Siirry pääsisältöön

Urheilulaji

Kansalla on käytössään jokseenkin muuttumaton rahamäärä, jolla se haluaa pitää eri urheilulajit ja muun viihteen hengissä ja kehittää niitä kansainvälisesti. Jos esimerkiksi Nuuksion vaelluspolku haluaa kassaan, uusitulla suunnittelullaan, hankkia lisää 1 miljoonan, se on jostain muualta revittävä. Kansan vapaassa käytössä oleva rahamäärä on - nollasumma peliä.

Rahalla siis saa viihdettä. Kärjessä kulkee lätkä, kaikkein kallein harjoitukseltaan kuin varusteiltaankin. Sen merkityksestä ei ole epäselvyttä, vasta saavutettu junnujen MM siitä on tuoreena takuuna. Hyvin yksimielisesti kansa on valmis lajia tukemaan, ja siis pelaamaan varoillaan, vaikka urheilulaji ei olekaan maailman eniten levinneitä.

Mäkihyppy, ennen niin viihteellinen tv-urheilulaji, on päinvastoin kärsinyt käsittämättömän romahduksen. Pitkälti menneisyyteen  ei tarvitse katsoa, kun suomalainen löytyi jostakin kärkisijoilta ja suomalaiset valmentajat käskivät koko maailmaa. Nyt kaikki on pyllähtänyt nurin ja selityksiä tapahtuneelle on yritetty antaa. Kaikkialle tunkeutunut rahanpuute nähdään suurimpana onnettomuuden aiheuttajana. Nollasumma peli toimii jatkuvasti.

Rahanpuutteesta onkin lähdettävä. Lasketaan ensin kuinka paljon mäenlasku vaatii pääomia
antaakseen todella harvoille urheilijoille mahdollisuuden urheilulajiin. Aika moni on vastaan, jos alkupanostuksena lasketaan maaston raivaus ja lisäksi nykyaikainen hyppyriteknologia. Lasketaan sitten kuinka monta harrastajaa me saamme käyttämään niitä melkoisia varoja, joita olemme kansakuntana valmiit tähän lajiin panostamaan.

Kun se rahamäärä, jonka kansa on valmis talousarviostaan urheiluviihteelle siirtämään on jokseenkin vakio, kannattaisiko alkaa miettiä, mitkä lajit tulevat syrjäyttämään perinteisemmät. Tulee mieleen - salibandy - joka edustaa tv:n-omaisuutta ja nimenomaan uutta aikaa, joka käyttää jo muihin tärkeisiin tarkoituksiin rakennettuja saleja ja yhdistää aikalailla nykynuorisoa. Kannattaisiko raha ottaa mukaan muidenkin urheilulajien tulevaisuutta suunniteltaessa?

On ihan totta, että monet lajit ovat kotoisin tietyistä maan osista, maakunnista. Niiden karsiminen saattaa perinteiden takia olla vaikea. Johonkin meidän kuitenkin tulevaisuudessa on pakko ajatuksemme suunnata, jos me aiomme maailmalla pärjätä. Yleisömääriin katsomossa? Kunnan ja kunnallisten yhtiöiden osallistumiseen kustannuksiin? Perinteeseen? Kuka keksisi kaavan, jolla voisi pienikin valtio kansainvälisessä kilpailussa olla menestyksellä mukana?







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist

Carean nykytilanne on muuttumassa hallitsemattomaksi

Jussi Raukko (Kouvola) kauhistutti äskettäin Kymen Sanomissa mielipiteellään, että maakunnan etelän ja pohjoisen välinen kilpavarustelu erikoissairaanhoidon investoinneissa nousee jo 200 miljoonaan euroon, ehkä ylikin. Kauhistusta lisäsi se, että Kymenlaakson omistajakunnat yhdessä ovat keskussairaalalleen tänään velkaa jo 24 miljoonaa! K eskussairaalan kunnossa ja toimitusjohtajan lausunnoissa tilanne on näkynyt. Sairaalan oma rahantarve ja omistajakuntien samanaikainen painostus alijäämäiseen talousarvioon ovat pakottaneet Carean ottamaan omiin nimiinsä velkaa kymmeniä miljoonia, vaikka sillä samaan aikaan on ollut jättisaatavia omistajiltaan. Onhan se aivan hullu tilanne. Näillä kuitenkin mennään, koska omistajakunnat näkevät maineensa takia velat mieluummin Carean kuin omassa repussa. Tilanteeseen toivotaan toki muutosta, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo herkistetty puuttumaan keskussairaalaa puuduttavaan talousarviokikkailuun. Nyt on syytä luottaa korkean