Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua. Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla.
Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena.
Naisten rangaistusleiri Karhulassa - leirillä oli paikkakunnan väestön antama lisänimi - oli kolmen parakin ja ruokalan kokonaisuus lähellä sodan aikaista Rauhalan puukoulua. Kutakuinkin sillä paikalla, missä pieni kukkula kohoaa ennen rautatielinjaa ja sitten leviää radanvarren suunnassa asutukseen päin. Asuntoparakit olivat ilmatoiminnan vuoksi maalattu vihreiksi. Kuri ja järjestys olivat työministeriön määräämiä, hallinto täkäläisten virkamiesten käsissä.
Rangaistut olivat Hämeenlinnan naisvankilasta siirrettyjä rikollisia, julkialkoholisteja tai muuten sotilaspoliisien pidättämiä ja oikeudessa tuomion saaneita ns. "tuhmia tyttöjä". Työ tehtiin Lasitehtaalla, pullojen tuotannossa ja pakkauksessa ilman mitään kuumuus- tai muita lisiä. Kuljetus tapahtui aamuin illoin joko marssien tai kuorma-autolla. Kuria pyrittiin pitämään ajan mukaan sotilaallisena. Kurinalaisuudesta huolimatta pääsi yksi parakeista eräänä yönä palamaan.
Naisten rangaistusleiri toimi siis Karhulassa. Kaikki paperit kerran eläneestä leiristä ovat kadonneet. Vain kansan antama pilkkanimi säilyi jonkin aikaa. Sekin vähin erin häipyi. Millaista tuskaa parakkien asukkaat tunsivat täällä olostaan, siitä emme ole koskaan saaneet tietoa, aikalaisten kertomuksista. Aikanaan parakit yhtä lukuunottamatta hävitettiin. Samalla katosi tieto alkuperäisestä paikasta. Jäljelle jäänyt ruokala sai nyt toimia luistimien kiinnityksessä ja lämmittelyssä. Karhula alkoi elää uutta aikaa.
Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena.
Naisten rangaistusleiri Karhulassa - leirillä oli paikkakunnan väestön antama lisänimi - oli kolmen parakin ja ruokalan kokonaisuus lähellä sodan aikaista Rauhalan puukoulua. Kutakuinkin sillä paikalla, missä pieni kukkula kohoaa ennen rautatielinjaa ja sitten leviää radanvarren suunnassa asutukseen päin. Asuntoparakit olivat ilmatoiminnan vuoksi maalattu vihreiksi. Kuri ja järjestys olivat työministeriön määräämiä, hallinto täkäläisten virkamiesten käsissä.
Rangaistut olivat Hämeenlinnan naisvankilasta siirrettyjä rikollisia, julkialkoholisteja tai muuten sotilaspoliisien pidättämiä ja oikeudessa tuomion saaneita ns. "tuhmia tyttöjä". Työ tehtiin Lasitehtaalla, pullojen tuotannossa ja pakkauksessa ilman mitään kuumuus- tai muita lisiä. Kuljetus tapahtui aamuin illoin joko marssien tai kuorma-autolla. Kuria pyrittiin pitämään ajan mukaan sotilaallisena. Kurinalaisuudesta huolimatta pääsi yksi parakeista eräänä yönä palamaan.
Naisten rangaistusleiri toimi siis Karhulassa. Kaikki paperit kerran eläneestä leiristä ovat kadonneet. Vain kansan antama pilkkanimi säilyi jonkin aikaa. Sekin vähin erin häipyi. Millaista tuskaa parakkien asukkaat tunsivat täällä olostaan, siitä emme ole koskaan saaneet tietoa, aikalaisten kertomuksista. Aikanaan parakit yhtä lukuunottamatta hävitettiin. Samalla katosi tieto alkuperäisestä paikasta. Jäljelle jäänyt ruokala sai nyt toimia luistimien kiinnityksessä ja lämmittelyssä. Karhula alkoi elää uutta aikaa.
Kommentit