torstai 27. heinäkuuta 2017

Itsemurha

En aio tehdä itsemurhaa enkä suosittele omaehtoista hengen riistoa muillekaan. Ymmärrykseni saa kyllä  lievemmän suhtautumisen, mikäli kyse on syövästä tai alkoholismista, jolloin lääkärit ovat yhdessä todenneet mahdottomaksi paluun tervehtyneenä elämään. Varain menetys tai yksinäisyys eivät mielestäni riitä jälkeen jäävien jättämistä samojen myrskytuulten tuhottaviksi. Yhteiskunta tarjoaa vaikeimmaltakin tuntuvassa tapauksennssa apuaan tieteen ja asiantuntijoiden kautta. Sen odottelu vaikeuksissa vaatii tosin sitkeyttä.

Mielen terveys on lopulta pääasiallisin syy omaan hengen riistoon. Syitä on useita. Yksi kuvittelee joutuneensa avioliitossaan petetyksi. Joku on koulukiusattu. Kuka on lähtenyt etsimään sopivaa elämänkumppania. Pettymys kaikiaa lienee yhteinen nimittäjä. On hävinnyt siis tärkeän taistelun. Vaikuttavin kaikessa on silloin unohtunut. Myös häviäminen luonnollista ja jokaiseen aikaan kuuluvaa. Toinen, joka usein tulee kohtalokkaasti tulkituksi vikaan, on hyvänä pidetyn kaverin perinjuurin väärä käsitys tapahtumista.

Yhden taistelun menettäminen ei koskaan merkitse koko sodan häviämistä. Moni kaikkein ikävimmän ratkaisun ohittanut on löytänyt salaisen polun, jota kulkien on saanut aikaisemmin katkeroituneen olonsa mitä parhaaseen järjestykseen. Anteeksi voi aina antaa, mutta silloin on tiedettävä, mitä kulloinkin antaa anteeksi. Mikään hutilointi ei siinä silloin tule kysymykseen. Onko esimerkiksi ihonväri ratkaisun paikka, sen selvittänee kohdallaan jokainen.

Ylensyöminen on yksi tapa tehdä elintasoitsemurha. Se tapahtuu vähin erin japikkuhiljaa. Kun kansalainen tarvitsee matkutaessaan kaksi istuinta yhden sijasta, ollaan itsetuhossa jo pitkällä. On täysin ymmärrettävää, että elämäntilanne saattaa lääkkeineen aiheuttaa joskus jopa paljonkin painon nousua. Se korjautunee vastalääkkeillä. Vaikka terveen elämän ohjeita ponnahtaa esiin jokaisen lehden sivuilta, velttous vallitsee ja liikunnan puute voittaa terveen kehon kuntouttamisen. Tälle itsemurhatyypille tuskin anteeksiantoa löytyy.










maanantai 24. heinäkuuta 2017

Media

Tiedot läpinäkyviksi on veronmaksajien ehdoton vaatimus. Näin ovat kaikki puolueet vaatineet, jo vuosikausia. Niin suurissa kuin pienissäkin valtioissa. Onko maksajan ääntä kuultu ja toimitaanko sen mukaisesti? Kyllä media parhaansa yrittää, mutta kun demokratiassa välttämättömät "seuraavat vaalit" lähestyvät, sävy saattaa värittyä. Yleensä se kääntyy jokseenkin huomaamatta. Some on sitä paitsi tuonut uuden puolustautumisen suunnan. Demokratian häiriköt ovat lisääntyneet.

Lehdellä kuin lehdellä on linjansa. Pääkirjoituksia sorvaavat tavallisesti kokeneet kirjoittajat. He väistelevät kirjoituksissaan taidolla suurimmat häiriköt, jotka vaalien lähestyessä kasvavat kuin rikkaruohot. Jopa pääkirjoittajiksi tarjoutuvat tuntevat kykynsä riittävän oman uskomuksensa julistukseen. Uskomuksia riittää, mutta demokratia pääsääntöisesti säilyy. Toivottavasti julkaisijat muistavat poliittisen ilmaston muutuessa omat keskenään kehitetyt sääntönsä.

Eräässä suhteessa media pysyy vanhanaikaisena. Sivuasetelma ratkaisee uutisten tärkeyden. Nykyisin välttämättömät mainokset valloitavat yhden tai kaksi ensimmäistä sivuaukeamaa.  Se on pakko sietää. Tekstareissa ovat kauan viihtyneet kirjoitukset 80 turhasta, työtään säästävästä suunnittelijasta, joista kuulutaan maksavan veronmaksajilleen paljon. Sen saattamisesta tutkimuksen kauttaa järjestykseen, media voisi auttaa. Myös tekstareiden karsiminen on taitotyötä. Ne kun ilmaisevat kansan tahdon.

Tiedot läpinäkyviksi on myös demokratian keskeinen vaatimus. Jos kansa vaatii tarkennettuja tietoja suurten matkustajaristeilijäiden kustanuksista. niitä on siis pakko ajan mittaan antaa. Ei maailma sillä ponnahda eteenpäin, että joskun on pakko jotain hulluakin yrittää. Kaikella on hintansa ja jossakin tulee vastaan se raja, johon lehden maksavat lukijat ja veronmaksajat haluavat ja kykenevät. Verrattuna ulkomaiseen kiihoituksilla kirjoitteluun, meikäläinen media on vielä kiltti.




torstai 20. heinäkuuta 2017

Bluffi

Ihmiset uskovat monenlaisiin asioita. Monimutkaisessa maailmassa uskominen on yhä yleisempää. Tolkuttajia kyllä riittää. Tämän päivän HS kyllä hätkähdytti näkökulmallaan. Se puhui bluffina, brexitistä. Väitti että nyt valheiden mittakaava alkaa tulla esiin. Todelliset neuvottelut Brysselissä alkavat viimein. Väite kuului, että noin sata brexit-neuvottelijaa papereineen on saapunut kuulemaan, mitä EU tulee erosta vaatimaan. Summa lienee hätkähdyttävä, ehkä setelikasaltaan 100 mrd:n luokkaa.

Britit tietenkin puolustavat oman äänestyksensä tulosta. Kun he ensimmäisen kerran tutustuivat EU:n papereihin, he nimittivät EU:n vaatimuksia "kiristykseksi" ja toivottivat koko Euroopan yhteisön "suksimaan kuuseen". Jotkut sikäläiset poliitikot olivat sitä mieltä, ettei saarivaltakunnan pidä maksaa penniäkään erostaan. Sitä vastoin kaikki brexitillä säästvät varat täytyy panna sairaanhoitajien palkkoihin, kipulääkkeisiin ja stetoskooppeihin. Yli kolmesataa puntaa joka viikko. Kaunista!

Nyt kansanäänestyksessä lausuttujen valheiden mitta alkaa kuulemma paljastua. Mitään säästöä ei ole syntymässäkään. Raha on helpoimmin taskulaskimilla hahmotettavissa. Jotkut diplomaatit väittävät britittien olevan jopa bluffareita, eivät paljasta kättään ennen kuin on pakko. Neuvottelutaktiikkaa parhaimmillaan. Rahamies tai ei. Siirtomaavallasta on jo aikaa, rahat kyllä ovat melkoiselta osaltaan jo perilliset tuhlanneet.

Onko Britannian hallitus nyt kaaoksessa, sitä on vaikea arvioida. Jonkinlaisessa sekaannuksen tilassa se kuitenkin papereitaan selailee.Viimeisen tiedon mukaan elokuun lopulla sitten kuullaan, mihin britit ovat pohtineet, kun sanoivat eroavansa. Söivätkö he käärmesoppaa. Yhä useampi kuitenkin veikkaa, että neuvottelijoilla ei ollutkaan toistaiseksi mitään mandaattia puhua koko rahasta. Ovat setelit suuria. Toteutuuko brexit bluffina, sen näemme muutamien neuvottelujen jälkeen.





maanantai 17. heinäkuuta 2017

Kiusaajat

Numeroväkeä ei voi pitää kiusantekijöinä. Niitä ovat aivan muut: hyttyset, paarmat, hirvikärpäset ja sellaiset. Numeroväki liikkuu tänään sillä alueella, joka suorastaan kihelmöi kehumista: laivamiehistöt kokivat uutta, löysivät oikean sataman, matkustajat onnistuivat valinnoissaan, puistot  pullistelivat istujia ennätystäynnä, vaikka Kotkan lisäksi, tarjolla oli vaikka mitä kesäohjelmaa. Selänne kävi, joku tämän ihmesuomalaisen bongasi superviikonloppuna. Rentoutta oli ilmassa, terassikalja maistui.

