Siirry pääsisältöön

Rulettia

Kotkan kaupunginvaltuusto teki päätöksen, jolla ns. keskikaupungin - siis Kotkansaaren - tähän asti jo yli 100 miljoonan toive, sai loputtomalta vaikuttavan jatkeen. Onko olemattomien varojen sijoittamisessa kyse ruletista vai shakista, uhkapelistä vai viisaudesta, sitä emme vielä tiedä. Aavistaa kyllä voimme. Panostus, suunnittelun ja julkistuksen mukaan valtava, on tehty pelkän olettamuksen varaan. Mistä iloiselle Kantasatamalle saadaan tarpeeksi laajat ostajamäärät?

Toimivien yritityksien myynnistä ja henkilökunnasta siirtyy luovan tuhon perusteella tietenkin osa. Kaupungille jo siitä syntyy työvoimakuluja. Pääasiassa epävarmojen, varakkaiden venäläisten varaan peli kun on rakennettu. Nyt kysytään pysähtyvätkö varakkaat turistit yleensä Kotkaan vai huristavatko ne ohi? Kannattava markkinoinnin suunnitelma vaatii jo aikamoista, mutta silloin oikeilla numeroilla pelaamista.

Laumoittain rikkaita turisteja joka tapauksessa tarvitaan. Mistä he tulevat?  Riittävätkö silloin Kotkansaaren parkkipaikat? Jos uusi kulttuurijohtaja aikoo edelleen selvittää 250 000 kävijää Kotkan Meripäivillä, hän tekee työn, jota pitää sekä kunnioittaa että kummastella. Riittämättömyys Merikeskus Vellamon paikoituksessa silloin on ohi. Kasa muitakin rahoitusongelmia sivuutetaan noin vain. Onkohan se uudehko kulttuurijohtaja vielä valtuuksiensa ja kokonaistilanteen tasalla?

Valtion rahakirstun mustatakkisilla vartijoilla kyllä on lokakuussa sote/kuntaliitosasiassa oma ratkaisunsa. Nopeasti kasvavat turistijoukot vaativat Kotkalta muutakin palvelua kuin jonkun toisen rahoittaman hotellin ja mahdollisesti kylpylän. Ovatko silloin pysyvä kokonaishygienia ja terveys/sairaanhoito myös pyörineet kannattavuuden numeroissa? Integroidaanko varmasti kaikki ne tahot, jotka toimivat kaupungin maksamin velkarahoituksin?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Mielenilmaus

Koko moniselkoinen hässäkkä näyttää lopulta viittovan tiettyyn tavoitteeseen: tuleviin eduskuntavaaleihin ja pelkoon puoluen kannatuksessa niissä. Parhaiten se näkyy änkeimpien demareiden ajatusharhailussa ja välikysymyskeskusteluissa.  Entisen valtionvarainministerin Antti Rinteen luulisi olevan selvillä maan talouden nykyisestä tilasta ja toimivan sen mukaan. Mutta ei. Puolueen etu sivuuttaa kirkkaasti valtakunnan edun. Niin paljon oman puolueen gallup-kannatus suistaa puoluepomon politiikkaa. Viimeisin ponnistus on sitten tuonut pinnalle, vanhan - toki omalla tavallaan arvostetun Ihalaisen - selvittämään uudestaan yhdyskuntasopimusta. Tämä todistaa, että sosiaalidemokraattien hätä on todellinen. Aikanaan SAK veti takaisin julkisuudesta Lohtander-mainoksen. Nyt olisi samanlaiseen aihetta, kun melkein koko kansa tietää eletyn jo liian kauan velaksi. Katkaisu on nyt pakko tehdä, Mitä sitten, jos kansa kääntyykin ns. mielenilmaisijoita vastaan. Varsinkin kun ensi vuonna - näilläkin ha

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist