tiistai 22. joulukuuta 2015

Velka

Monen on vaikea tajuta, että varojen puuttuessa useimmiten syntyy velkaa. Heikoimmille se on kipeä tosiasia, mutta yhteiskunta näkyy kyllä heitä hoitavan. Mutta jonkinlaista hoitoa ovat saaneet lähes kaikki muutkin suomalaiset. Olemme siis koko kansakuntana saaneet etukäteen, tienaamatonta rahaa. Niin julkinen hallinto ja terveydenhoito ovat näin päässeet paisumaan. Esimerkkejä löytyy niin rikkaiden kukkaroista, kuin tuhottoman monista sosiaaliavuista. Rahaa on saatu ja sitä on otettu.

Politiikassa paistaa propaganda. Oppositio on pörhistäytynyt, koska aina seuraavat vaalit herättävät toivoa. Kannattaa siis huutaa sitä alas, joka yrittää kertoa rahan riittämättömyydestä. Huutajat itsekin uskovat, että "isosta pussista" löytyy aina hyvää ikuisuuteen asti. Propagandakoneistot ja puoluetoimistot tehtailevat omia laulujaan. Torikoukset ja välikysymykset antavat uskoon voimaa, mutta tulevaisudessa kuitenkin elintasosta on pakko tinkiä.

Varmaa siis on, että eriväriset velkasetelit vielä tulevat maksuun. Leikkirahalla on mukava joskus rikasta pelailla, mutta totuuden edessä on oltava vakava. Keneltä lankeavat maksut siis kerätään? Ensin pullistellaan muskeleita ja osoitetaan muita, mutta kun omat kasvot pääosin on saatu säilymään, sitten sovitaan. Kookas kolehti kaikilta kerätään joka tapauksessa. Elämä puskee koko ajan ja siihen sopivan järjestelmän on pakko syntyä.

Samalla periaatteella loppuvat talousriidat kuin muutkin sodat. Yhteiskunta-(tai kansalais)sopimus näkee oman ratkaisunsa.  Kaivattu sovinto saadaan aikaan, kun tingitään puolin ja toisin. Läpimätä tämä kansa ei voi olla. Mutta varautukaa vain siihen, että kaikki joutuvat maksajiksi. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Mediaa siinä kyllä avuksi tarvitaan. Sen täytyy ohjata tiedolla, ei riveillä. Somepukarit sopeutuvat uudistuvaan kulttuuriin sitten vasta myöhemmin.

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Pelko

Tänään on muotia puhua pelolla johtamisesta. Suuri sanomalehti ottaa esimerkiksi Nokian huippuajan viimeisimmän johtamistavan. Kun lautta alkoi hajota, tilastot puhua vakavia, johto rupesi hermostumaan. Niinhän se useimmiten käy. Ehditäänkö siinä sitten kerätä avuksi sellaisia usein ulkoisia voimia, että ympäristön vaatima toiminnan muutos ehditään taitavin avuin toteuttaa. Sen saavutuksen määrää vasta uusiutuva johdon kokonaiskyky.

Ajatteleeko lukija silloin lainkaan, miten paljon pelolla johdetaan maailmassa. Koko sotilallinen johtaminenhan on kautta aikojen perustunut pelkoon - toisaalta myöskin - univormujen ihailuun. Niinpä ystävällisesti hymyilevä kasvo saattoi kätkeä taakseen piiloitetun ajatuksen:hymyn kohteen toivotaan todellisuudessa häipyvän mahdollisimman kauas näkyvistä. Kauniisti valittu sana saattoi siis kätkeä todellisuuden. Myös johtamiskykyjen rajallisuus saattoi johtaa pelolla johtamiseen.

Missä tänään pahimmin johdetaan pelolla? Lähes kaikkialla. Toive yleisestä intensiivisyydestä, liittyneenä kykyyn nähdä oikein ja jatkuvasti kaikki muutokset, antavat edelleen odottaa. Pahimpana esimerkkinä suuri kansainvaellus, jota me kaikki tänään olemme hoitamassa, ja joka jakaa kansakuntia ennen näkemättömällä voimalla. Kyvykkäimpien johtajien silmien turvotus, poskien kuoppautuminen ja gallupien hyytyminen, antavat aika lohduttoman kuvan ns.oikeasta tavasta johtaa.

Jokainen sota päättyy joskus, niin ainakin sanotaan. Niin Syyriassakin. Mitään suurta merkkiä siitä, että pelko ei joukkoja johdattaisi vastaisuudessa, ei ole näköpiirissäkään. Ensimmäisen kansainvaelluksen laantumisen saanee - ainakin pohjoisessa aikaan - räntäsade. Se hallitaanko täällä turhat pelot, on sitten toinen kysymys. Kansainvaellus, perustukoon se sitten valheellisiin lupauksiin tai syntyköön ihan rehellisestä hädästä, voi johtaa, oikein oivallettuna, kaikille onnelliseen lopputulokseen.






sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Mielenilmaus

Koko moniselkoinen hässäkkä näyttää lopulta viittovan tiettyyn tavoitteeseen: tuleviin eduskuntavaaleihin ja pelkoon puoluen kannatuksessa niissä. Parhaiten se näkyy änkeimpien demareiden ajatusharhailussa ja välikysymyskeskusteluissa.  Entisen valtionvarainministerin Antti Rinteen luulisi olevan selvillä maan talouden nykyisestä tilasta ja toimivan sen mukaan. Mutta ei. Puolueen etu sivuuttaa kirkkaasti valtakunnan edun. Niin paljon oman puolueen gallup-kannatus suistaa puoluepomon politiikkaa.