Kyllä numeroväki jotain jäi vaille. Kun talousarvion loppusummasta ensin vähennetään kaikkein tärkein, ns. sähköraha,  riemuvoiton laatu Meripäivien kokokuvasta vasta paljastuu. Mitä isot matkustajalaivat ovat tuoneet. tulosta? Millä hinnalla laivat tyhjensivät septitankkinsa Kotkaan? Miten kauppa on käynyt.? Pasaati? Miten pääsyliput menivät eri tilaisuuksissa? Iso kuva superviikonlopusta vasta tarkoilla omilla tiedoilla . Hiukan kiusallista historian penkomista, mutta totuutta etsitään.

Onko purjelaivojen hinauksilla ollut tapana painua hinaajien kautta sataman laskutukseen? Ovatko järjestelyt sittenkään tuottaneet tulosta? Entä kaikki satamalaitureiden päällystetyöt? Koko Superpäivät, vuosien suunnittelu ja niiden palkkasummat? Museokorttien tuotto, kappalein ja hinnoin? Montako kävi muistelemassa Karhulan Lasitehtaan tuotantoa? Vellamoon tutustumassa?  Ihan tavallisia numeroväen kysymyksiä. Sellaisia verottajakin tekee järjestäytyneessä yhteiskunnassa.

Jos sittenkin, huolimatta tämän päivän hymistelyistä, tiedoksi tulee, että vuoden tulos oli yhtä alijäämäinen kuin tähänkin asti? Virhe tehtiin, missä ja milloin? Kaupunginvaltuusto kantaa vastuun tuloksesta. Syylliset yleensä ehtivät alta pois. Numeroväen kysymykset ja niihin saadut vastaukset helpottavat valtuustoa päättelemään. Osuivatko sähkörahat oikeaan maaliin. Käsitettiinkö super-sana väärin? Uteliasuus ei ole kiusantekoa. Sitä tekevät työnään esimerkiksi paarmat, hyttyset, hirvikärpäset ja muut.



lauantai 15. heinäkuuta 2017

Areena

Oikea kaupunkitaloustieteen emeritusprofessori Loikkanen toteaa HS:ssa esimerkein, miten suomalaiset tuntevat nykyisin, KHL:n kautena, enemmän venäläiskaupunkeja kuin ennen. Samoin suomalaisjoukkueet osataan yleensä nopeasti yhdistää niiden kotipaikkakuntaan. Urheilu ja urheilukulttuuri siis synnyttää  kunnan vetovoimatekijän. Mutta kyse on silloin suurista, kasvavista kunnista, Tampere esimerkkinä. Kunnan kansainvälisyys vetää myös puoleensa asumispaikkaa etsiviä ihmisiä.

Sekä urheilu että kulttuuri ovat emeritusprofessorin mielestä vetovoimatekijöitä. Mutta talousvaikutuksia voidaan myös liioitella. Onko koripallomenestys aikanaan tuonut Kotkaan  lisää asukkaita? Onko äskettäin, toisen nousevan urheilumuodon - lentopallon - karhulalainen kärkijoukkue maan korkeimmalla mestaruustasolla.saanut aikaan tiheitä asukasvirtoja? Vaikka vaikutusta ei tieteellisesti ole tutkittu, voidaan hatusta tempaisten sanoa, että vetovoimaa on korkeintaan vähän.

Kotka ei siis ole kuulunut niihin kaupunkeihin, jotka kulttuurista ja urheilusta olisivat kovin hyötyneet. Mieluummin kotkalaiset ovat luovuttaneet kansainvälisiä kykynuoriaan toisten joukkueisiin. Raha on ruvennut yhä enemmän liikuttamaan, ainakin ammattiurheilussa. Kyvyt on kuorttu pinnalta ja valmennus on keskittynyt yhä suurempiin kaupunkeihin. Oppilaitokset ovat valikoituneet sen mukaisesti. Sieltä kyllä löytyy huippuvalmennusta lähes jokaiseen urheilulajiin.

Valmennuksen taikasanana pidetään nykyisin keskittymistä. Tietävätkö nykyisestä nuorisostamme nousevat kyvyt, että silloisessa karhulalaisesessa miesten lentopallojoukkueessa pelasi itse maajoukkueen päävalmentaja ja että hänen johdollaan harjoiteltiin maaten tehtaan saunan lattialla juuri keskittymistä seuraavaan otteluun? Tietävätkö edes parhaat harrastajat, että jokin viikko sitten kaksi karhulalaisen lentopalloilijan paitanumeroa tallennettiin ikiajoiksi kattoon. Hall of Fame! Nais- ja mieslentopalloilijan. Se oli sentään jotain!



tiistai 11. heinäkuuta 2017

Laivamatkailu

Kaksi kansainvälistä risteilyalusta on kiinnittynyt Mussalon satamaan. Viiden vuoden työn tuloksena matkailu on suurissa odotuksissa. Paljon riippuu siitä, ovatko rikkaisiin elämyksiin tuttuneet matkailijat olleet tyytyväisiä näkemäänsä. Osa meni Helsinkiin, moderneilla busseilla, osa jäi kiertoajelulle Kotkaan. Itä kokemaan? Melkoinen joukko matkustajisia jäi laivalle odottamaan vierailua miljoonakaupungissa.

Huomiota herätti kaupunginjohtajan kertomus siitä, että jo viisi vuotta on risteilyalusten tuloa suunniteltu. On varattu lsituripaikat Pietarista, matkustettu ulkomaille useina tiimeinä, käyty laivayhtiöissä, suunniteltu ohjelmia sekä Helsingissä että Kotkassa. Käytetty Cursor Oy:n suosittelemia konsultteja ja muuta ammattiapua, satama on tarvinnut mainontaa, bussit laskuttavat omat kulunsa. On uskottu tulevaisuuteen tässä jatkuvasti myllerryksen maailmassa.

Nyt numeromiehet kysyvät: paljonko matkustajia jäi laivalle? Kuinka suuri osa meni Helsinkiin antamatta ropoakaan palkkioksi pitkäaikaisille Kotkan ponnisteluille? Kuinka moni näkee tällaisen matkailun, vasta paljon lupaavana alkuna. Numeromiehet tai -naiset, sukupuolesta ei nykyisin ole niin väliä. He kysyvät kuinka monta vuotta vielä menee, että mylly jauhaa kultaisia jyviä ikiomaisuuttaan myyneen Kotkan kassaan? Ostivatko merkittävästi. ?Ei tiedetä, niinkö?

Onko numeroväen varovaisuus turhaa? Kaikki lyhytaikaiset tapahtumat tappiollisia? Monet olympia-areenat ovat todistetusti jääneet vaille joko odotettuja vierasmääriä tai kokonaan kannattavuutta. Samaa tarinaa kertovat meidän omat urheilutapahtumamme. Erikoisen  tarkkana täytyy kaupunginvaltuuston olla ratkaistessaan rakennetaanko uusi Kampus-Areena  Merikeskus Vellamon yhteyteen. Vai sijoitetaanko ainakin osa velkoihin? Korot nousevat! Varmasti1















sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Vaalit

Vaalit on nuorelle tilaisuus murtautua valtaan.   Ellei pidä nykyistä toimintaa järkevänä, täytyy koota mielipiteelleen kannatusta. Se näyttätyy monelle alkavalle, nuorelle poliitikolle vaikeana. Vanhat jyrät ovat valloittaneet vaikuttajen paikat.  Kotkassa väestön väheneminen ja suuntana nimenomaan länsi ovat suunnaton vaaratekijä, yhdessä kaupungin heikon talouden kanssa, se pakottaa erikoiseen tarkkuuteen tulevissa vaaleissa. Miten työvoimamme lännettymistä ruvetaan estämään?

