Nautiskellen

Venäjän suuret kaupungit ehtivät nauttia jo pitkähkön aikaa korkean öljyn hinnan luomasta elintasosta. Täälläkin alkuhankaluuksien jälkeen venäläiset matkailijat nähtiin jonkinlaisina onnen haltijoina. Tulevaisuutta kohensivat kylpyläinvestoinnit. Viereen rakentuivat hotellit ja avarat, kielitaitoa tarjoavat myymälät ja moninaiset muut palvelut. Venäläisten naapuruus nähtiin jo kansallisena rikkautena. Hallinto siinä tunnelmassa pääsi kehittymään pullukaksi.

Niin vahva oli usko tulevaisuuteen, että suomalaistenkin suuryritysten tekemät suurmokat voitiin antaa anteeksi. Ei edes tarkkaan tiedetty, miten suuria pääoma-arvojen menetyksiä ikään kuin unohdettiin . Kieltäydyttiin lisäksi uskomasta, että joukko paperikoneita joudutaan tuotteen menekin puuttuessa ajamaan alas. Kuka arvasi matkapuhelitekniikan hakevan aivan uusia kehityssuuntia? Kaikesta kuitenkin selvittiin kunhan otettiin vain ronskisti velkaa.

Kun nyt seisomme kuntavaaliemme edessä ja olemme käytöksessämme ottaneet kunnon askelia loanheiton suuntaan. Venäläiset ovat häipyneet alentuvan öljyn hintansa ja osin pakotteidenkin alistamina jonnekin. Suomi on matkailumaana jokseenkin unohtunut ja kylpylä-hotellit ja kaikki muutkin äkkiä tyhjätaskuiksi muuttuneet, ovat lähestyneet luottoanomuksin meno- ja tuloarvioittensa yhä synkistyessä. VVM:n virkamiehet varoittavat vakavasti. Kannattaisi odottaa ja kuunnella.      

Saa nähdä, miten EKP:n, suurinvestointeihin tarkoitettu lainasatsaus aikanaan toimii. Olemmeko kohta enää Pohjoismainen hyvinvointivaltio? Se selviää lähikuukausien aikana, kun eduskuntavaalit on saatu käytyä ja maamme toiminnat uudelleen käynnistettyä. Tajutaanko taloutemme kuopan syvyys?  Onko Suomi valmis etenemään sellaiseen kehitykseen, jossa sen täytyisi näyttää monien tahojen nöyryyttä? Kansa on nimittäin se, joka ratkaisee.