystalia, Afganistanin taisteluissa USA:n menestykästä joukkojen johtajaa, henkilökohtaisten arvojeni lähdettä. Yritysjohdon nykyistä kouluttajaa.

Samaan pohdintaan jouduin usein pitkien yrittäjäkurssien johdossa, viimeisessä aktiivityössäni, Lappeenrannan Teknillisessä Yliopistossa, LUT:ssa. Kun äskettäin sain silmiini McChrystalin ajatuksia, ne olivat juuri sitä, mitä odotin ja kaipasin,. Mutta kuuluiko hän, puoluekannalta myös republikaani, valitun presidentti Trumpin kannattajiin? No ei varmasti kuulunut. Hän nimenomaan jyrkästi kieltäytyi seuraamasta sitä lippua. Etsikää siis hänen ajatuksiaan netistä, se kannattaa.

Arvoni saavat siis perustua samoihin elementteihin, kuin aikaisemmin. Ne lähtevät tietysti maailman suuresta kuvasta. Monimutkaisesta ongelmien vyyhdestä, josta ei selvitä vain käskemällä. Sitä vastoin  täytyy paljon tutkia, selvittää ja neuvotella. Suurta kuvaa ratkaisemaan, kaikki kaikilta tasoilta ovat samaan tiimiin tervetulleita, sanoo McChrystal. Vain näin syntyy päätöksiin jotain uutta, jota muun muassa oma kunnallinen politiikkamme, nyt sähköosakkeiden myynnin jälkeen, kipeästi kurkottaa.

Kenraali McChrystal on siis idolini. Vaikka olen vain pieni ihminen, ennustaja voin varmaan olla. Minulle ei mahda kukaan mitään dramaattista, itse voin sen sijaan kyllä jonkunlaista dramatiikkaa luoda. Kuntavaalit tuottavat taas kerran tuloksen, jossa kaikki ilmoittautuvat voittajiksi, katsoen eri näkökulmista. Kun ilmeisesti nyt kaupunginjohtajamme uutena vuonna vaihtuu, voiko olettaa kuntavaalien tuloksen tuovan mukanaan  ihmeitä. Ei voi.

Valtuustosalissa samat vanhat satraapit jyräävät. Jumalniemeä aletaan rakentaa ja kaupungin painopiste kaupan ja liikenteen vaikutuksesta niiden mukaan uusiutuu. Sitten ne velat, ne kasvavat huolimatta siitä, että osaan riittäisi sähköosakkeista tulevaa rahaa. Donald Trump saattaa tehdä sellaisia ratkaisuja, joiden takia osaksi ainakin kannattaa velkojakin maksaa. Sen lopullisesti päättävät, osan vastuusta maakuntahallinnon riisumat valtuutetut.