Siirry pääsisältöön

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla.

Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena.

Naisten rangaistusleiri Karhulassa - leirillä oli paikkakunnan väestön antama lisänimi - oli kolmen parakin ja ruokalan kokonaisuus lähellä sodan aikaista Rauhalan puukoulua. Kutakuinkin sillä paikalla, missä pieni kukkula kohoaa ennen rautatielinjaa ja sitten leviää radanvarren suunnassa asutukseen päin. Asuntoparakit olivat ilmatoiminnan vuoksi maalattu vihreiksi. Kuri ja järjestys olivat työministeriön määräämiä, hallinto täkäläisten virkamiesten käsissä.

Rangaistut olivat Hämeenlinnan naisvankilasta siirrettyjä rikollisia, julkialkoholisteja tai muuten sotilaspoliisien pidättämiä ja oikeudessa tuomion saaneita ns. "tuhmia tyttöjä". Työ tehtiin Lasitehtaalla, pullojen tuotannossa ja pakkauksessa ilman mitään kuumuus- tai muita lisiä. Kuljetus tapahtui aamuin illoin joko marssien tai kuorma-autolla. Kuria pyrittiin pitämään ajan mukaan sotilaallisena. Kurinalaisuudesta huolimatta pääsi yksi parakeista eräänä yönä palamaan.

Naisten rangaistusleiri toimi siis Karhulassa. Kaikki paperit kerran eläneestä leiristä ovat kadonneet. Vain kansan antama pilkkanimi säilyi jonkin aikaa. Sekin vähin erin häipyi.  Millaista tuskaa parakkien asukkaat tunsivat täällä olostaan, siitä emme ole koskaan saaneet tietoa, aikalaisten kertomuksista. Aikanaan parakit yhtä lukuunottamatta hävitettiin. Samalla katosi tieto alkuperäisestä paikasta. Jäljelle jäänyt ruokala sai nyt toimia luistimien kiinnityksessä ja lämmittelyssä. Karhula alkoi elää uutta aikaa.














Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist

Carean nykytilanne on muuttumassa hallitsemattomaksi

Jussi Raukko (Kouvola) kauhistutti äskettäin Kymen Sanomissa mielipiteellään, että maakunnan etelän ja pohjoisen välinen kilpavarustelu erikoissairaanhoidon investoinneissa nousee jo 200 miljoonaan euroon, ehkä ylikin. Kauhistusta lisäsi se, että Kymenlaakson omistajakunnat yhdessä ovat keskussairaalalleen tänään velkaa jo 24 miljoonaa! K eskussairaalan kunnossa ja toimitusjohtajan lausunnoissa tilanne on näkynyt. Sairaalan oma rahantarve ja omistajakuntien samanaikainen painostus alijäämäiseen talousarvioon ovat pakottaneet Carean ottamaan omiin nimiinsä velkaa kymmeniä miljoonia, vaikka sillä samaan aikaan on ollut jättisaatavia omistajiltaan. Onhan se aivan hullu tilanne. Näillä kuitenkin mennään, koska omistajakunnat näkevät maineensa takia velat mieluummin Carean kuin omassa repussa. Tilanteeseen toivotaan toki muutosta, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo herkistetty puuttumaan keskussairaalaa puuduttavaan talousarviokikkailuun. Nyt on syytä luottaa korkean