Jokainen vallan huipulla, poliitikko tai virkahenkilö, vastaa asemassaan toiminnan laillisuudesta ja tasa-arvoisuudesta. Paljon mainittu perustuslaki takaa sen. Poliitiikan johtotehtävien edellytyksenä on vahva asema valinnoissa. Ongelmana ovat liian tunteikkaat ideologiat, jotka aika usein tunkeutuvat eri medioitten otsikoihin. Eivät ne jaksa seurata poliittista todellisuutta. Liian nuoria, liikaa vailla kokemusta? Läpimurtoja odotellaan.

Kotkassa strategiasuunnittelu on usein tarponut ulkoa, lähinnä idästä tulevien toiveiden varassa. Ne ovat toinen toisensa jälkeen epäonnistuneet. Rahan pesua niissä on arveltu olevan vankasti mukana. Poliitikkojen kyvyt ja arvot ovat sopeutuneet korkeimman johdon tekemiin ratkaisuihin. Entä sitten? Jos Cursor ja sen suunnitelmat olisivat olleetkin kohdallaan? Siinä tapauksessa kaikki muukin olisi kolahtanut kassaan. Eikä kaupungin iso kuva olisi tämän päivän kaltainen. 

Kannattaa siis tulevissa vaaleissa etsiä poliitikkoa, joka arvaa oikein maailman myrskyt, jota ei raadollinen arki vie mukanaan. Etsitään sellaista, joka kielitaidossa, perustuslain tuntemuksessa, median hallinnassa ja rahoituksen ennakoinnissa osaa valita ne oikeat polut. Sellaiselta henkilöltä vaaditaan kovia. Pitää hallita samanaikasesti kirkkaat tosiasiat, käskeä ja tiukasti liittää yhteen kaiken asujaimiston yhteiset edut. Mahdetaanko löytää?

Toivotan kaikille kotkalaisille riemukasta superviikkoa!


tiistai 4. heinäkuuta 2017

Purkaminen

Kotka on vanhanaikainen. Moni rakennus on niin kannattamaton, etteivät sen antamat tulot enää peitä äärimmäisyyteen tiukattuja menoja. Kuten tyhjät koulut. Purkupäätös edessä? On hyvin todennäköistä, että vasta esimerkin voima alkaa vaikuttaa. Kun raivaustraktorit aloittavat ensimmäisen rakennuksen hajoittamisessa, Ei pysähdytä varojen puuttuessa enää pelkästään inventoimaan purettavia, vaan huomataan, että tontistakin saadaan jotain.

Aika luo uutta arkkitehtuuria. Teräs ja lasi muokkaavat näkymää. Huleveden kohoava verotus asettaa omia vaatimuksiaan. Tarkat saksalaiset ovat huomannneet, että taivaalta sataneella vedellä, tontin koolla, ja katon muodolla on saatavana etuja. Kerrokset ovat jo aikoja saaneet muodokseen korkeuden ja kapeuden, koska keskusta kaikkialla on tiheä. Germaaninen arkkitehtuuri etenee. Puntaroitavaksi vain jää, kuinka rohkeasti uutta luodaan. Kookkailta tuntuvia omakotitalojen tontteja ja tyhjiksi jääviä autosuojia yhdistellään kerrostalojen perustuksiksi.

Tietysti purku aiheuttaa menetyksiä. Uuden rakentaminen johtaa väistämättä omaisuuden uusjakoon. Tämähän ei ole mikää uusi vaihtoehto, uuteen on vain varauduttava ja sopeuduttava. Uusi aika luo uudet tekniikat. Länsi-Suomeen syntyy aina lisää työpaikkoja. Ja se jos mikä huolestuttaa. Täällä syntyy vain suunnitelmia, joiden toteutuminen ei ole lainkaan varmaa. Suomen väestö on tilastollisesti siirtymässä pääkaupunkiseudulle ja länteen.

Mikä on presidentti Putinin puheen sisältö, kun hän syyskesällä Savonlinnassa käy Oopperajuhlilla?
Mitä hän sanoo 100 -vuotiaalle Suomelle? Ojentaako hän meidän pidetylle presidenttiparillemme pelkkiä makoisia porkkanoita?  Kulttuuria? Tällä kertaa ehkä, toisena päivänä tulee sitten sitä toista. Mutta Kotka-raukan tulevaisuus näyttää köyhältä. Ruotsi nappasi suuren akkutehtaankin."Suomen suurimman meritapahtuman" kannattavuus on ehkä yliarvioitu. Muutama karnevaalipäivä ei tuloa tuota polttavaan tarpeeseen asti. Nähkää aika.








 .

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Professori

Ihmisten mielipiteet ovat kuin liekehtivä kirjo. Jos jokainen pitäisi pysyvinä omat mielipiteensä. olisi niiden hallinta helppoa  Mutta kun ohjaavia sanoja satelee monesta suunnasta, mielen ja ajatuksen kenttä sotkeutuu. Minun sisintäni sotki pahemman kerran HS:n vapaan kolumnistin, tietokirjailija Tommi Uschanovin kirjoitus. Se käsitteli suuntaa, jolla koko kansakunta saadaan onnellisimmaksi. Lukijalle hän soi yhden suunnan. Oikean?

Yhdistin kirjoituksen erään professorin aatoksiin. Hän ehdotti rikkaiden verotuksen korottamista, jotta tasa-arvolle saataisiin tulevaisuudessa keskeisempi asema. Professorin ajatus tyrmättiin niputtamalla yhteen Venezuzla ja Norja. Mitä yhteistä niillä sitten on? Vastaus yllätti - öljy! Aine, jonka hinta on paljon vaihdellut. Rahaa tuli ensin 130 tynnyrin hinnalla, ovista ja ikkunoista. Nyt tilanne on melkoisesti muuttunut. Alle 50:llä eurolla tynnyrin hinta ei enää naurata.

Kun jostain on löytyy öljyä, on kaksi perinteistä tapaa menetellä. Toinen on Venezuelan valinta: kaikki heti kulutukseen. Verot alas ja kansan suosio on varma. Norja menetteli täysin eri tavalla. Poliitikot perustivat valtion sijoitusrahaston, johon öljyvarat talletettiin. Ne tulot säilöttiin vastaisen varalle. Samalla säilytettiin veroaste korkeana, suunilleen Suomen tasolla. Euroopasta löytyy toinenkin öljyvaltio, joka menetteli Venezuelan tapaan: Britannia ja Margaret Thatchser! Taas yllätys. Oliko Thatcher roisto vai hyvä poliitikko? Lukija päätelköön.

Se on kyllä tiedettiin, että Hugo Chavez oli vasemmistolainen, Thatcheria taas yleisesti pidetään oikeiston satraappina. Hämmentynyt ajatukseni lennähti lähelle, kuntapolitiikkaan. Onko Kotkan heinäkuussa ikiaikaisesta omaisuudestaan saatava raha käytettävä Norjan malliin vaiko lähestyvätkö vaalit liian nopeasti. Poliitikkojen tehtävä on nyt löytää rahalle viisas käyttö. Läytävätkö ne? Taidan uskoa sitä professoria, joka sanoi: "Talouselämä on mutkikkaampaa kuin kaikkialla osataan tajuta.






perjantai 30. kesäkuuta 2017

Potero

Maakuoppaa, joka on kaivettu jonkun eläväisen suojaksi nimitetään kansan- tai paremminkin sotilaskielessä poteroksi. Sana on niin yleistynyt, että sen ovat omineet myös palkkaneuvottelijat. Ay-johtajat puhuvat palkkapoterosta, kun heidän vastapuolensa korostaa olematonta korotusvaraa, eivätkä he ole mielestään poterossa. Molemmat osapuolet paljastelevat jo ajoissa hauiksiaan. Mielikuvaa luodaan suurimmalta osin sekä mediassa että tv:ssa.  

Vaikka numeroäijät miten tarkasti pystyisivät papereillaan laskemaan lähes oikeat talouden antivarat, huutokauppa on suomalainen tapa etsiä ratkaisusu, ja vielä sellainen, josta jokainen neuvottelija haluaa löytää omat puumerkkinsä. EK jaksaa muistuttaa, että yhtään sopimusta ei tästä lähtien enää synny vanhaan maalliin. Ammattiliitot taas toistavat, tällä kertaa kaikki pannaan yhteen. Arvovallat tulevat peliin mukaan. Politiikka tunkee joukkoon, kenenkään varsinaisesti kutsumatta.

