maanantai 28. marraskuuta 2016

Päätöksiä

Lähestyvät kuntavaalit nostavat esiin taas kerran tilastot, joita päättäjät eivät ole kuluneiden vuosien aikana arvostaneet tai ovat edes neuvottomina katselleet. Muun muassa tällä välinpitämättömyydellä he ovat saaneet aikaan kuntansa talousarvioihin sellaisen alijäämän, jota on ilman valtiovallan apua mahdotonta oikaista. On jännittävää silmäillä, miten tällä kertaa kaupunki onnistuu operaatioissaan ja miten kauan niihin valtiovallan pinnaa riittää.

Tarkoitan silloin kysymystä, onko kaupungin hallinto tärkeämpi kuin arvio sen tulevaisuudesta. Katson silloin, että hallinto kaapii historiaa ja syntyvä liikenne luo tulevaisuutta. Molempia tietenkin tarvitaan, mutta kummalle puolelle painoarvo asettuu, se on tulevaisuuden kannalta tärkeintä. Ollaan siis pohtimassa, ketä varten kaupungin toiminta kaikkinensa on olemassa. Mitä siis tulevaisuudessa painotetaan?

Käräjäoikeutta ollaan paraikaa järjestelemässä. Onko silloin oikein, että kaupunki rakentaa koko oikeuslaitostaan saarelle, jonka järjestelyn todennäköisesti aikanaan hylkää. Onko pohdittu, mikä on pelkän Kotkansaaren nykyinen asukasmäärä ja mihin se tulevaisuudessa parhaillaan yltää. Oliko Suomen Pankin kivirakennuksessa toimintaa niin hätäisesti muutettava, että sen saaminen vain silmien alta oli päättäjille liian kiusallinen asia?

Tiedettiin toki jo silloin, että se vetää perässään myös uuden poliisitalon viereensä.  Eivätkö haminalaiset ole samoja suomalaisia kuin kotkalaiset? Kaikki muut kymenlaaksolaiset? Eikö ratkaisuksi kelpaa alueellinen etu? Myös sote-ratkaisuissa vältettäisiin kallis poteroituminen; kalliimmaksi se yhteiskunnalle hetkellisesti tulee, mutta samalla vältetään suuret tulevaisuuden riidat. Yhtyneiden Xamk:n Kampus vielä Kotkansaarelle niin tulos alkaa jo hipoa kielteistä täydellisyyttä!





keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Katsastus

Taivumme herkästi ihailemaan EU:n veturia Saksaa. Totta on, että sopivasti tuettu hallinto on siellä saanut aikaan kehityksen, jota me omassa hallinnossa emme vielä ole saaneet syntymään. Eräs tällainen on koko liikenteen kaareen kuuluva moottoriajoneuvojen katsastus. Nöyrästi tietyin laissa määrätyin ajoin me istumme autossamme kiltisti vuoroamme odottamassa kalliisti rakennetussa, mutta ainakin puoliksi tyhjässä parkissa.

Ajatuskaan ei välähdä, että kaiken olisi saksalaiseen tapaan voinut harvemmin tehdä merkkikorjaamolla, jonne on jo aikoja sitten hankittu kaikki, sinänsä vaativassa toimessa tarvittavat laitteet. Miksi olemme tässäkin ajatuksessa taas jälkijunassa? Nykyaikainen ajoneuvo jättää syrjään jo joukon niin kutsuttuja vanhoja asiantuntijoita. Elektroniikka hallitsee kaikkea valmistusta,  siinä jopa etuvalaisimien kiiltävyyttä, mutta nykyisin vaatii myös vian elektronista tunnistamista.

Jos teknisen ymmärryksen puute pakottaa meidät yhteyteen kuitenkin merkkikorjaamon kanssa, olemme tehneet ainakin yhden turhan ja kalliin matkan, yleensä ulkomaalaisten omistamaan laitokseen. Merkkikorjaamot käsittelevät sitä vastoin moottoriajoneuvon niillä tunnistimilla, minkä ne ovat saaneet suoraan auton valmistajalta. Sitten ajatus suuntautuu rakennukseen, koko kiinteistöön, valaistukseen, lämmitykseen, putkistoon, lopulta palvelun palkkoihin, yleensä kaikkiin kuluihin.