Viimeisin ponnistus on sitten tuonut pinnalle, vanhan - toki omalla tavallaan arvostetun Ihalaisen - selvittämään uudestaan yhdyskuntasopimusta. Tämä todistaa, että sosiaalidemokraattien hätä on todellinen. Aikanaan SAK veti takaisin julkisuudesta Lohtander-mainoksen. Nyt olisi samanlaiseen aihetta, kun melkein koko kansa tietää eletyn jo liian kauan velaksi. Katkaisu on nyt pakko tehdä, Mitä sitten, jos kansa kääntyykin ns. mielenilmaisijoita vastaan. Varsinkin kun ensi vuonna - näilläkin hallituksen ehdoilla - se velkakello kalkattaa vielä karmeammin.

Kun lähes koko kansakunta on velkaantumisestaan tietoinen, keneltä sitten rahaa otetaan pois? Sen selvittäminen onkin hankala juttu. Kuka luopuisi ja kuka ojentaisi. Suurituloisia on jo monessa yhteydessä rokotettu. Totuus ja laskelmat reilusti vain julki. Ei sieltä haasiallista enää heinää synny. Suurinta pientuloisten joukkoa on käsitelty niin hellin käsin kuin kiperä tilanne sallii. Sitäpaitsi, jos käänne parempaan, vastoin odotuksia, nopeasti syntyisi olisi maailman helpoin asia seteleillä asia hoitaa..

Keneltä sitten aikaisemmin annettu pois otetaan? Vai voidaanko velkaa vielä lisätä? Mitään ehdotusta ja neuvoa tähän tuskin ensi perjantaina kuullaan. Vaahtopäin ja vakavin ilmein toistellaan vain jo kuluneita puoluetoimiston iskulauseita ja Ihalaista tönitään eturiviin. Olisiko lopullinen apu sittenkin korkojen nousussa ja sotessa, kaikkine kuntaliitoksineen. Olisiko se lopullinen ja ainoa asioiden selventäjä, joka kaikki rauhottaisi ja johon elämään kaikkien olisi pakko tyytyä?

Liitteenä sitten vielä paikallinen kysymys. Ottaisiko koko valtakunta Kaakkois-Suomen kaikkine velkoineen syliinsä? Ja sen minkä Kantasatama kokonaisuudessaan toimiakseen vaatisi. Kyllä ay-väki lopulta katkerasti huomaa, ettei keisarilllá ollutkaan vaatteita eikä omaa talouden pelastavaa suunnitelmaa ollut olemassakaan. Kaikki tähänastinen on vain maksettava. Se siitä tietyn puolueen kannatuksesta seuraavissa eduskuntavaaleissa.




maanantai 13. heinäkuuta 2015

Rulettia

Kotkan kaupunginvaltuusto teki päätöksen, jolla ns. keskikaupungin - siis Kotkansaaren - tähän asti jo yli 100 miljoonan toive, sai loputtomalta vaikuttavan jatkeen. Onko olemattomien varojen sijoittamisessa kyse ruletista vai shakista, uhkapelistä vai viisaudesta, sitä emme vielä tiedä. Aavistaa kyllä voimme. Panostus, suunnittelun ja julkistuksen mukaan valtava, on tehty pelkän olettamuksen varaan. Mistä iloiselle Kantasatamalle saadaan tarpeeksi laajat ostajamäärät?

Toimivien yritityksien myynnistä ja henkilökunnasta siirtyy luovan tuhon perusteella tietenkin osa. Kaupungille jo siitä syntyy työvoimakuluja. Pääasiassa epävarmojen, varakkaiden venäläisten varaan peli kun on rakennettu. Nyt kysytään pysähtyvätkö varakkaat turistit yleensä Kotkaan vai huristavatko ne ohi? Kannattava markkinoinnin suunnitelma vaatii jo aikamoista, mutta silloin oikeilla numeroilla pelaamista.

Laumoittain rikkaita turisteja joka tapauksessa tarvitaan. Mistä he tulevat?  Riittävätkö silloin Kotkansaaren parkkipaikat? Jos uusi kulttuurijohtaja aikoo edelleen selvittää 250 000 kävijää Kotkan Meripäivillä, hän tekee työn, jota pitää sekä kunnioittaa että kummastella. Riittämättömyys Merikeskus Vellamon paikoituksessa silloin on ohi. Kasa muitakin rahoitusongelmia sivuutetaan noin vain. Onkohan se uudehko kulttuurijohtaja vielä valtuuksiensa ja kokonaistilanteen tasalla?

Valtion rahakirstun mustatakkisilla vartijoilla kyllä on lokakuussa sote/kuntaliitosasiassa oma ratkaisunsa. Nopeasti kasvavat turistijoukot vaativat Kotkalta muutakin palvelua kuin jonkun toisen rahoittaman hotellin ja mahdollisesti kylpylän. Ovatko silloin pysyvä kokonaishygienia ja terveys/sairaanhoito myös pyörineet kannattavuuden numeroissa? Integroidaanko varmasti kaikki ne tahot, jotka toimivat kaupungin maksamin velkarahoituksin?

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Hyöky

Arvostamani kotkalainen talousmies arveli aikanaan pääkirjoituksessaan, että Kotkan merellisyys kykenee imemään uusia ulottuvuuksia nimenomaan kulttuurista. Merimuseo ei yksin tosin siihen riitä, hän myönsi, muusta kaupungin rakenteesta tarvitaan siihen muutakin. Hän selvästi tarkoitti sekä kaupallista että kansainvälistä viihdettä Kantasatamassa.

