perjantai 19. kesäkuuta 2015

Hyöky

Arvostamani kotkalainen talousmies arveli aikanaan pääkirjoituksessaan, että Kotkan merellisyys kykenee imemään uusia ulottuvuuksia nimenomaan kulttuurista. Merimuseo ei yksin tosin siihen riitä, hän myönsi, muusta kaupungin rakenteesta tarvitaan siihen muutakin. Hän selvästi tarkoitti sekä kaupallista että kansainvälistä viihdettä Kantasatamassa.

Asettiko pohdiskelija silloin kaupungin samanaikaisiksi kärkitavoitteiksi lähes korjauskelvottoman Keskussairaalan vaatimat kulut ja Kantasataman ilot. Jos häneltä nyt kysyttäisiin, eiköhän sairaalalla tänään olisi etusija ja samalla ihmisten auttaminen. Hän olisi, luonteen tuntien, varmaan sairaalan puolella. Kustannukset eivät olisi pääasia.

Keskussairaala nousee nyt Kotkan keskeisimmäksi hankkeeksi sosiaalitoimen ohella. Sinne tulee myös kaupungin johdon hallintoenergia suurimmalta osin suuntautumaan. Varsinkin jos ja kun käy ilmi, etteivät kaikki laskelmat taida pysyäkään arkkitehtien kaavailemissa numeroissa. Uusia kipuja saattaa tulla tulvimalla.

Miten käy pienessä Kotkassa, kun keskussairaalan korjausta ja Kantasataman kansainvälistä iloviihdettä tärkeysjärjestyksessä verrataan toisiinsa? Molemmat on pakko arvioida, kaupungin taloustilanteen nähden, huikaisevan suureksi. Jännittävää onkin nähdä, millaisia valintoja kaupunginvaltuusto saa aikaseksi. Kaikkea ei voi yhtä aikaa kehittää.

Muutoksen hyökyä yhä odotellaan. Luovan tuhon periaatteella osa vanhasta muutenkin uusiutuu. Kaupunginvaltuusto on oikeastaan ensi maanantaina vain pienten asioiden äärellä. Miten  nyt 11 miljoonaa laaksokunnan, kahteen sairaalaan edes vertautuisi? Muutoksen Hyökyyn edellytetään vielä suurempia rahoja. Mistä ne tulevat? Entä kaikkien muiden reppanakohteiden korjausvelat?