Ammatteja tullaan vaihtamaan, niin tässäkin. Verotulot putoavat aluksi, mutta joustavampi palvelu korvaa senkin jatkossa suoraan ajoneuvon omistajalle. Miksi sitten ulkomaiset firmat valloittavat suomalaisia? Palvelun rahastus on aikanaan maassamme meidän kaikkien toimesta kehitetty niin korkeaksi, että kannattaa sijoittaa tänne pääomia. Mistä sitten apu vinoon suuntaukseen? Eiköhän tarkka tutkimus heti paljasta selvittäjälle, kenen viikset ovat olleet piimässä jo ihan liian pitkään.  









tiistai 22. marraskuuta 2016

Sähkönsininen

Tuskin kukaan välttyy havainnolta, että sininen väri tulee hallitsevaksi seuraavina kuukausina. Syynä siihen on sähkö. Vaikka ei käyttäisi tietokonetta, jokainen kunnostaan huolehtija törmää jo lääkäreitten varauksissa yleistyvään sähköiseen järjestelmään. Pankit toisensa jälkeen olettavat, että asiakkaat siirtelevät tileillä niin pieniä kuin suuria summia sähköllä. Osa pankeista haluaa, että kukaan ei ojenna torilla yrittäjälle enää seteleitä.

Asianomaista alaa hoitava ministeri puhuu innolla uudesta polttoaineesta, ensin mainiten hybridiautot, sitten pelkällä sähköllä kulkevat. Koko liikenteen kaari kokee siis tulevina vuosina valtavan muutoksen. Se siirtyy askel askeleelta pois käyttötavasta, jonka katsotaan tuhoavan luontoa. Jo tämä mullistaa työtä, ammatteja, koulutusta ja tietenkin ay-liikettä? Ei ole kyse aivan pienestä muutoksesta, puolueissa, demokratiassa, arvoissa. Eikä se pääty edes tähän.

Suomi täyttää pian itsenäisenä 100 vuotta. Sininen väri hehkuu silloin kauneimmillaan monessa taiteen lajeissa, julkaisuissa, eri valtioita johtavien suurissa puheissa ja - omassa tunteessa.  Olemme pieni, se täytyy muistaa, ja toimia sen totuuden mukaan. Ensimmäistä kertaa ulkomailla koin, miten kaukaa näki tarkimmin lähelle, toisin sanoen katseli sodan kokemaa, itsenäistä maata sillä rakkaudella, minkä vain kiduttavan pitkä olo ulkomailla voi syventää.

Sininen osaa myös hehkua harmaana. Ennen pimeyttä se saattaa olla laimea, odottava, ounasteleva, ennen kuin yö viipyilyn jälkeen paljastaa luonteensa. Täällä mikään ei humpsahda äkkiä. Niin täytyy esiintyä suuressa politiikassakin. Odotamme nyt isojen joukkoon ilmiötä, joka alkuun omalla oudolla tavallaan repii auki ja sitten takaisin liimailee muutoksia, joita maailman kehitys joka tapauksessa kaipaa ja vaatii. Sähköinen, värisyttävä uteliaisuus tulee siis ainakin jonkun aikaa jatkumaan.





















keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Elämäntie

Kuntajohtajien mielipiteet vahvistavat niitä odotuksia, joita kansalaisilla on pitkään ollut uudesta väylästä Pietari - Helsinki - Tukholma - Oslo. Kuntajohtajien mielipiteissä näkyvät luonnollisimmin vain omaan kuntaan kohdistuvat odotukset, ei niinkään tieyhteyteen kokonaisuudessaan. Valtiovallan vastuulle ja näkemykselle jäävät sitten muun muassa kuntien tulevat suunnitelmat. Kuten sairaanhoito keskussairaaloissa ja -  myös potilaiden kansainvälisyys.

