perjantai 24. huhtikuuta 2015

Äijäkaupunginjohtaja

Kaupunginjohtaja Hannu Tapiolan, kelpo virkamiehen kirjoitus ministeri Erkon Kotka- ystävyydestä, on tismalleen totta. Kaiken matkailulle pyhittämisen tuli Erkon mukaan olla näyttävää, ensiluokkaista, Kaikki köyhyyteen viittaava oli puhallettava pois. Valtuusto valitsi jopa mielellään ministerin ohjeet. Niin syntyi muiden turismin pyydysten oheen vielä hätkähdyttävämpi museo, joka tosin jo alusta lähtien herätti kaupungin taloutta seuraavien levottomuutta.

Jossakin alettiin jo silloin miettiä kestääkö kaupungin talous siihen liittyvän lopputuleman. Pohtiminen aiheutti katastrofin, Kaupungin museoista vastaava kulttuurijohtaja Lintunen, kelpo virkamies hänkin, siirtyi korkeisiin tehtäviin muihin maisemiin. Kehoituksena jonkinlaiseen ylikorostukseen syynä näin - ketjuna kehittyneen valheen. Ministeri Erkko kuvitteli neuvoja antaessaan Kotkan kaupungin talouden rasituksia kestäväksi, itseään hallitsevammaksi.

Muun muassa nimitys - maan johtava kesätapahtuma Kotkan Meripäivät - näkyi vääristyneenä koko valtakunnan medioissa ja sen ​​tilastoissa. Mainonnan 250 000 kävijää sokeutti kansan. Mitä muuta se saattoi odottaa kuin loistavaa tulevaisuutta. kun kerran ministeri Erkkokin niin sanoi.  Myös kaupunginvaltuusto erehtyi samassa hengessä: Pietari näytti olevan Kotkan kainalossa, eikä päinvastoin.

Valitettavasti ministeri Erkon silloinen erehdys Kotkan vahvuudesta muovasi kaikkien kotkalaisten elämää. Maailman tapahtumat nimittäin tarttuivat juuri siihen aikaan ohjaksiin. Neuvostoliitto romahti ja ​​alkoi yleinen liberalismin kausi. Kotkassa kohahdettiin. Tässä menossahan omat suuret investoinnit alkoivat vasta purra. Mutta odotettu pietarilainen rikkaus ei vuolaana virrannutkaan Kotkaan. Miksei?

Paljon kokeneet miljoonakaupungin asukkaat havaitsivat nopeasti, etteivät pienoisen Kotkan ns. nähtävyydet tarjonneet mitään uusia elämyksiä. Kotka alkoi yhä selvemmin samaan aikaan jakautua kahtia: Niin sanottu "elävä keskusta" sai käyttöönsä kaupungin kaikkialta haalimat pääomat, yhteensä yli 100 miljoonaa. Kaikki miljoonat sukelsivat kaivoon. Enemmistön kotkalaisista, noin 45 000, kokonaismäärästä 55 000, sallittiin muistella vain teollista menneisyyttään.

Miljoonakaupungin turistit vaativat kuitenkin aina uusiutuvia elämyksiä. Yksin kuoreltaan pompöösi Kymenlaakson museo ei jaksanut alkuunkaan houkuttaa, eikä Merimuseon köyhät tavaravalikoimat jaksaneet nostattaa tunnelmaa. Toriparkki sen kuin rapistui. Edustava kalanäyttely ei innostanut massoja matkustamiseen. Koko kaupungin "elävän keskustan" vanheneva rakennuskanta korosti provinssin ominaisuutta. Miten uusi kulttuurijohtaja suhtautuu valtakunnalliseen harhatietoon?

Museon henkilökunnan kova ponnistelu kävijöiden lisäämiseksi ei rakennuksen tuotoissa näkynyt missään. Kaupungin taseessa yhdistetty museo pysyi ikuisesti jatkuvana taakkana. Kävijätavoitteet asetettiin kaupungin käskystä nyt todella alas. Suuret unelmat sen sijaan jatkuivat. Kantasatamasta rakennettaisiin museolle oikea tukialue, maksoi mitä tahansa. Samalla kuin konsulttien laskut kasvoivat, todellisuuden taju kaupungin johdossa katosi.
   
 


  

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Häpeä

Autolla on helpompi ajaa eteen päin kuin pakittaa. Sama totuus käy, kun verrataan kuntaa ja sen taloutta. Tuntuu häpeälliseltä lukea paikallisen sanomalehden pitkiä rivejä, jotka käsittelevät kaupunkimme talouden tulevaisuutta. Velaksi elämisen valhemaailma muuttuu hetkessä toiseksi. Kauniit tulevaisuuden värivalot etääntyvät ja paikkakunnalle vakiona kuuluvat yt:t ulottuvat nyt myös, uutisten mukaan, kunnalliselle alalle. Vihdoinkin. Köyhyys kattaa nyt lähes kaiken.