Asettiko pohdiskelija silloin kaupungin samanaikaisiksi kärkitavoitteiksi lähes korjauskelvottoman Keskussairaalan vaatimat kulut ja Kantasataman ilot. Jos häneltä nyt kysyttäisiin, eiköhän sairaalalla tänään olisi etusija ja samalla ihmisten auttaminen. Hän olisi, luonteen tuntien, varmaan sairaalan puolella. Kustannukset eivät olisi pääasia.

Keskussairaala nousee nyt Kotkan keskeisimmäksi hankkeeksi sosiaalitoimen ohella. Sinne tulee myös kaupungin johdon hallintoenergia suurimmalta osin suuntautumaan. Varsinkin jos ja kun käy ilmi, etteivät kaikki laskelmat taida pysyäkään arkkitehtien kaavailemissa numeroissa. Uusia kipuja saattaa tulla tulvimalla.

Miten käy pienessä Kotkassa, kun keskussairaalan korjausta ja Kantasataman kansainvälistä iloviihdettä tärkeysjärjestyksessä verrataan toisiinsa? Molemmat on pakko arvioida, kaupungin taloustilanteen nähden, huikaisevan suureksi. Jännittävää onkin nähdä, millaisia valintoja kaupunginvaltuusto saa aikaseksi. Kaikkea ei voi yhtä aikaa kehittää.

Muutoksen hyökyä yhä odotellaan. Luovan tuhon periaatteella osa vanhasta muutenkin uusiutuu. Kaupunginvaltuusto on oikeastaan ensi maanantaina vain pienten asioiden äärellä. Miten  nyt 11 miljoonaa laaksokunnan, kahteen sairaalaan edes vertautuisi? Muutoksen Hyökyyn edellytetään vielä suurempia rahoja. Mistä ne tulevat? Entä kaikkien muiden reppanakohteiden korjausvelat?

tiistai 12. toukokuuta 2015

Uhkat

Vanhaan aikaan uhkasivat eri verkkoja kaatuvat puut ja korkeintaan luonnonmullistukset. Nyt vahingoittavat niitä ilkeät pöpöt. Hurjimmat arvelevat, että SIM-korttien salausavaimet voidaan noin vain varastaa, tai trollitehtaat luovat sellaisia kyberuhkia, jolloin koko maailma menettää ohjattavuutensa. Näin toivottomaksi ei maailma sentään ole muuttunut. Vaikka tavallinen kuluttaja, ainakin vanhempi sellainen, onkin hämillään kaiken murroksesta, maailma seisoo sentään tolpillaan.

Kybertilanne on paljon muuttunut ja muutoksiin on reagoitava. Niin tekee maanpuolustuskin.  Ei Suomen puolustus hetimiten kaadu, niin kuin villeimmissä ajatuksissa kerrotaan. Ihmiset kyllä selviävät syntyvistä valtakunnallisista kyberuhkistakin suhteellisen vähin vaurioin. Yhteiskuntamme toimii, päätöksiä tehdään ja järjestelmät alkavat taas uudelleen toimia. Tästä tiedosta huolimatta viestinnän uhkat toki arvelluttavat kokonaisia elinkeinoelämän osia.

Valistusta on saatavissa, jo nettikäytöstä. Sen oppiminen tälle ajalle on täysin pakollinen taito. Eteenpäin pääsee asiantuntijoiden avulla. Jo rikollisten pääsy pankkitilille ja rahoihin velvoittavat kuluttajaa suojaamaan itsensä ja pakottavat väkisin tulemaan tähän nykyiseen maailmaan. Joskin tieto maamme puolustusjärjestelmän toimivuudesta luo rauhallisuutta, maanpuolustukseen osallistuvalla on omat velvoitteensa pitää omat tietonsa edes hyväksyttävällä keskitasolla.

Ajan riento on nopea, tulo- ja menokulmat niin monet, ettei liian pitkäaikaista jäämistä avuttomaksi päältä katsojaksi kenellekään voi suositella. Ajatusta nopeasta opiskelusta helpottaa tieto, että kokonaista kyberturvallisuutta ei kukaan tavallinen kansalainen voi kokonaan hallita. Jo lainsäädäntö yksin vaatii jatkuvaa tarkennusta ja päivitystä. Se vie aikaa ja vaatii eri mielipiteistä kansalaisryhmien välistä keskustelua. Tavalliset verkkohyökkäykset voivat sitäpaitsi kohdata ketä hyvänsä.


perjantai 8. toukokuuta 2015

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla.

Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena.

Naisten rangaistusleiri Karhulassa - leirillä oli paikkakunnan väestön antama lisänimi - oli kolmen parakin ja ruokalan kokonaisuus lähellä sodan aikaista Rauhalan puukoulua. Kutakuinkin sillä paikalla, missä pieni kukkula kohoaa ennen rautatielinjaa ja sitten leviää radanvarren suunnassa asutukseen päin. Asuntoparakit olivat ilmatoiminnan vuoksi maalattu vihreiksi. Kuri ja järjestys olivat työministeriön määräämiä, hallinto täkäläisten virkamiesten käsissä.

Rangaistut olivat Hämeenlinnan naisvankilasta siirrettyjä rikollisia, julkialkoholisteja tai muuten sotilaspoliisien pidättämiä ja oikeudessa tuomion saaneita ns. "tuhmia tyttöjä". Työ tehtiin Lasitehtaalla, pullojen tuotannossa ja pakkauksessa ilman mitään kuumuus- tai muita lisiä. Kuljetus tapahtui aamuin illoin joko marssien tai kuorma-autolla. Kuria pyrittiin pitämään ajan mukaan sotilaallisena. Kurinalaisuudesta huolimatta pääsi yksi parakeista eräänä yönä palamaan.