Vaikka kukaan ei ääneen sano, askelmerkkejä tuleviin vaaleihin pyritään poteroissa huutokaupoilla varaamaan. Kun vientivetoisuus on kaikessa hiljaisuudessa saamassa kansan hyväksynnän, paikallisesta sopimisesta riittää mielipiteitä puolesta ja vastaan. Epäsopu siinä on jopa tavoite, siinä tulee kovimmin huutajalle poliittisia lisäpisteitä. Niin ainakin uskotaan. Kun sopimuskenttää kokonaisuutena silmäilee, jopa kuuluisat "Jokisen eväät" olisivat mitä hienoimmassa järjestyksessä.

Suomalaisessa poteroissa sopimukset kuitenkin lopulta syntyvät. Aika, minka jokainen vaatii, on vain siedettävä. Numeromiesten suositukset, vähän väritetyinä politiikan yleissävyillä, voittavat lopulta.
Niin kauan kuin vastapuolia on  ja tarvitaan, saamme nauttia kalliista demokratiastamme. Kunnioitettu keskustelukumppanini Jorma Savikko siteerasi aikanaan, että demokratiassa on kyllä omat virheensä, mutta parempaa ei vielä kukaan ole keksinyt!

torstai 22. kesäkuuta 2017

Kampus

Kampus -suunnitelmassa viehättävät synergiaedut. Jakamalla auditorio, aulatiloja, kokouspaikkoja, ravintolapalveluita ja vessoja muiden alueella kävijöiden kanssa, saavutetaan jokseenkin varmoja etuja. Suunnitteluarkkitehtien kaapin päälle nostama Vellamo hiipuu samalla numeromiesten halveksimasta pääosasta, tavalliseen esinenäyttelyn rooliin.  Kotkalaisen museolaitoksen ei tarvitsisi enää höyhenen kevein perustein kertoilla, miten kannattavaksi se rakentajilleen saatu. Sen Kotkan kaupungin todellinen tuloslaskelma ja Vellamon aiheuttama osuus veloista, ovat sen totuuden jo vuosikausia todistaneet.

Toinen kysymys kokonaan on, muuttavatko viimeisessä rakennusvaiheessa oleva, liikennettä lisäävä moottoritie E18 ja vauhdilla nyt jo kasvavien kaupallisten suurmarketien arvo aikanaan kaupungin keskustaa. Miten muuttavat, kun se toteutuu? Hotellista on kaupunkia narautettu niin monta kertaa, että vakavasti otettuna sen on oltava täysin luotettava toimi, toteutuvine rakennusaikatauluineen ja riittävine takuineen, ennen kuin mitään päätöksiä valtuustossa tehdään. Valmiiksi rahoitettu moottoritie synnyttää sitäpaitsi kaikenlaisia yrityksiä ja muita Kotkan taloutta sykähdyttäviä toimintoja.

Kaupunginjiohtaja Lindelöfin esiin ottama Euroopan investointipankin luotto on mielenkiintoinen, mutta sen toteutuminen kaukana. Päättäjien ei kannata sitoa ennakkoon käsiään. Hämeenlinna sai kansainvälisestä autotalostaan jo riittävästi kyseenalaista mainetta. Tosin mitään ei voi täysin varmistaa. Monien arvostama sotateoreetikko Clausewitz huomasi tämän, koko yhteiskuntaa koskevan totuuden tänäänkin toimivan erinomaisesti. Pink Eminencen laskelmat kannattaa ainakin tarkistaa. Pelkään, että ne huojuvat kunnan henkilöstön ollessa kysymyksessä ja muuttuvat.

Xamkin kampus -sunnitelma on mielenkiintoinen. Kaupungin tarkkaa omaa laskentaa se kuitenkin kaipaa. Mitä maksaa vanhojen varastojen purku, mitä vanhojen koulurakennusten alasajo, uudistaminen. Rakennusten purkaminen tai kaupungin  muu arkkitehtoninen ohjelmointi? Mitä muita sijoitusvaihtoehtoja muilla toimialueilla kaupungilla on? Huomattava myös, että kaikki se, mikä lehdissä on kirjoitettu, ei välttämättä ole totta. Cameron Sawyer on velkaa joka tapauksessa Kotkan kaupungille. Hänen suunnitelmiinsa täytyy laittaa tästä  pitäen tarkka vuosiluku, milloin kaikki toteutetaan. Olisi mielenkiitoista tietää, mista luvatut miljoonat ovat kotoisin.






tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kärkimies

Maailma lienee tänään sellaisessa myllerryksessä, että poliittisella kentällä on arvailu ainoa mahdollisuus saada ennuste tulevasta. Turkki kiukkuilee. Kreikka vaikeroi velkojensa kanssa. Trump sotkee parhaansa mukaan USA:n yhteiskuntaa, Venäjä ja Kiina tekevät HS:n tietämänä yhteisen laivastoharjoituksen Itämerellä, Pohjois-Korea uhmailee ohjuksillaan, Italiassa pankit lopettavat, EU suunnittelee yhteistä puolustusta, Välimerellä pelastetaan merestä viikottain tuhansia afrikkalaisia. Jonkun suuren näitä solmuviidakoita on ruvettava aukomaan.

Maakohtaisia talousvaikeuksia ei edes kannata kaivaa esille, niiden todellinen määrä on huikaisevan suuri. Pankit yhtyvät, vaihtavat virtuaalisia valuttoja keskenään, brexit saattaa myös muuttua. Työttömyys ei hellitä. Onko maapallomme tilanne siis kehittynyt toivottomaksi? Onko tulevaisuuden arvaleminen ainoa keino saada edes jotenkin asiat järjestykseen? Olettaa tässä täytyy, sillä jonkun suurvallan täytyy vastuu ottaa. No ennustetaan sitten! Ranskan vaalit ja niiden voittaja Macron, monieteväksi kuvattu, vallan uusi valtias, ryhtyköön nuorena nyt raivaustöihin!

Koko kaaoksessa näyttäisi Putinin valta olevan helpoimmin uudelle polulle ohjattavissa. Tämän, omassa valtakunnassaan vielä voimissaan hallitseva "tsaari", lienee pakotteiden painamana
se "heikoin" lenkki. Vierailusta Kremliin voitaisiin hakea vauhtia, sieltä parhaiten Macronin totuttautuminen sekavaan maailmanpolittiikkaan pääsisi alkuun. Diplomatia, jos mikä, on kaupankäyntiä.  Minskin sopimuksen jäädyttäminen ja pakotteiden asteettainen purkaminen saattaisivat avata polun jatkoneuvotteluille. Onko Macronista siihen?

Tämä edellyttäisi tietenkin, että Angela Merkelin eri väriset vierailubleiserit ovat kuluneet jo loppuun. Hyvinvointi ei kellään ole ikuista ja Saksan nykyjohto häviäisi seuraavissa vaaleissa. Mahdotonta? EU:n tämän hetken valtias ei helpolla tule kakkoseksi. Mutta jos kuitenkin? Keskiverto ranskalainen on luonteeltaan niin oikukas, että on helpompi saavuttaa menestystä ulkomailla kuin oman kansansa keskuudessa. Tästä saattaisi aueta vastamäkeä kapuavalle helpompi taival, raivaamaan jopa maailmanviidakkoa. Mitä jos tämä on ollutkin jo suurten keskusteluissa?

Hyvää Juhannusta! Toivottaa V.R.






keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Soppa

Heti tapahtumien alussa lähes kaikkien hämmästys oli valtava. Sopan ainekset olivat tuntemattomat. Ei oikein ymmärretty, mikä sekaannuksen oli aiheuttanut. Eihän Suomessa oltu totuttu siihen, että jokin eduskuntapuolue voi jakautua kahtia. Tosin siitäkin oli esimerkkejä, mutta olosuhteet silloin niin erilaiset. Se vain oli varmaa, että puolueessa itsessään vallitsi suuri hämmennys. Oliko sekamelskan aihauttaja puolueen sisäinen vai ulkopuolinen, sitä nyt kysyttiin.