Kahden erikoissairaanhoitoa tarjoavan laitoksen rakentaminen köyhtyneeseen Kymenlaaksoon vaikuttaa kustannuksiltaan mahdottomalta. Tie kyllä valmistuu aikanaan, suunnitelmia voidaan siis vaikka näennäisesti tehdä. Niitä voidaan myös muuttaa. Lopullisen ratkaisun tulevat kuitenkin tekemään ne pääomien haltijat, joilla todellisuudessa on kahisevaa käytössään. He viime kädessä määräävät keskussairaalat ja niiden paikat.

Eniten näissä ratkaisuissa tulee jännittämään erikoissairaanhoidon sijoittuminen. Jos Kotkan nykyisen keskussairaalan remontointi huonekorkeuksineen, putkien lahoamisineen, henkilökunnan puuttumisineen ynnä muine ominaisuuksineen vihdoinkin lasketaan ylivoimaiseksi, pulpahtaa esiin sairaaloiden suunnittelijoiden vaatimus kuntien, jopa valtioitten (Venäjä!) yhteispäätöksestä.  

Kuntajohtajat eri puolilla Kymenlaaksoa ovat varmoja, että kuvattu tieyhteys valmistuu ja palveluineen synnyttää täysin uutta, kenties jopa kansainvälistä tarjontaa. Mihin mittaan kanssakäyminen ja yhteistyö lähivuosina ylettyy, riippuu eniten siitä, miten itäisen naapurimme toiminta kehittyy. Aktiivisten seteleiden puuttuminen suo Kotkalle vain yhden roolin, odottamisen ja oloonsa sopeutumisen. Sellainen yhteiskunta on syntymässä, minkä muu Suomi tahtoo ja tekee.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Huoli

Ollakseen edes jollain tavoin luotettava USA:n presidentti, Trumpin on nyt nopeasti saatava asioita pyörimään. Kampanjan puheissa luvattiin paljon, jotain on siis lähes heti tapahduttava. Ensin on saatava järjestykseen koko USA:n hallinto. Noin 4000:ää uutta, johtavaa virkamiestä ei noin vain valita. Riitoja on odotettavissa eri hallinnon haaroissa. Ajatukset ovat niin perin juurin hajallaan ja ministereiksi valittavat tulevat varmasti esittämään omia, kenties kauankin pohdittuja varauksiaan.

Numero yksi kiireellisyysjärjestyksessä, ja käytännössä kenties helpoimpana (!), on rauha Syyriaan. Siihen presidentti Putinkin lienee hanakimmin tarttumassa. Krimin niemimaalle Trump saanee aikaan ratkaisun keskustelemalla. Suurta Venäjän sotasatamaa jo nyt kannatteleva niemimaa, lienee helppo jäädyttää tulevaisuuden ongelmaksi. Varsinkin, jos osasta Amerikan ja Euroopan asettamista talouspakotteista luovutaan. Siinä sisällössä on jo alkuun hallinnon väellä ristikkäistä mietittävää.

Sitten kun kaikki esiin ponnahtavat taustan vaikutukset on saatu ministeriöissä käsiteltyä, riidat hallinnon piirissä ovat valmiina ja monia kyvykkäitä henkilöitä hallinnossa on kampanjassa julkaistujen lupausten takia pakko vaihtaa. Löytyykö silloin mistään lisää niitä kyvykkäitä? Kyllä ainakin oppositiolla riittää reposteluun kenttää! Tässä vaiheessa talousnobelisti Paul Krugmanin uusimpiin lausuntoihin on suorastaan pakko uskoa.

"Me luulimme, että kansakunta on ajan kuluessa tullut huomattavasti avoimemmaksi ja suvaitsevaisemmaksi, vaikka ei olekaan kokonaan päässyt rotuennakkoluulojen ja naisvihan yli. Luulimme, että suuri enemmistö amerikkalaisista arvostaa demokraattisia normeja ja lakijärjestystä. Me olimme väärässä."