Naisten rangaistusleiri toimi siis Karhulassa. Kaikki paperit kerran eläneestä leiristä ovat kadonneet. Vain kansan antama pilkkanimi säilyi jonkin aikaa. Sekin vähin erin häipyi.  Millaista tuskaa parakkien asukkaat tunsivat täällä olostaan, siitä emme ole koskaan saaneet tietoa, aikalaisten kertomuksista. Aikanaan parakit yhtä lukuunottamatta hävitettiin. Samalla katosi tieto alkuperäisestä paikasta. Jäljelle jäänyt ruokala sai nyt toimia luistimien kiinnityksessä ja lämmittelyssä. Karhula alkoi elää uutta aikaa.














perjantai 24. huhtikuuta 2015

Äijäkaupunginjohtaja

Kaupunginjohtaja Hannu Tapiolan, kelpo virkamiehen kirjoitus ministeri Erkon Kotka- ystävyydestä, on tismalleen totta. Kaiken matkailulle pyhittämisen tuli Erkon mukaan olla näyttävää, ensiluokkaista, Kaikki köyhyyteen viittaava oli puhallettava pois. Valtuusto valitsi jopa mielellään ministerin ohjeet. Niin syntyi muiden turismin pyydysten oheen vielä hätkähdyttävämpi museo, joka tosin jo alusta lähtien herätti kaupungin taloutta seuraavien levottomuutta.

Jossakin alettiin jo silloin miettiä kestääkö kaupungin talous siihen liittyvän lopputuleman. Pohtiminen aiheutti katastrofin, Kaupungin museoista vastaava kulttuurijohtaja Lintunen, kelpo virkamies hänkin, siirtyi korkeisiin tehtäviin muihin maisemiin. Kehoituksena jonkinlaiseen ylikorostukseen syynä näin - ketjuna kehittyneen valheen. Ministeri Erkko kuvitteli neuvoja antaessaan Kotkan kaupungin talouden rasituksia kestäväksi, itseään hallitsevammaksi.

Muun muassa nimitys - maan johtava kesätapahtuma Kotkan Meripäivät - näkyi vääristyneenä koko valtakunnan medioissa ja sen ​​tilastoissa. Mainonnan 250 000 kävijää sokeutti kansan. Mitä muuta se saattoi odottaa kuin loistavaa tulevaisuutta. kun kerran ministeri Erkkokin niin sanoi.  Myös kaupunginvaltuusto erehtyi samassa hengessä: Pietari näytti olevan Kotkan kainalossa, eikä päinvastoin.

Valitettavasti ministeri Erkon silloinen erehdys Kotkan vahvuudesta muovasi kaikkien kotkalaisten elämää. Maailman tapahtumat nimittäin tarttuivat juuri siihen aikaan ohjaksiin. Neuvostoliitto romahti ja ​​alkoi yleinen liberalismin kausi. Kotkassa kohahdettiin. Tässä menossahan omat suuret investoinnit alkoivat vasta purra. Mutta odotettu pietarilainen rikkaus ei vuolaana virrannutkaan Kotkaan. Miksei?

Paljon kokeneet miljoonakaupungin asukkaat havaitsivat nopeasti, etteivät pienoisen Kotkan ns. nähtävyydet tarjonneet mitään uusia elämyksiä. Kotka alkoi yhä selvemmin samaan aikaan jakautua kahtia: Niin sanottu "elävä keskusta" sai käyttöönsä kaupungin kaikkialta haalimat pääomat, yhteensä yli 100 miljoonaa. Kaikki miljoonat sukelsivat kaivoon. Enemmistön kotkalaisista, noin 45 000, kokonaismäärästä 55 000, sallittiin muistella vain teollista menneisyyttään.

Miljoonakaupungin turistit vaativat kuitenkin aina uusiutuvia elämyksiä. Yksin kuoreltaan pompöösi Kymenlaakson museo ei jaksanut alkuunkaan houkuttaa, eikä Merimuseon köyhät tavaravalikoimat jaksaneet nostattaa tunnelmaa. Toriparkki sen kuin rapistui. Edustava kalanäyttely ei innostanut massoja matkustamiseen. Koko kaupungin "elävän keskustan" vanheneva rakennuskanta korosti provinssin ominaisuutta. Miten uusi kulttuurijohtaja suhtautuu valtakunnalliseen harhatietoon?

Museon henkilökunnan kova ponnistelu kävijöiden lisäämiseksi ei rakennuksen tuotoissa näkynyt missään. Kaupungin taseessa yhdistetty museo pysyi ikuisesti jatkuvana taakkana. Kävijätavoitteet asetettiin kaupungin käskystä nyt todella alas. Suuret unelmat sen sijaan jatkuivat. Kantasatamasta rakennettaisiin museolle oikea tukialue, maksoi mitä tahansa. Samalla kuin konsulttien laskut kasvoivat, todellisuuden taju kaupungin johdossa katosi.
   
 


  

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Häpeä

Autolla on helpompi ajaa eteen päin kuin pakittaa. Sama totuus käy, kun verrataan kuntaa ja sen taloutta. Tuntuu häpeälliseltä lukea paikallisen sanomalehden pitkiä rivejä, jotka käsittelevät kaupunkimme talouden tulevaisuutta. Velaksi elämisen valhemaailma muuttuu hetkessä toiseksi. Kauniit tulevaisuuden värivalot etääntyvät ja paikkakunnalle vakiona kuuluvat yt:t ulottuvat nyt myös, uutisten mukaan, kunnalliselle alalle. Vihdoinkin. Köyhyys kattaa nyt lähes kaiken.