Vähitelle ainekset alkoivat kirkastua. Kahtiajaon osapuolet, joiden henkilömäärät vielä olivat hämärässä, ajattelivat samalla tavoin, mutta samalla olivat vastakkaista mieltä. Puolue oli kaapattu - se vaikutti selvältä, mutta kuka oli sopan sekoittaja? Toinen osapuoli näki kaappaajana vain ulkopuolisen tahon. Toinen taas syytti vastapuolta. Kun näki kuvat, jotka kertoivat siitä hämmennyksestä, joka uuden puheenjohtajan valinnasta syntyi, alkoi puolikin hahmottua.

Kokousväen ilmeitten tulkitsija oli silloin täysin vakuuttunut, että soppa sen kuin vain sakenee, eikä jää ilman jälkiseurauksia. Niitä on jo saatukin. Ulkopuolista puuttumista väittänyt ryhmittymä tarjoutui eroamaan puolueesta, mutta mikä tärkeintä, sitoutui hallitukseen samoilla jäsenillä ja ehdoilla kuin hallitus oli siihen saakka toiminut. Koko eronnut ryhmä vaikutti sitä paitsi nyt yhtenäiseltä. Parikymmentä henkilöä oli suuri joukko ja sai vaikutuksen aikaan jo eduskunnassa.

Soppa alkoi nyt kirkastua, saamoin puoluejohdon valinta kaappausta käyttäen, näytti selvältä. Juuri valitun, uuden puheenjohtajan valtakausi näytti jäävän lyhyemmäksi kuin intomieliset kaappaajat olivat suunnitelleet. Istuva hallitus lienee nyt koko hässäkän ainoa voittaja.Vai muhiiko vieläkin yllätyksiä? Eronneen ryhmän kokoa ei vieläkään tarkkaan tiedetä. Onko harppauksia vielä odotettavissa ja mihin suuntaan? Kunnat odottavat nyt myös tilanteen selkiintymistä. Soppa poreilee hiljalleen liedellä. Ainesten alkuperä ja lieden omistus ovat vieläkin tuntemattomia.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Optimismi

Pessimisti pettyi - Eurooppa nousee, otsikoi Helsngin Sanomat tänään. Yhtä varmalta näyttää, että Suomen 2,7 prosenttia on saavuttamassa Ruotsia, jonka kasvuvauhti on jäämässä 2,2 prosenttiin. Saksakin on pysähtynyt 1,8 prosenttiin. Nyt juuri Suomen bulk-vivahteinen vienti vetää. Moni talouden asiantuntija löysi syylliseksi koko Euroopan ongelman: yhteisvaluutta euro on liikaa sidoksissa toisiinsa, euro on kuin pakkopaita. Ruotsilla on oman, vapaan valuuttansa kanssa paljon helpompaa. Devalvointivapaus, se tuntuu aina vain houkuttavan.

Pettyikö pessimisti? Kunhan tässä valossa ei päästettäisi asioita hallitsemattomalle laukalle. Meillä on melko pysyvästi tuotanto tuotteltaan yksipuolisempi kuin pahimpien kilpailijoidemme. Hyvä menekki saattaa aiheuttaa joskus tilapäisesti tunteen, ylivoiman, joka sitten katoaa nopeasti. Nyt paperi ja raskaat konepajayksiköt nauttivat tulosta, mutta ovatko kaikki mahdollisuudet alati kärkkyvään muutokseen mukana? Syytä on myös hakea niistä virheistä, joita kansallinen talouspolitiikka on aiemmin kiistämättä tehnyt.

Tällöin ei saa unohtaa vuoden 2008 yhdessä tehtyjä talousvirheitä. Kun ensin vedetään henkeä, yhteistoimin korjataan ja sitten suostutaan ajan vaatimiin muutoksiin, moni asia lutviutuu. Talous tulee samalla ymmärrettävämmäksi. Jos talouskasvumme mataisi maassa, kyllä poliittiset helppoheikit saisivat kaipaamansa - ainakin gallupäänet. Paavo Väyrynen ja muut siellä etunenässä. Taloudella ja politiikalla kun tahtoo olla kohtalonyhteytensä. Mitä heikompi talous, sitä korkeampi työttömyys. Niin se sääntö kuuluu.

Kansainvälisessä maailmassamme liki jokaisella alkaa olla jokin yhteys brittimaailmaan. Jollakin on jälkikasvua opiskelemassa Lontoossa, jonkun tytär työkentelee au-parina, pankkimaailmamme keskittyy sinne tai Englannissa on jotain muuta omaan elämäämme vaikuttavaa. Tärkeät vaalit saattavat määrittää oman taloutemme tulevaisuuden. Pettyivätkö pessimistit sittenkään? Mikäli yksimielisyyttä täältä löytyy, Suomi on taantuman jälkeen vahvempi kuin osattiin laskea. Optimismiä on nyt tarjolla. Mutta sitä saa vain, terveellä harkinnalla - yhteistyöllä.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Hyvinvointivaltio

Kun finanssikriisiä edeltävänä vuonna 2007 Suomen bruttokansantuote -  nykyrahaksi muutettuna, kohosi 221,9 miljardiin euroon niin 10 vuotta eteenpäin, vuonna 2016 se oli vähemmän eli 221,1 miljardia. Miten meillä on eri hallitusten hoidossa mennyt? Edes välttävästi ei riitä, meillä on  mennyt huonosti. Tietysti poliittisesti väritellen voidaan väittää, että toki monet muut maat ovat kärsineet EU:n yleisestä kysynnän tai, nimenomaan investointien vähäisyydestä, mutta onko jotain, mikä olisi toisin ymmärrettynä antaa meille paremman aseman.

Vaikka bkt-käsitteenä antaisi jonkin verran väärän kuvan näyttää se, että emme ole täysin pysyneet hyvinvointivaltioitten kelkassa. Eräs selitys on se, että kun toiset pyysivät 2008 liikaa ja toiset  jakoivat ääniä kerätkseen poliittisia lahjuksia. Moka on siis molemminpuoleinen ja yhteisesti se on joskus korjattava. Tähän antaa tilaisuuden tapahtuma, missä voidaan oikaista tehty virhe. Tehdään nyt syksyllä maltillinen palkkaratkaisu, kuitenkin niin ottaen huomioon, että tehty yhteinen moka aiheuttaa joillekin tällä matkalla kipeitäkin ratkaisuja.

Että kaikki ovat mukana maksamassa aiheuttaa selkokielisen selityksen. Maksaminen takaisin ansaitsemattomia saanteja kirpaisee tietysti, eikä sitä jakseta aina ymmrtää. Investoinnit lähtevät liikkeelle yritysten omista lähtökohdista. Ne juuri ovat ongelmiinsä parhaimpia asiantuntijoita. Vain osaaminen ja siihen liittyvä toimitusaikojen pitäminen ovat se strategia, jolla takamatka jo edistynempiin voidaan saavuttaa. Tasarvon kärkitilat ovat juuri edistyneimpien hallussa. Hyvä strategia toteuu vain, jos koko kansan katse on suunnattu tavoitteeseen.

Ay-kansa väittää, etteivät suurituloiset osallistu talkoisiin maan saattamiseksi kuntoon. Kysymys on kuitenkin perimmältään vallan säilyttämisestä tai, sen menettämisestä. On ainakin taisteltava, jotta nahkaa ei liian halvalla myytäisi. Suomella on mahdollisuuksia vaikka kuinka paljon, jos vain yhdessä toimitaan. Hiilamolaiset hehkuttavat veronkorotuksia. Vastapuoli taas numero-osoituksin pyrkii vastarannalle, Jos osaaminen on korkeatasoista ja talkoitten periaatteita halutaan jopa korostetusti mainostaa, pysyviä työpaikkoja syntyy ja maamme rikastuu. Optimismia kansalaiset!








maanantai 5. kesäkuuta 2017

Nollakorko

Maamme talouskasvun tärkein tukipilari  viimeisinä vuosina on ollut nollakorko. Kun öljyn hinta on viipynyt kauan alamaissa, Suomen, yhdessä monien muiden valtioiden kanssa, on ollut turvallista kehittää omaa talouttaan myös velkavivulla. Numeromiehet tosin ovat kaiken aikaa varoittaneet, ettei nollakorkojen aika ole loputon. Siitä huolimatta velkaa on siunaantunut niin valtioille, kunnille, viime aikoin kunnan omistamille yhtiöille kuin yksityistaloudellekin.

