torstai 29. joulukuuta 2016

Vastuuton

Sotilasalueen päällikkönä koulutukseni tärkeimmäksi kärjeksi vakiintui Kotkassa ja Pyhtäällä joukkojen perustaminen. Nykyistä järjestelmää pidettiin kyllä hyvänä, mutta sen piti alati myös nopeutua. Luvattoman maahantunkeutujan yllätystä haluttiin välttää. Koko sotilasesikunnan kehitystyö, kantahenkilöstö ja reserviläiset, lisäsi suunnitelmissaan liikekannallepanon nopeutta.

Minun tehtäväkseni tuli koulutukseni edistyessä, perustaa ja huoltaa erilaisia osastoja, aina sisseistä muihin jalkaväen toimintoihin saakka.  Perustamisen raporttiin sisältyi ammattitietoa vaatinut varusteiden täydentäminen joko hankintamääräyksin siviilikaupoista tai erilaisin sopimuksin teollisuudelta. Perustettava joukko pyrittiin ensimmäiseksi suojaamaan ilmatorjunnalla.

Tällä kertaa perustettavana oli viestikomppania, paikkana uusi A:n peruskoulu. Turvaa tarjosivat kaksi sodanaikaista it. -konekivääriä miehistöineen, mutta poikkeuksellisesti kaikkein ensimmäisenä torjuntavarusteensa sai tässä harjoituksessa se ryhmä, jonka tehtävä oli suojata koko oman viestijoukon perustaminen siviili- ja vihollishäirinnältä. Politiikka koki herkkää vaihetta.

Rannikkopuolustuksen suunnittelema sotaharjoitus oli juuri käynnistynyt. Jääkäripataljoona oli Ahvenkosken länsi -puolella ainakin aluksi onnistunut torjumaan maihinnousun, mutta joutunut kuvitteellisesti vielä lopussa kokemaan raskaan tappion. Ainakin puolet henkilöstöstä ja kalustosta tuhoutui tai joutui vihollisen haltuun. Pataljoonan loppuosa pelastautui rikki raadeltuna ja loppuun lyötynä joen itä -puolelle.

Perustamiseen keskittynyt oma esikuntani, joka oli juuri vapautumassa perustehtävästään, haluttiin nyt toiseen taistelun johtotehtävään. Joen yli pelastettuja raskaita aseita ja niille ammuksia etsittiin paraikaa. Annoin kiireisen käskyn etsiä tulenjohtajia, määräsin tykistön ja krh:n tulivoiman yhdistettäväksi ja mikäli toimintaa syntyisi, ampumaan jo havaittuihin maaleihin.

Samalla ilmoitettiin tarkastavan kenraalin olevan jo tulossa. Käsissäni oli elämäni ensimmäinen taistelukäsky. Kenraali tuli, otti minut istumaan viereensä ja ensimmäisenä kysymyksenään viileästi tiukkasi, miten kapteeni aikoo järjestää jäljellä olevalle joukolle puolustuksen? Se, jos mikä hyydytti. Koko harjoitus tuntui sekavalta, kuvitteelliselta, puolustussuunnitelma mahdottomalta.

Tein yhtäkkisen päätöksen.  Luovun kaikesta.  Perusteluita kyllä löytyisi. Ruumiillista kuntoani oli rikkinävertänyt yli 24 vuotta jo jatkunut, perheeni talouden raunioittanut miljoonavelka. Tuomion mukaan minun tuli korvata valtiolle yritykseni konkurssin synnyttämä menetys. Sen aiheuttaman henkisen tuskan vain harvat huomasivat.  Kouvolan Sotilaspiiri ja Lappeenrannan yliopisto, jota palvelin siviilissä viimeiset aktiiviajan 10 vuotta, havaitsivat sitä tuskin ollenkaan.

Koska ulosotto vei kolmasosan jokaisesta nettoansiostani, yritin jo lasten koulutuksen takia lisätä tulojani ensin kaupunginvaltuustossa, sitten tilintarkastajana. Istuin lukuisissa lautakunnissa, minua haluttiin Tarkastin tilejä yrityksissä, puolueessa. Kirjoitin eri kustantajille 400 -sivuisen käsikirjoituksen Otsaan tatuoitu.  Lehti sai tekstiäni, nukuin vähän. Hämmästyneenä ja yhtään keskeyttämättä kenraali kuunteli perustelujani.

Sitten vielä kerran hän katsahti minuun, jotenkin epäuskoisena, luopumiseen kaikesta. Syntyi nopea päätös. "Vapautetaan kaikesta vastuusta - sairaana". Hapuilin lakkia päähän. Tein kenraalille kunniaa.





sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Pakkorako

Sairaanhoito on pakko järjestää,  sitä ei ole mahdollista väistää. Carea on kunnoltaan niin lopuillaan, että hoitotyö alkaa kohta rakoilla. Hoitajista se ei ole kiinni, kiinteistön kulumisesta on kyse. Joku ratkaisu siis on pakko tehdä, ja pian. Vyyhti on monimutkainen, rahasta kuitenkin kaikki riippuu, sitä ei ole. Sen ministeri Rehula tietää, maakunnan päättäjät tietävät, media ja some kuvittelevat tietävänsä. Sumppua sotkevat lisäksi vaalit. Jokainen puolue haluaa edustajansa ratkaisun paikoille.