Tietyllä tapaa kunnallispoliitikkomme ovat esiintyneet laidastaan robinhoodeina. Pieni ihminen on saanut kaupungin eduilta elämäntarpeensa, mutta kiehtovaa komeuttakaan ei ole kierretty. Valheellisen suurena valtakunnan kesätapahtumana myydyt Meripäivät, paikkakunnan tyyliin sopimaton museorakentaminen, kaikenlaiset konsulttiselvitykset, kulut ja -sopimukset, ja nyt ylhäiseen, kansainväliseen tasoon ulottuva suunnitelma itsensä nostamisella tukasta rikkauteen.

Missä maailmassa kaupunginvaltuutetut ovat oikein eläneet?  Siirryytäänkö lukiokäynnissä toisen maailmansodan jälkeiseen, vaneriseinäisen bussin rämistelevään aikaan? Siirtyvätkö kirjastot ja koulut osittaiseen lakkauttamiseen? Luovutaanko opettajien palkkauksessa vuosikymmenien perinteestä? Lakkautaanko päiväkodinjohtajien ja kirjastonhoitajien virkoja? Arvioidaanko joukkoliikenteen reitit uudelleen? Kokevatko kansalaisten itsensä tekemät ehdotukset näin kyseenlaisen kunnian?

Syy kaikkeen on vain se, että tulot eivät ole kattaneet menoja. On tehty värikkäitä suunnitelmia ja ennen kaikkea, kunnallisia velkayhtiöitä rakennellen, eletty valhein velaksi. Lähes kaikki riskit ovat sitten pahimmillaan toteutuneet. Onnettomia tässä tilanteessa olemme - me. Onnettomia siksi, ettemme kuunnelleet varoituksia, joita on taatusti vuosien mittaan tarpeeksi ollut. Mutta kyllä me tästäkin selviämme. Henkilövaihdoksia kokien. Niin aina tuppaa demokratiassa käymään.


















keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Sopeutus

Siitä lähtien, kun poliitikot ottivat vaalipuheissaan - sopeutua - teonsanan (verbi) käyttöön, otsikkoa on tarkoituksella vaihdeltu. Joku päälle nimittänyt lisävelan myrkyksi tulevalle nuorisolle, Toinen taas kuvittelee ammentavansa lisävelalla työpaikkoja. Kaikki ovat tietyllä tavalla oikeassa. Tosiasia lienee nähdä, ettei kukaan tiedä tarkalleen mihin kehitys meitä johtaa. Nyt sopeudutaan.

Monet ovat haukkuneet puoluekantansa mukaisesti pääministeri Stubb'in viaksi koko nykytilan, vaikka useita ministereitä ja ​​puoluetoimistoa on ollut vaikuttamassa ratkaisuihin. Harva on kuitenkin arvostanut elämänlaatua, jonka ylivelkaantuminen on meille tarjonnut. Jos puheenjohtaja kaikessa pääasiallisin vastuun kantaja, Eiko kehukin silloin kuulu hänelle?

Niin kutsutuista virheistä on saanut jopa nauttia. Ainakin hallintoväki on saanut palkkavoittoa. Eivätkö ylläpidetyt etuudet ovat antaneet meidän muun muassa säilyttää nimikkeen - hyvinvointivaltio? Muistuuko menneisyytemme,  kun edessä ovat "sopeutukset". Eivät ne tule jokaista miellyttämään? Eläkkeet jäädytetään. Kiinteistötalous, Siinä vanhukset ovat jo saaneet omat sopeutuksensa.

Palkkakehityksestä tiedämme, etteivät ne tule käynnistymään SAK: n toiveitten mukaisesti. Kansalaisten omaehtoisella varain käytöllä tullaan monta kuoppaa peittämään, oli tuleva hallitus millainen tahansa. Koulutuksesta joudutaan nirhaisemaan. Terveydenhoito ja sosiaalitoimi saavat varautua suuriin muutoksiin. Kauppa jatkaa nilkuttamistaan.

Mitkä muut toiminnat eniten kärsivät tulevasta sopeuttamisesta?  Matkustaminen ja ​​nimenomaan taiteen kysyntä ovat suuressa vaarassa matkata alas päin. Kulttuurista kokonaisuudessaan tullaan todennäköisesti riipaisemaan. Velkakello kalkattaa myös urheilukatsomoissa. Joudummeko tulevaisuudessa vähentämään valtion tukemia urheilulajeja? Onko jääkiekko suuri urheilulaji?

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Ostajat?

Isännättömiä varoja voidaan käsitellä eri tavoin. Talousarviot sitovat käyttäjiään, mutta tietty määrä   hankkeita jää pelkästään johtohenkilöiden päätösvallan varaan. Jos nämä, pääasiassa konsulttikulut, alkavat nousta mittasuhteissaan epänormaaleiksi, on syytä sisäisen tarkastuksen pysähtyä harkitsemaan, ovatko neuvot vastanneet saatua hyötyä vai kenties, olisiko omasta henkilöstöstä löytynyt kykyjä samaan toimintaan.

Loviisan kaupungin paikallislehden Östra Nylandin 15.3.2013 mukaan, yhteisten varojen käyttö siellä on ollut hälyttävän altista. Loviisan valtuusto on kaikki kassasta maksetut menot aikanaan kyllä hyväksynyt kun meillä Kotkassa on meneillään samantyyppinen varojen jakelu, tilanne hermostuttaa. Muutama kysymysmerkki naapurikaupungin taloushistoriassa on silti paikallaan. Menot kun pääosin molemmissa kaupungeissa perustuvat mielikuviin ja sen kautta melkoisiin odotuksiin.