Lainavelkaa on siis ollut saatavilla ja ovat siitä nauttineet muun muassa perustetut kauppakeskukset. Omistus niissä on usein ollut ulkomainen. Miten sikäläiset sijoittajat tulevat reagoimaan, jos nollakorko on tavoittamattomissa ja päivänpaisteiset vaihtoehdot alkavat hiipua olemattomiin. Nollakorko on viipynyt niin kauan tukipilarina, ettei sen katoamiseen edes uskota. Numeromiehet on tavan takaa korostaneet myös tuloslaskelman merkitystä kirjanpidossa tulevaisuuden arvioinnissa.

Nollakoron maailmassa tuloslakelma on mukava ollut unohtaa. Kunnissa olisi ollut tärkeää perehtyä siihen, mitkä syyt ovat johtaneet velan lisäyksen tarpeeseen. Numeromiesten ääneen ei kuitenkaan ole kiinnitetty tarpeellista huomiota. Velan syyt ovat jääneet tutkimatta, seurauksia on sen sijaan pidetty peräti kärkiajatuksina. Jos Kotkaa katselee, OUTLET-toiminta ja Ankkuri ovat olleet muita kiehtovampeja. Saa nähdä, miten ulkomaiset Meripäivävieraat mittaavat kaupungin kiinnostavuuden.

Velka luonnollisesti jakautuu, asuntolainat omana yksikkönään. Niillä joilla asuntolainaa on, velka vastannee noin kahden vuoden perheen kokonaistulokertymää. Velka on hallittavissa. Osalla velan saajista vastuu on tilastojen mukaan noin viiden vuoden, perheen kokonaiskertymästä. Koron voi silloin kokonaan poistuneen ajatuksista nuorilta lapsiperheiltä. Ajatteluun ei ole silloin lainkaan mahtunut, että velka aina tarvitsee joko käypää omaisuutta tai lainan antajan hyväksymän takauksen. " Velka on veli otettaessa - veljenpoika maksettaessa."

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Ilmasto

Lopullista merkitystä arvioitaessa mielipiteet luonollisesti hajoavat. Trumpin mahdollisuudet ratkaista koko maailmaa koskettavia ongelmia lienee rajallinen, Eihän Trump määrää sitä politiikkaa, jota kokeneet republikaanit lopulta harjoittavat. On hyvä opetus, että maailman vastustus on, jo tehdyn sopimuksen irtisanomishetkellä, yhtenäinen ja tiukka. Uutta sopimusta ei neuvotella. Se oli euroopplaisen suurvalta Ranskankin kanta.

Saako Kiina nyt uuden poliittisen vaikuttaja-aseman, se tulee nähtäväksi. Mitä vielä Trumpin irtautuminen ilmastosopimuksesta USA.n taloudelle lopulta merkitsee, sitä emme tarkkaan vielä tiedä. Kannattaa kuitenkin panna merkille, että suurten öljy-yhtiöitten valtaa pitävät miehet ovat jokseenkin yhtenäisinä kaatamassa Amerikan nykyisen presidentin ratkaisua. Öljy-yhtiöt ovat myös jonkilainen vallan keskittymä.

KäsittääkseniTrump presidenttinä on suuressa republikaanipuolueessa laskettu vain väliaikaiseksi. Tällöin ne valitsijat, jotka kuvittelivat antavansa vaaleissa äänensä koko Amerikan puolesta, tarvitsevat toki jotain tekoja mielipiteittensä tueksi. Siksi käsittääkseni puolue antaa tämän hetkisen presidentin tehdä mieleisiään päätöksiä omiensa joukoissa. Tarkkailijoita kyllä riittää, talouden tutkijat silloin herkkäkorvaisina eturivissä.

Taloustutkinta toimii kompassina ainakin hallituspuolueille jokaisessa valtakunnassa. Tämän lisäksi löytyy mitä erilaisimmilla suunnilla ammattitutkijoita, jotka toimivat sen hyväksi, jonka kassassa on pätäkkää ja jota tutkinnan tulos saattaa miellyttää. Vallassa halutaan pysyä, se on selvää, sillä valta on juuri se, joka ojentaa demokratiassakin isot rahat. m.m puoluetuet.  Niinpä USA:n presidentti Trumpinkin päätöksiä nähdään vain siihen saakka hänen valitsemassaan kompassisuunnassa, kunnes puolueen päämaja alkaa hermostua seuraavien vaalien tuloksista.


maanantai 15. toukokuuta 2017

Sotilaspoika

Sotilaspojat olivat sodan aikana arvokas apu kenttäarmeijalle,  joka asui korsuissa vuosikausia eri rintamilla. Sotilaspojiksi liittyneiden työ oli arkista: mottikirveet, lapiot ja sen sellaiset eri väriset tunnusmerkit löytyvät tänä päivänä henkilökohtaisten kunniamerkkien korulippaista. Käydessäni kutsuttuna, sittemmin RUK:n johtajaksi ylenneen ev. Hutkan vieraana RUK:n asevelvollisuuksia käsittelevässä toimistosssa, siellä ohimennen arvioitiin myös sotilaspoikien sodanaikaisia tehtäväviä.

Kysymykseen, mikä oli henkilökohtaisesti vaikein tehtävä, minkä jouduin sotilaspoikana tekemään, mainitsin Kannaksen suurhyökkäyksen kesäkuussa 1944, jolloin kaikki lomalaiset kutsuttiin äkkiä takaisin rintamille. Otin silloin henkilökohteiselle vastuulleni Karhulassa kaikkein punaisimmalle asuinalueelle paluukäskyjen jakamisen. Tunnepitoisimmat haukut sain silloin osakseni, kun käskykirjeen ottivat vastaan rintamiesten puolisot, usein itkevät lapset sylissä.

Pidän, kunnioituksestani huolimatta, sotilaspoikain historiaa ristiriitaisena, siinä muut 93000 sodan uhria on eroteltu sotilaspoikana kuolleiden vastaavasta kunniasta. Kaikki eivät näin ajattele, mutta minä teen niin. Numeromiehenä tiedän että järjestö on tänään liian kallis muisteltavaksi, omine lehtineen ja kalliine johtoportaineen. Pidetäänkö kaikkia silloisia sotilaspoikia nyt jo vanhuuttaan vajaamielisina? Edellytys kuitenkin on, jo kohteliaisuussyistä, että itse on palvellut sodan aikana sotilaspoikana. Huolimatta jäsenluetteloiden katoamisesta, sitä arkista työtä olen minä kyllä joutunut tekemään.


perjantai 12. toukokuuta 2017

Presidentti Mauno Koivisto on menehtynyt

Kunnioitukseni entistä presidenttiämme on niin korkeata luokkaa, että otsikko on nyt pitkä. Mauno Koivisto on siis menehtynyt. Assi-tytär teki siitä virallisen ilmoituksen. Ensimmäisen kerran hän vieraili Suomen Pankin pääjohtajana karhulalaisessa, 24 vientimaan - silloin nuorten ihmisten -
konepaja Rateko Oy:ssa. Saman tehtaan ylläpitämä lentopallojoukkue oli silloin juuri voittanut Karhulaan ensimmäisen Suomen mestaruuden.

Mauno Koiviston johtama  joukkue, Sikaariporras, tavattiin toisen kerran Helsingissä, Urheilutalossa. Silloin hän oli jo korkeasti kunnioitettu tasavallan presidentti, henkivartijoineen. Urheilutovereitaan Mauno kohteli niin kuin urheilijoiden joukossa onkin tapana. Hän itse oli ikäisekseen erinomainen pelimies. Suurilla käsillään hän kauhoi pisteitä.Niin maan johdossa kuin pelissäkin. Poikkeuksellisen suurta arvoa tuntien toivotan Hänelle rauhaisaa matkaa.

tiistai 28. helmikuuta 2017

Kyminlinna

Kyminlinnan menneisyys on kertakaikkinen lahja laaksokunnan matkailulle. Pietarilaisille, niin kuin muillekin matkalle jo ehtineiden, syntyy jopa inhimillinen tarve käyntiin juuri linnoituksen kohdalla matkalla Helsinkiin. Inhimillisellä tarpeellahan on tapana synnyttää jos jonkinlaista talouteen liittyvää toimintaa. Tietoa marsalkka Suvorovin linnoituksesta kannattaa jankuttaa valtaa pitäville yhä uudelleen. Varsinkin nyt, kun suuret muutokset kaupungin hallinnossa ovat huomista päivää. Ei yksin Kotkassa. Koko maailma on käymistilassa ja kuplii, se tuskin on ennen nähtyä tulevaisuutta.

