torstai 8. tammikuuta 2015

Romahdus?

Kaksi vastakkaisille tahoille kiskovaa talousratkaisua on noussut eteemme. Toinen painottaa ostovoiman ja samalla kaupan työpaikkojen säilymistä. Toinen taas hetkellisesti palkkojen ja eläkkeiden ynnä muiden maksujen leikkaamista. Edellinen yleensä vaikenee velkojen takaisin- maksusta. Jälkimmäinen: "kaikkihan on maksettava eikös juu.! Kun ei kummallakaan taholla tiedetä, mitä todella pitäisi tehdä, halutaan puhua epäselvästi ja hämätä; samalla sekaannusten takana väikkyy hätä eduskuntavaalien tuloksesta.

Todennäköisesti tulee jatkumaan, ainakin vaaleihin saakka, nykyisen tasoista velkaantumista. Toisin sanoen, annetaan kansan äänestää se "oikea" ratkaisu. Vaikuttaa kuitenkin ilmiselvältä, että joidenkin puolueiden on koettava väistämätön tappio. Puoluetoimistot valmistautuvat jo nyt selityksin näyttämään vaalitulos voitolta - näissä olosuhteissa. Todellista riemua ei missään puolueessa voi kokea. Vaalien voittaja saa ottaa vastuulleen nousun, hävinnyt selittelee häpeäänsä. Todellisuuden tunnustaminen on vaikeaa.

Jos on vaalien tulos epäselvä, ministeripaikat ovat vielä enemmän arvailujen varassa. Yksi vaatimus kuitenkin on pilkahtanut selvästi esiin ja useita kertoja. Ulkoministerin vakanssi ja siitä edelleen Moskovan kortti. Senkin arvo ratkeaa öljyn hinnan myötä. Mikäli öljy jatkaa nykyistä laskuaan, samassa suhteessa halpenee myös Moskova-kortin arvo. Näin toivon kipinä saattaa sammua jo ennen seuraavia tasavallan presidentin vaaleja. Jäämme uteliaasti seuraamaan vanhan poliitikon seuraavia vetoja.

On kutakuinkin saman tekevää, puhutaanko koti- vai valtakunnan vaikeista olosuhteista. Velaksi eletään autuaasti molemmissa. Omaisuuden myynti ei ratkaise tätä ongelmaa ja ongelman ratkaisemattomuuteen meillä ei enää todellakaan olisi varaa. Viimeistään vaalin jälkeen elintasomme on pakko mukautua talouden ehtoihin. Tästä syystä kaikille puolueillemme sama kysymys: Jos puolueenne voittaa, mitä aiotte voitollanne tehdä? Ellei luotettavaa suunnitelmaa voiton käytölle ole, koko voittokin voi jäädä näkemättä.

maanantai 5. tammikuuta 2015

Puhe

Tasavallan presidentin puhetta on moni analysoinut  ja päätynyt moneen tulkintaan. Tulevat eduskuntavaalit ovat ainakin selvästi vaikuttaneet kannanottoihin. Tästä  syystä aiheet ovat myös valikoituneet poliittisen mielenkiinnon mukaan. Kuka on keskittynyt talouteen, toinen taas ihmisten välisiin suhteisiin, joku on etsinyt elämisen viisautta. Pienen ihmisen turva tuli puheessa tunteikkaasti esiin. Pelko kansanedustajien horjahtelusta kävi ilmi kohdassa uudelleen valinnasta.

Mielenkiintoni kohdistui voittopuolisesti maanpuolustukseen. Avasiko tasavallan presidentti tältä kohden tulevaisuutta. Kyllä avasi, esimerkiksi sanomalla, että kuulumme yksiehtoisesti ja lopullisesti länteen. Jämerän miehen jämerää puhetta. Maanpuolustus on jo nytkin uskottava ja sen länteen nojautuminen selkeä. Yksityiskohdat jäivät luonnollisista syistä selvittämättä, jotain hän käsittääkseni kuitenkin raotti.

Otin itse vapauden arvailla, mitä hän tarkoitti monilla askelilla päästä yhteistyöhön Ruotsin kanssa. Tarkoittiko hän, että Wallenbergit täytyisi silloin saada taustavoimaksi valtiosopimukseen, ennen kuin päästään yhteiseen varustelun. Yhteinen puolustus tarvitsisi ja saisi mukaan myöskin Ruotsin muun tärkeän aseteollisuuden. Tämä muuttaisi melkoisesti talvisota-asetelmaa. Sen jälkeen aikansa huipputekniikalla varustettu Saab Jas Gripen tulisi varmasti olemaan yhteinen ja keskeinen ilmapuolustuksemme voima.

Maavoimat pohjoisinta Lappia ja laivastoa lukuunottamatta tulisivat ymmärrettävästi Suomen vastuulle. Joukot taistelutoiminnan kärkenä varustettaisiin - jokaiselta kohdin - vuorokauden ympäri toimivalla taistelutekniikalla. Tasavallan presidentin puheesta poiketen ja omin ajatuksin: Suomi siis ottaisi aikamoisen vastuun alueellisesta yhteistoiminnasta, edellyttäen kuitenkin, että modernisointiin käytetäviä pääomia ei puristettaisi yksinomaan Suomen taloudesta.

Yhteinen asevoima olisi oletetulle hyökkääjälle pohdinnan paikka. Kannattaako laisinkaan lähteä taisteluun? Sun Tsun kysymys: mitä kyseenalaisella voitollakaan, suurten menetysten jälkeen, voisi tehdä? Sotatila herättäisi maailman laittamaan uudet pakotteet hyökkääjää vastaan. Taloudellinen yhteistoiminta sensijaan voisi olla riskittömin ja siis hyödyllisin. Tässä suhteessa, ja muutenkin, tasavallan presidentin puhe oli selkokieltä.