Loviisa on vuosittain käyttänyt runsaasti erilaisten konsulttien palveluja. Lehden mukaan pieni naapurikaupunki on vuonna 2012 erilaisten projektien kuvaukseen käyttänyt noin 400.000 euron rahoitusta. Se on paljon kaupungin asukaslukuun verrattuna. Runsaimmillaan konsulttien käyttö on ollut vuoden 1990 lopulta 2001 saakka, jolloin kaupunginjohtaja valittiin Kotkan korkeimpaan virkaan. Toki erilaiset konsulttikulut hyväksyttiin siitä pitäen Kotkan omina menoina.

Loviisan taloushistoria on värikäs. Kaupungin Tullisillalle kehitteltiin Lilla Oxfordin yliopistokampusta, Loviisanlahden pohjukkaan kansainvälistä Energy Centeriä, sementtitehdasta, ydinvoimalaa, kaapelitehdasta. Meri-Bellaa ja muita huikeita investointeja suunniteltiin.  Niihin kaupungin ei tarvinnut muka konsulttien laskujen lisäksi maksaa mitään. Ulkoinen pääoma hoitaisi kaiken. Niin varmoja olivat konsulttien näkymät. Kaikki mainitut hankkeet syystä tai toisesta kariutuivat.

Kotkassa konsulttien laskut ovat valtaosin olleet salaisia. Tämä ei ole merkinnyt, että ehdotetut projektit olisivat olleet pieniä. Päinvastoin. Media, kulttuurin johto ja poliisi vakuuttavat tänäänkin valheellisesti, että Meripäivät on valtakunnan suurin kesätapahtuma. Meripäivien ei tarvitse olla talousrytmissä Haminan Tattoon kanssa. Kotkan Keskustori on "elävä kaupunkikeskusta". Vellamon kävijätavoitteet on asetettu niin, että ne varmasti saavutetaan. Ruotsalaisiin kävijöiden tavoitteisiin verrattuina sen tulisi olla noin 30-40 kertainen!

Nyt Kotkassa on esitetty rakennettavaksi Kantasatamasta alue, joka alkuun sisältää myytävien tavaroiden alkuvaraston, joukon miljoonia outlet-jättimyymälän kiinteistöön, joka saa tuekseen hotelli-kylpylän, turisti-sataman, elokuvakeskuksen, pelikasinon ja monenlaiset muut välkkyvät valot.  Rahoitusta on suunnitellut Oxfordin (yliopiston?) nimissä työskentelevä ryhmä, ehkä sama, joka Loviisassa aikanaan teki suuria suunnitelmia.

Tällä konsortiolla esikuntineen on kuulemma voimat polkaista käyntiin kaupungin osuus: rakentaa teknilliset valmiudet koko komeudelle: vesi, viemärit, sähkö, parkkiasfaltti, tuloväylä ja monta muuta - kunhan kaupunkilaiset ensin maksavat ne kustannukset. Kotkalaiset eivät unohda sitä "elävään keskustaan" käytettyä jo yli 100 miljoonaa, joka merkittäviltä osin jo on mennyt konsulttien suunnitelmiin. Uutta, suurta velkamenoa on siis odotettavissa. Se vaihtoehto jää puuttumaan, että jäätäisiin katsomaan, ovatko toiset vakavissaan. Taas konsultit piirtävät Kantasatamaa.  Kyllä hermostuttaa, kun Carean ratkaisukin antaa odottaa.
























lauantai 14. maaliskuuta 2015

Nautiskellen

Venäjän suuret kaupungit ehtivät nauttia jo pitkähkön aikaa korkean öljyn hinnan luomasta elintasosta. Täälläkin alkuhankaluuksien jälkeen venäläiset matkailijat nähtiin jonkinlaisina onnen haltijoina. Tulevaisuutta kohensivat kylpyläinvestoinnit. Viereen rakentuivat hotellit ja avarat, kielitaitoa tarjoavat myymälät ja moninaiset muut palvelut. Venäläisten naapuruus nähtiin jo kansallisena rikkautena. Hallinto siinä tunnelmassa pääsi kehittymään pullukaksi.

Niin vahva oli usko tulevaisuuteen, että suomalaistenkin suuryritysten tekemät suurmokat voitiin antaa anteeksi. Ei edes tarkkaan tiedetty, miten suuria pääoma-arvojen menetyksiä ikään kuin unohdettiin . Kieltäydyttiin lisäksi uskomasta, että joukko paperikoneita joudutaan tuotteen menekin puuttuessa ajamaan alas. Kuka arvasi matkapuhelitekniikan hakevan aivan uusia kehityssuuntia? Kaikesta kuitenkin selvittiin kunhan otettiin vain ronskisti velkaa.

Kun nyt seisomme kuntavaaliemme edessä ja olemme käytöksessämme ottaneet kunnon askelia loanheiton suuntaan. Venäläiset ovat häipyneet alentuvan öljyn hintansa ja osin pakotteidenkin alistamina jonnekin. Suomi on matkailumaana jokseenkin unohtunut ja kylpylä-hotellit ja kaikki muutkin äkkiä tyhjätaskuiksi muuttuneet, ovat lähestyneet luottoanomuksin meno- ja tuloarvioittensa yhä synkistyessä. VVM:n virkamiehet varoittavat vakavasti. Kannattaisi odottaa ja kuunnella.      

Saa nähdä, miten EKP:n, suurinvestointeihin tarkoitettu lainasatsaus aikanaan toimii. Olemmeko kohta enää Pohjoismainen hyvinvointivaltio? Se selviää lähikuukausien aikana, kun eduskuntavaalit on saatu käytyä ja maamme toiminnat uudelleen käynnistettyä. Tajutaanko taloutemme kuopan syvyys?  Onko Suomi valmis etenemään sellaiseen kehitykseen, jossa sen täytyisi näyttää monien tahojen nöyryyttä? Kansa on nimittäin se, joka ratkaisee.









keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Murha

Kaikkei äärimmäisin keino pysyä vallassa, on kaikkina aikoina ollut poliittinen murha. Niillä on kuviteltu ratkaistavan ongelmia ja ainakin niiden määrästä on voitu päätellä, mikä on kansan kehitystaso. Viime aikoina sellaiseen ovat turvautuneet ainoastaan ne valtiot, joiden hallinto on sekava, tai joissa ylin valta horjuu. Tietämättä varmasti viime päivien kuuluisimman poliittisen murhan tekijöitä tai lopullista tavoitetta, inhottava työ on tavoittanut koko maailman huomion.