Yhdistäkäämme siis mielikuvitus siihen oletettavaan hetkeen, jolloin E18 -valtatie valmistuu. Ei kannata pohtia, millä keinoin Minskin sopimus saa ratkaisunsa, se tapahtuu joka tapauksessa. Muotoilu siihen vaikka jäädyttämisestä kyllä löytyy. Vuosiluku ja kuukausi ovat vielä vain hakusessa. Mutta Kyminlinna täytyy viimeistään nyt löytää. Suunnittelu vie oman aikansa ja kaikki sen alkuajatukset eivät ehkä toteudu ihan kirjaimellisesti. Sen Vellamo kalleudellaan parhaiten todisti.

Lyödään siis useita kärpäsiä yhdellä iskulla. Puutarhatoimisto kannattaisi valjastaa erikoistehtävään, niin kauan kuin se ainakin on, ennen johdon eläköitymistä, vankoissa käsissä. Silkkinen silinterihattu pistetään tarjolle, eläkkeeseen korjaus ja sieltä syntyy matkailusuunnitelma Suvorovin Kyminlinnaan, mutta kovin odotuksin. Tottakai syntyisi heti mielipidekilpailu Merikaupunki Kotkan ja arvokkaan, koko laaksokuntaa palvelevan matkailukohteen välille, Ajassa oleminen on kuitenkin kaikkein tärkeintä. Keskustaksi kutsuminen ja asuntojen korkeammat hinnat jäävät siinä sivuseikaksi.

 Nyt kun kassaan tulee rahaa, tarvittaisiin Kyminlinnan modernisointiin vankasti johdettu suunnittelutiimi. Tietysti siitä tarvitaan kaikkein ensimmäiseksi julkivallan päätös ja sen päälle puisto-osaston johdon suostumus. Tuohon suuntaan maailma on nimittäin muuttumassa. Alkuhämmästelyn jälkeen suunnitelma saattaisi sisältää vaikka uusia opintosuuntia insinöörikoulutukseemme. Museovirasto voisi innostua näin aktiiviseen, ja kiihottavaan pilottiprojektiin.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Tesla

Sanomalehteen oli tänän painettu ruuduin Tesla-hanke. Ministeri Mika Lintilä, jonka poliitikoksi kohottama maakunta tiedetään, väitti, että nimenomaan Vaasaan perustettava jättiakkutehdas olisi koko Suomea hyödyttävä hanke, ikäänkuin maajoukkueleiri. Aieajatuksenakin projekti on aiheuttanut kiivaan vastustuksen kaakkois-Suomessa. Sekä kaakkois-Suomen kauppakamarit että Cursor ovat Kotkassa pohdiskelleet vastineen.

Pohdintaa olisi pitänyt jatkaa. Liiketoiminnassa on nimittäin aina otettava onnistumisen tekijänä hankkeen tuotteille ostopotentiaali. Se on Vaasassa erilainen kuin kaakkois-Suomessa. Vaasa on olemukseltaan varsin tavanomainen suomalainen yliopistokaupunki, kaksikielinen tosin,  mutta oma ostopotentiaali ei poikkea isosti muista. Teknologiassa kaakkois-Suomella on LUT.

Kotkasta on tullut omien vastoinkäymistensä seurauksena pelokas. Sawyer seikkaili kaupungissa liian kauan suunnitelmiensa kanssa. Kotka unohtaa oman ainutlaatuisen vahvuutensa. Ympäristöineen Pietari muodostaa 10 miljoonasta asukkaasta kertyvän ostopotentiaalin! Tärkeää on, että Pietarin ostopotentiaali on jo olemassa, Vaasaan sitä vasta suunnitellaan eikä laivayhteys Umeåån siinä paljon paina. Maailma ehtii paljon muuttua siinä, kun Telsa tekee lopullisen sijoituspäätöksen.

Jotkut ovat jakaneet lihoja kuin karhu olisi jo kaadettu. Tätä Mika Lintilän huomautusta on pidettävä siinä mielessä hämäävänä, että ministeri jatkaa omia ruutujaan maton alla. Totuuttahan voidaan muotoilla. Ei tietysti ole samantekevää onko Tesla lainkaan tulossa Suomeen. Sen sijaan täytyy muistaa että elinkeinoministeri ei ole vain vaasalaisten, vaan koko maan hallituksessa. Kotka tulee tekemään voitavansa, jotta ostopotentiaali nostetaan taas tuloksen kärkimenestystekijäksi.




tiistai 14. helmikuuta 2017

Venäjä

Jos muutos yhteiskunnassa on raju, siitä Venäjän presidentti Vladimir Putin hermostuu. Siksi yhteiskunnan toimet pyritään pitämään aina samanlaisena, muuttumattomana. Presidenttiä varoittavat 2011 tapahtuneet kaduilla pidetyt mielenosoitukset. Periaatteessa Putin haluaisi yhteiskuntaan tarpeellisia muutoksia, mutta koska pienikin muutos aiheuttaa heti liikahduksia myös muualla, on seurauksena seisovuuden tila.

Näin talouden uudistukset ovat myrkkyä Putinin vallalle. Oikeita vaaleja ei voi järjestää, valta täytyy varmistaa, koska oppositiota ei saa päästää syntymään. Kerran Putin on säikähtänyt kunnolla, toista kertaa niin ei tapahdu. Paljon muutosta siitä huolimatta on täytynyt presidentin ajatuksiin sisältyä. Sotshin olympialaisten huuma ja sen seurauksena Krimin valloitus kepulikonstein ovat ohi. Miehet vihreissä sotilaspuvuissa aiheuttivat arvaamattomat vaikeudet jo heti ilmestyttyään.

Putinin vaikeudet näkyvät selvimmin etelässä. Syyrian sota on tuonut valtiolle kustannuksia, joita ei ole osattu ollenkaan arvioida. Tämä vie ajatuksen johtopäätökseen, että vain muutamat uudet aseet ovat näytillä. Umpiruostuneet telaketjut pysyvät varikoilla piilossa.  Rahaa ei Putinillakaan riitä mihin vain. Öljyrahasto tuppaa supistumaan saman aikaisesti kun Venäjän keskiluokalle on pakko tarjota edes hiukan näkymiä länsimaisesta elintasosta.

Entä miten sujuisi pohjoisessa, valloitusretki Suomeen? Sotilasmatematiikka on laskenut, että Suomen kokonaan valtaus tarvitsisi noin pari miljoonaa ensiluokan, eri aselajien sotilasta. Alakurtin varusmiespataljoona ei siis hermostuta.  Kun valloittavista sotilaista kaatuu kaupunkisodassa sotilasmatematiikan mukaaan kahdesta miljoonasta useampi satatuhatta. Sekin hyökkystoimi osoittautuu liian kalliiksi. Tekisi mieli ehdottaa yhteistyötä. Tulisi isoin summin halvemmaksi.

Mutta Venäjänkin presidentti vanhenee ja joskus vallanvaihto välttämättä tapahtuu. Kapinaa tuskin silloinkaan syntyy Pietarin ja Moskovan tai muidenkaan suurimpien kaupunkien juttukahviloissa. Kansalaisten annetaan sillä välin maistella länsimaalaisutta. Putin pysyy vallassa, pitkähkön aikaa. Tuleeko meille Putinin aikaa ikävä? Voi niinkin käydä. Mutta se täytyy kuiten aina muistaa ettei torjuntaan pystyvää puolustuslaitosta ja sen taistelukykyisiä sotilaita synnytetä aivan hetkessä.









keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Arvo

Juuri ennen kunta- tai muitakin vaaleja pulpahtaa esiin kysymys arvoista. Samaa painetta jokainen politiikassa mukana ollut kokenut. Mitkä sinun elämänarvosi ovat? Vaikka kuinka monta kertaa yrität selvittää asenteitasi, kysymys ponnahtaa aina esille. Pieniä ja syrjäytyneitä on kaikkein helpointa vaalitilanteessa puolustaa. Antaako samana toistuva niin kutsuttu asenne sitten hyvän vaalituloksen? Joskus antaa - joskus ei.