Pakkorako häämöttää. Ne, joilla on todellista kahisevaa sormissaan, heillä on käsissään ratkaisun avaimet. Nyt kenties kannattaisi olla uhkarohkea. Elämäntie tuo, haluttiin tai ei, uutta yhteistyötä idän naapurin kanssa. Kaikkein uusimmat tiedot ulkopolitiikan kentällä vihjaavat samaan suuntaan USA:n uuden johdon aikeista. Mikäli vihje osoittautuu todeksi, olemme taas kiinni voimistuvan yhteistyön ajassa. Se asettaa oman asemamme uuteen asentoon.

Kouvolan Pakkanen ei ole niinkään väärässä ja osin saarien  maakunnassa joku asuu aina "kaukana". Jos menneisyys sitä vaatii, ongelma saa puolueiden taktikoinnin vielä sekoittamaan vyyhteä. Kasvava kansainvälisyys tulee väkisin Elämäntien mukana koskemaan myös meitä, Se kannattaa ottaa huomioon jo nyt. Toivottu eliniän nousu on muun muassa nyky-Venäjän tärkeimpiä, mutta myös  monimutkaisia tavoitteita. Rahaa on varakkailla, ratkaisua ei. 

Vailla vaikutusvaltaa on helppo esittää toivomuksia. Carealle on aikaa myöten pakko asettaa uusi sijaintipaikka. Vain sieltä löytyy pysyvä ja kannattava ratkaisu. Koko maakunta saa siitä uuden asun, joka jo teollisuuden tekemien tuotannon muutosten kautta on velvoittava. Kansainvälisyys on nyt otettava, mutta hitaasti keskiöön. Kyllä ennen antava Kymenlaakso kykenee sopimaan valtiovallan kanssa erikoissairaanhoidon pääomista. Olemme olleet hölmöjä, mutta ei meitä sentään voida hylätä!

torstai 8. joulukuuta 2016

Jos...

Jos suurvallat alkavat puhua pienten pään yli,  se merkitsee tietysti monen mutkan vetämistä suoraksi. Turhia mutkia on syytä kuitenkin välttää, koska sotilaallinen toimi vaikuttaa kaikkein tehokkaimmin silloin, kun  tehty suunnitelma toteutetaan yllättäen. Niin pätee vielä tänäänkin. Jos siis suuret haluavat unohtaa pienet, pienten täytyy silloin tulla suureksi! Onko se mahdollista? Sitä sietää pohtia, varsinkin, kun se on ainoa keino turvata tähän asti saavutettu.

Joskus 1500-luvulla Pohjola yhdistyi. Silloin syntyi ns. Kalmarin Union, jolloin Ruotsi-Suomi, Norja ja Tanska yhdistyivät kuin yhdeksi, enemmän tai vähemmän toisiaan tukevaksi kansakunnaksi. Nykyisin se olisi PU. Motiivit nykytilanteeseen verrattuna olivat tietysti erilaiset, mutta yhdistyminen loi tilanteen, johon myös ulkomaailman oli pakko suhtautua. Tilanne muistuttaa nykyistä. Pohjolan täytyy tänäänkin olla niin suuri, ettei kenenkään mieleen juolahda lähteä valloitusretkelle.

Siihen on tänään erilaiset mahdollisuudet kuin vuosisatoja sitten. Pohjola on vauras alue, mihin verrattuna hyvänsä. Sitä kadehditaan, siltä haetaan apua, jos jossakin tarve ylittää tarjonnan. Sen hallintoa väitetään käytännössä vapaaksi korruptiosta. Se loistaa kärkipaikoilla sellaisilla alueilla, joille suurvaltojen on vaikea koskaan päästä, kuten eliniän odotteessa. Mutta suuret vallat sanelevat sittenkin. On siis kiire tulla niiden valtaan ottaneiden joukkoon, joiden sana painaa.

Venäjä on ollut aina ja on edelleen ainoa uhkamme. Keppiä ja porkkanaa. Muskelit paljaina nytkin aseita mainostetaan, niitä julkisesti esitellään. Myös Pohjola varustautuu omaan, varallisuuttaan osoittaen. Venäjän on syytä aina muistaa Neuvostoliiton kohtalo, aseet ja koko organisaatio tulivat taloudelle liian kalliiksi. Sama uhkaa nytkin sitä, joka ei kykene huolehtimaan tasapuolisesta vauraudestaan. Toivomme toki yhteistyötä, sitä pidämme paljon järkevämpänä kuin voimien mittelöä.