Boris Nemtsovin murhassa on liian monta sattumanvaraista yksityiskohtaa, jotta teko näyttäisi amatöörityöltä. Putinin johtamalla komitealla on useita etsintälinjoja, mutta tsetseenit on aina valmis suunta, Samanaikaisia  ISIS:in tekemiä teloituksia ei puolusta kukaan. Molemmat ovat järkyttäneet maailmaa. Valtaosa maailman väestöstä vain odottaa. Jääkö vastaväkivalta ainoaksi keinoksi lähteä taisteluun, kun suurin osa kansoista tuomitsee tämän tavan pitää valtaa?

Ukrainan säälittävässä tilanteessa odotetaan jo talouden romahdusta Venäjälle.. Julkisesti puhutaan pääasiassa vain talouden taantumisesta, vaikka se alkaa selvästi tavoittaa jo katastrofin  piirteet. Yksinkertaiset korjaukset, kuten keskuspankin rahoituksen läysääminen, eivät sitä enää pelasta. Tarvitaan moninainen joukko peruskorjauksia itseään suurvaltana pitävän talouteen. Öljyn ja kaasun hinta eivät enää sille tasolle nouse, minkä Venäjän kansa jo kuvitteli sille kuuluvan.

Liuskekaasun kiirehtiminen ja  muut talouspakotteet pitänevät huolen, etteivät energian hinnat enää helli Venäjää. Eikö kaiken taitava Putin olekaan enää mitään, kun entisille talousmiehille on jo annettu uutta näkyvyyttä? Uusi kansatalouden kasvumalli on hapuilevana näkynyt julkisuudessa kun rahaa sen toteuttamiseen ei ole. Sama koskee lupauksia tehostaa armeijaa. Yksittäisten toimien toteuttaminenkaan ei saa koko isoa sumaa liikkeelle.

Miksi Venäjän vihollisiin kuuluu aina tsetseeni? Nytkin poliittisen murhamiehen alkuperä oli se tavallinen. Jos viimeinen uutinen tekonsa "tunnustaneen" väkivaltaisista jäljistä on totta, Putinin valta ja oikeustaju pysyvät yhä poliittisen arvostelun kohteena. Toistaiseksi murhan tutkimukset ovat olleet huitaisuja ja täysin turhia. Tuskin kukaan länsimaisen oikeuden puolustaja on niiden oikeudesta vakuuttunut. Tuskin Putin itsekään.




torstai 26. helmikuuta 2015

Tavoite

Eduskuntavaalien edellä näkee mitä ihmeellisimpiä sanavalintoja. Osa niistä on puoluetoimistojen harkitusti vääristeleviä, osa tulee sanan käyttäjälle jo tutusta arvoasenteesta. Joku taas on niin demokratian uskoon liimautunut, että odottaa eduskuntavaalien muuttavan yhteiskunnassa parempaan suuntaan lähes kaiken. Yrityksen tärkein tehtävä ei tietenkään ole työpaikkojen luominen, vaan vaihtelevissa olosuhteissa - yrityksen hengissä pysyminen. Vain se takaa yrityksen työpaikkojen säilymisen. Uudet työpaikat tulevat sitten aikanaan menestyksen myötä.

Selkokielellä kyse on siis yrityksen kannattavuudesta. Jotta kukaan tuotteittemme ostaja suostuisi edes johonkin kauppaan, tuotteen täytyy olla kilpailukykyinen niin hinnaltaan kuin teknologialtaan. Jos kulkisimme vain työpaikat säilyttämiset kärkenä, yritysten kaari kyllä katkeaisi ja kaikki muutkin työpaikat olisivat vaarassa tuhoutua. Näissä olouhteissa työpaikat säilyvät vain siksi, ettei vasemmiston väitteeseen eduskuntavaalien allakaan uskota.

Vielä hulmuaa lippu Kotkassa Ankkurirakennuksen säilyttämiseksi, vaikka sen remontti ja korjauksen jälkeinen ylläpito olisivat kaupungin rahkeille mahdottomia. Mutta eivät edes jumalat kykene tyhmyyttä kaatamaan. Viesti vanhalle  suunnalle: kyllä ne venäläiset takaisin tulevat, mutta melkoista köyhempinä. Rikkaimmat tuskin enää haluavatkaan tänne pohjoiseen, he suuntaavat parempaan tarjontaan. Mistä ne elolle välttämättömät asiakkaat sitten tulevat?

Venäläisten rikkauden voi kyllä mielessään säilyttää. Kaupungin tulevaisuutta tosissaan kiikaroivan kannattaa kuitenkin nyt heti siirtyä Suomen Pankin valuuttanoteerausten ja Nesteen ilmoittamien raakaöljyhintojen seuraamiseen. Sieltä Kotkankin tulevaisuus on varmimmin luettavissa. Venäjän taantuma hidastaa tietysti myös Suomen vientimahdollisuuksia. Täkäläinen konepajateollisuus ottaisi mielellään vastaan tilauksia myös idästä.

torstai 8. tammikuuta 2015

Romahdus?