Tällä kerralla omien arvojeni puolustus on helpottunut. Nojautuminen valmiiksi kirjoitettuun ohjelmaan vaikuttaa oman pohdinnan väistelyltä, väkisinkin antautuu alttiksi tälle vaaralle. Ihailuni kuitenkin pakottaa minut polulle, jota kunnioitan jopa jäljittelyyn saakka. Kohteena pidän - älkää nyt heti pelästykö - kenraali McChrystalia, Afganistanin taisteluissa USA:n menestykästä joukkojen johtajaa, henkilökohtaisten arvojeni lähdettä. Yritysjohdon nykyistä kouluttajaa.

Samaan pohdintaan jouduin usein pitkien yrittäjäkurssien johdossa, viimeisessä aktiivityössäni, Lappeenrannan Teknillisessä Yliopistossa, LUT:ssa. Kun äskettäin sain silmiini McChrystalin ajatuksia, ne olivat juuri sitä, mitä odotin ja kaipasin,. Mutta kuuluiko hän, puoluekannalta myös republikaani, valitun presidentti Trumpin kannattajiin? No ei varmasti kuulunut. Hän nimenomaan jyrkästi kieltäytyi seuraamasta sitä lippua. Etsikää siis hänen ajatuksiaan netistä, se kannattaa.

Arvoni saavat siis perustua samoihin elementteihin, kuin aikaisemmin. Ne lähtevät tietysti maailman suuresta kuvasta. Monimutkaisesta ongelmien vyyhdestä, josta ei selvitä vain käskemällä. Sitä vastoin  täytyy paljon tutkia, selvittää ja neuvotella. Suurta kuvaa ratkaisemaan, kaikki kaikilta tasoilta ovat samaan tiimiin tervetulleita, sanoo McChrystal. Vain näin syntyy päätöksiin jotain uutta, jota muun muassa oma kunnallinen politiikkamme, nyt sähköosakkeiden myynnin jälkeen, kipeästi kurkottaa.

Kenraali McChrystal on siis idolini. Vaikka olen vain pieni ihminen, ennustaja voin varmaan olla. Minulle ei mahda kukaan mitään dramaattista, itse voin sen sijaan kyllä jonkunlaista dramatiikkaa luoda. Kuntavaalit tuottavat taas kerran tuloksen, jossa kaikki ilmoittautuvat voittajiksi, katsoen eri näkökulmista. Kun ilmeisesti nyt kaupunginjohtajamme uutena vuonna vaihtuu, voiko olettaa kuntavaalien tuloksen tuovan mukanaan  ihmeitä. Ei voi.

Valtuustosalissa samat vanhat satraapit jyräävät. Jumalniemeä aletaan rakentaa ja kaupungin painopiste kaupan ja liikenteen vaikutuksesta niiden mukaan uusiutuu. Sitten ne velat, ne kasvavat huolimatta siitä, että osaan riittäisi sähköosakkeista tulevaa rahaa. Donald Trump saattaa tehdä sellaisia ratkaisuja, joiden takia osaksi ainakin kannattaa velkojakin maksaa. Sen lopullisesti päättävät, osan vastuusta maakuntahallinnon riisumat valtuutetut.













sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Lukumäärä

Totuuden muovaaminen uuteen uskoon on tätä päivää. Ehdokasmäärään ainakin  Timo Soini  asettaa uskonsa noin kahden kuukauden päästä käytävissä kuntavaaleissa.. Vaikuttaa hyvin kummalliselta. Lukumäärä tärkein, ei tieto ja ei taito miten yhteiskuntaa tulevaisuudessa tullaan johtamaan? Sekö on myös selitys kansainvälisen sähköautojen akkutehtaan sijoitukselle - jos se yleensä rakennetaan Suomeen.

Totuuden muovaamista uuteen uskoon tarvitsi ministeriksi nostettu Lintilä,  perustellessaan selvitystä parhaasta sähköautojen akkutehtaan sijoituspaikasta. Tietysti Vaasaan, koska hänet aikanaan valittiin eduskuntaan siitä vaalipiiristä. Teollista sijoituspaikkaa ratkaistessa selvitetään tavallisesti monia yksityiskohtia, ennen kuin näin raskas investointi valitsee toimipaikkansa. Eräänä yksityiskohdista lasketaan  tuotteelle lähiympäristön ostopotentiaalia, siis yrityksen jatkuvaa kannattavuutta,

Miten Lintilän selvitystyöryhmä, joukossa myös Cursor, on laskenut tulevaisuuden eri menekkialueet? Tuskin kuitenkaan Umeå miksikään sähköautojen keskuspaikaksi koskaan pääsee. Pietarin miljoonakaupunki sen sijaan jo on ja kasvaa siitäkin. E18 ja Putinin vierailu, jos sellaisen käynnin tieyhteys aikanaan saa, se tarjoaa lisää sulateltavaa.

Pääministeri Sipilän hallituksen suuri hanke, sote-uudistus, on luultavasti  kaikilla puolueilla kuntavaalien valmisteluissa aikamoinen häirikkö. Äänestäjille on epäselvää, panostaako hän tietoon vai pelkkään puhumisen taitoon. Kunnille jäävät joka tapauksessa perusopetus ja kaavoitus.  Talous on kaikkien mielessä. Harmia siis riittää. Näyttää että saamme jännittävät vaalit.






torstai 5. tammikuuta 2017

Valhe

Juuri nyt on se aika, jolloin kunnan hallintoon pyrkivä saa puhua uskonsa siivittämin sanoin. Joku sanoo silloin lisävelan varsinaiseksi myrkyksi tulevalle nuorisolle, toinen taas vahingoksi koko kaupungin taloudelle. Joku kauhoo nimenomaan velalla yhteiskunnasta syrjäytymisen suojaa. Kukaan ei kuitenkaan lopulta tiedä, mihin monipolvinen kehitys todella kulkee ja mikä on kaikkien kannalta kaikkein oikein ratkaisu.

Vaalien alla on helppoa haukkua päättäjiä kykenemättömästä hallinnosta, vaikka  juuri lempeällä sovittelulla oikeassa murroskohdassa on saatu aikaan tyydyttävïä ratkaisuja. Harva on arvostanut sitä elämänlaatua, jota päättämättömyys ja samalla myös haukuttu pehmeys, meille kullekin, on tarjonnut. Olisiko nyt vaalien alla olla sopiva hetki arvostaa sitä nk. pitkänä pidettyä neuvottelua, mikä on kulunut arvostetun ay-liikkeen kanssa, jotta yleensä on kyetty purjehtimaan läpi karikkojen.

Pitäisikö nykyistä hallitusta oikeastaan kehua? Virheeksi kutsutusta pehmeydestä on moni voinut jopa nauttia. Moniin muihin kansoihin nähden hyvät etuudet on voitu on voitu säilyttää ja siten sallineet nimikkeen - hyvinvointivaltio. Tilanteen edetessä joudumme ilmeisesti vielä kurkistamaan menneisyyteen, sillä yhdessä tehdyt virheet vaativat oman yhteisen korjauksensa. Kaikkia eivät sopeutukset tule varmaan miellyttämään.

Koko maailman suurinta talousmahtia alkaa pian hallita mies, jonka vaalien aikaisiin äännähdyksiin   kaikki eivät usko. USA:n hallintoon kuuluu toki voimia, joiden arvellaan korjaavan pahimpia mutkia. Miten tämä tulee vaikuttamaan meidän oman yhteiskuntamme elämään, miten sen vaalipuheisiin? Olemmeko vapaan tiedonvälityksen mukana syöksyneet aikaan, jossa tahallisesti vääreillä väreillä maalailu on mediassa jopa toivottua?