Tietyllä tapaa kunnallispoliitikkomme ovat esiintyneet laidastaan robinhoodeina. Pieni ihminen on saanut kaupungin eduilta elämäntarpeensa, mutta kiehtovaa komeuttakaan ei ole kierretty. Valheellisen suurena valtakunnan kesätapahtumana myydyt Meripäivät, paikkakunnan tyyliin sopimaton museorakentaminen, kaikenlaiset konsulttiselvitykset, kulut ja -sopimukset, ja nyt ylhäiseen, kansainväliseen tasoon ulottuva suunnitelma itsensä nostamisella tukasta rikkauteen.

Missä maailmassa kaupunginvaltuutetut ovat oikein eläneet?  Siirryytäänkö lukiokäynnissä toisen maailmansodan jälkeiseen, vaneriseinäisen bussin rämistelevään aikaan? Siirtyvätkö kirjastot ja koulut osittaiseen lakkauttamiseen? Luovutaanko opettajien palkkauksessa vuosikymmenien perinteestä? Lakkautaanko päiväkodinjohtajien ja kirjastonhoitajien virkoja? Arvioidaanko joukkoliikenteen reitit uudelleen? Kokevatko kansalaisten itsensä tekemät ehdotukset näin kyseenlaisen kunnian?

Syy kaikkeen on vain se, että tulot eivät ole kattaneet menoja. On tehty värikkäitä suunnitelmia ja ennen kaikkea, kunnallisia velkayhtiöitä rakennellen, eletty valhein velaksi. Lähes kaikki riskit ovat sitten pahimmillaan toteutuneet. Onnettomia tässä tilanteessa olemme - me. Onnettomia siksi, ettemme kuunnelleet varoituksia, joita on taatusti vuosien mittaan tarpeeksi ollut. Mutta kyllä me tästäkin selviämme. Henkilövaihdoksia kokien. Niin aina tuppaa demokratiassa käymään.


















keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Sopeutus

Siitä lähtien, kun poliitikot ottivat vaalipuheissaan - sopeutua - teonsanan (verbi) käyttöön, otsikkoa on tarkoituksella vaihdeltu. Joku päälle nimittänyt lisävelan myrkyksi tulevalle nuorisolle, Toinen taas kuvittelee ammentavansa lisävelalla työpaikkoja. Kaikki ovat tietyllä tavalla oikeassa. Tosiasia lienee nähdä, ettei kukaan tiedä tarkalleen mihin kehitys meitä johtaa. Nyt sopeudutaan.

Monet ovat haukkuneet puoluekantansa mukaisesti pääministeri Stubb'in viaksi koko nykytilan, vaikka useita ministereitä ja ​​puoluetoimistoa on ollut vaikuttamassa ratkaisuihin. Harva on kuitenkin arvostanut elämänlaatua, jonka ylivelkaantuminen on meille tarjonnut. Jos puheenjohtaja kaikessa pääasiallisin vastuun kantaja, Eiko kehukin silloin kuulu hänelle?

Niin kutsutuista virheistä on saanut jopa nauttia. Ainakin hallintoväki on saanut palkkavoittoa. Eivätkö ylläpidetyt etuudet ovat antaneet meidän muun muassa säilyttää nimikkeen - hyvinvointivaltio? Muistuuko menneisyytemme,  kun edessä ovat "sopeutukset". Eivät ne tule jokaista miellyttämään? Eläkkeet jäädytetään. Kiinteistötalous, Siinä vanhukset ovat jo saaneet omat sopeutuksensa.

Palkkakehityksestä tiedämme, etteivät ne tule käynnistymään SAK: n toiveitten mukaisesti. Kansalaisten omaehtoisella varain käytöllä tullaan monta kuoppaa peittämään, oli tuleva hallitus millainen tahansa. Koulutuksesta joudutaan nirhaisemaan. Terveydenhoito ja sosiaalitoimi saavat varautua suuriin muutoksiin. Kauppa jatkaa nilkuttamistaan.

Mitkä muut toiminnat eniten kärsivät tulevasta sopeuttamisesta?  Matkustaminen ja ​​nimenomaan taiteen kysyntä ovat suuressa vaarassa matkata alas päin. Kulttuurista kokonaisuudessaan tullaan todennäköisesti riipaisemaan. Velkakello kalkattaa myös urheilukatsomoissa. Joudummeko tulevaisuudessa vähentämään valtion tukemia urheilulajeja? Onko jääkiekko suuri urheilulaji?