Kaksi vastakkaisille tahoille kiskovaa talousratkaisua on noussut eteemme. Toinen painottaa ostovoiman ja samalla kaupan työpaikkojen säilymistä. Toinen taas hetkellisesti palkkojen ja eläkkeiden ynnä muiden maksujen leikkaamista. Edellinen yleensä vaikenee velkojen takaisin- maksusta. Jälkimmäinen: "kaikkihan on maksettava eikös juu.! Kun ei kummallakaan taholla tiedetä, mitä todella pitäisi tehdä, halutaan puhua epäselvästi ja hämätä; samalla sekaannusten takana väikkyy hätä eduskuntavaalien tuloksesta.

Todennäköisesti tulee jatkumaan, ainakin vaaleihin saakka, nykyisen tasoista velkaantumista. Toisin sanoen, annetaan kansan äänestää se "oikea" ratkaisu. Vaikuttaa kuitenkin ilmiselvältä, että joidenkin puolueiden on koettava väistämätön tappio. Puoluetoimistot valmistautuvat jo nyt selityksin näyttämään vaalitulos voitolta - näissä olosuhteissa. Todellista riemua ei missään puolueessa voi kokea. Vaalien voittaja saa ottaa vastuulleen nousun, hävinnyt selittelee häpeäänsä. Todellisuuden tunnustaminen on vaikeaa.

Jos on vaalien tulos epäselvä, ministeripaikat ovat vielä enemmän arvailujen varassa. Yksi vaatimus kuitenkin on pilkahtanut selvästi esiin ja useita kertoja. Ulkoministerin vakanssi ja siitä edelleen Moskovan kortti. Senkin arvo ratkeaa öljyn hinnan myötä. Mikäli öljy jatkaa nykyistä laskuaan, samassa suhteessa halpenee myös Moskova-kortin arvo. Näin toivon kipinä saattaa sammua jo ennen seuraavia tasavallan presidentin vaaleja. Jäämme uteliaasti seuraamaan vanhan poliitikon seuraavia vetoja.

On kutakuinkin saman tekevää, puhutaanko koti- vai valtakunnan vaikeista olosuhteista. Velaksi eletään autuaasti molemmissa. Omaisuuden myynti ei ratkaise tätä ongelmaa ja ongelman ratkaisemattomuuteen meillä ei enää todellakaan olisi varaa. Viimeistään vaalin jälkeen elintasomme on pakko mukautua talouden ehtoihin. Tästä syystä kaikille puolueillemme sama kysymys: Jos puolueenne voittaa, mitä aiotte voitollanne tehdä? Ellei luotettavaa suunnitelmaa voiton käytölle ole, koko voittokin voi jäädä näkemättä.

maanantai 5. tammikuuta 2015

Puhe

Tasavallan presidentin puhetta on moni analysoinut  ja päätynyt moneen tulkintaan. Tulevat eduskuntavaalit ovat ainakin selvästi vaikuttaneet kannanottoihin. Tästä  syystä aiheet ovat myös valikoituneet poliittisen mielenkiinnon mukaan. Kuka on keskittynyt talouteen, toinen taas ihmisten välisiin suhteisiin, joku on etsinyt elämisen viisautta. Pienen ihmisen turva tuli puheessa tunteikkaasti esiin. Pelko kansanedustajien horjahtelusta kävi ilmi kohdassa uudelleen valinnasta.

Mielenkiintoni kohdistui voittopuolisesti maanpuolustukseen. Avasiko tasavallan presidentti tältä kohden tulevaisuutta. Kyllä avasi, esimerkiksi sanomalla, että kuulumme yksiehtoisesti ja lopullisesti länteen. Jämerän miehen jämerää puhetta. Maanpuolustus on jo nytkin uskottava ja sen länteen nojautuminen selkeä. Yksityiskohdat jäivät luonnollisista syistä selvittämättä, jotain hän käsittääkseni kuitenkin raotti.

Otin itse vapauden arvailla, mitä hän tarkoitti monilla askelilla päästä yhteistyöhön Ruotsin kanssa. Tarkoittiko hän, että Wallenbergit täytyisi silloin saada taustavoimaksi valtiosopimukseen, ennen kuin päästään yhteiseen varustelun. Yhteinen puolustus tarvitsisi ja saisi mukaan myöskin Ruotsin muun tärkeän aseteollisuuden. Tämä muuttaisi melkoisesti talvisota-asetelmaa. Sen jälkeen aikansa huipputekniikalla varustettu Saab Jas Gripen tulisi varmasti olemaan yhteinen ja keskeinen ilmapuolustuksemme voima.

Maavoimat pohjoisinta Lappia ja laivastoa lukuunottamatta tulisivat ymmärrettävästi Suomen vastuulle. Joukot taistelutoiminnan kärkenä varustettaisiin - jokaiselta kohdin - vuorokauden ympäri toimivalla taistelutekniikalla. Tasavallan presidentin puheesta poiketen ja omin ajatuksin: Suomi siis ottaisi aikamoisen vastuun alueellisesta yhteistoiminnasta, edellyttäen kuitenkin, että modernisointiin käytetäviä pääomia ei puristettaisi yksinomaan Suomen taloudesta.

Yhteinen asevoima olisi oletetulle hyökkääjälle pohdinnan paikka. Kannattaako laisinkaan lähteä taisteluun? Sun Tsun kysymys: mitä kyseenalaisella voitollakaan, suurten menetysten jälkeen, voisi tehdä? Sotatila herättäisi maailman laittamaan uudet pakotteet hyökkääjää vastaan. Taloudellinen yhteistoiminta sensijaan voisi olla riskittömin ja siis hyödyllisin. Tässä suhteessa, ja muutenkin, tasavallan presidentin puhe oli selkokieltä.