Veikko Rantamo

Monen on vaikea tajuta, että varojen puuttuessa useimmiten syntyy velkaa. Heikoimmille se on kipeä tosiasia, mutta yhteiskunta näkyy kyllä heitä hoitavan. Mutta jonkinlaista hoitoa ovat saaneet lähes kaikki muutkin suomalaiset. Olemme siis koko kansakuntana saaneet etukäteen, tienaamatonta rahaa. Niin julkinen hallinto ja terveydenhoito ovat näin päässeet paisumaan. Esimerkkejä löytyy niin rikkaiden kukkaroista, kuin tuhottoman monista sosiaaliavuista. Rahaa on saatu ja sitä on otettu. Politiikassa paistaa propaganda. Oppositio on pörhistäytynyt, koska aina seuraavat vaalit herättävät toivoa. Kannattaa siis huutaa sitä alas, joka yrittää kertoa rahan riittämättömyydestä. Huutajat itsekin uskovat, että "isosta pussista" löytyy aina hyvää ikuisuuteen asti. Propagandakoneistot ja puoluetoimistot tehtailevat omia laulujaan. Torikoukset ja välikysymykset antavat uskoon voimaa, mutta tulevaisudessa kuitenkin elintasosta on pakko tinkiä. Varmaa siis on, että eriväriset velkasete

Tänään on muotia puhua pelolla johtamisesta. Suuri sanomalehti ottaa esimerkiksi Nokian huippuajan viimeisimmän johtamistavan. Kun lautta alkoi hajota, tilastot puhua vakavia, johto rupesi hermostumaan. Niinhän se useimmiten käy. Ehditäänkö siinä sitten kerätä avuksi sellaisia usein ulkoisia voimia, että ympäristön vaatima toiminnan muutos ehditään taitavin avuin toteuttaa. Sen saavutuksen määrää vasta uusiutuva johdon kokonaiskyky. Ajatteleeko lukija silloin lainkaan, miten paljon pelolla johdetaan maailmassa. Koko sotilallinen johtaminenhan on kautta aikojen perustunut pelkoon - toisaalta myöskin - univormujen ihailuun. Niinpä ystävällisesti hymyilevä kasvo saattoi kätkeä taakseen piiloitetun ajatuksen:hymyn kohteen toivotaan todellisuudessa häipyvän mahdollisimman kauas näkyvistä. Kauniisti valittu sana saattoi siis kätkeä todellisuuden. Myös johtamiskykyjen rajallisuus saattoi johtaa pelolla johtamiseen. Missä tänään pahimmin johdetaan pelolla? Lähes kaikkialla. Toive yleisestä

Koko moniselkoinen hässäkkä näyttää lopulta viittovan tiettyyn tavoitteeseen: tuleviin eduskuntavaaleihin ja pelkoon puoluen kannatuksessa niissä. Parhaiten se näkyy änkeimpien demareiden ajatusharhailussa ja välikysymyskeskusteluissa.  Entisen valtionvarainministerin Antti Rinteen luulisi olevan selvillä maan talouden nykyisestä tilasta ja toimivan sen mukaan. Mutta ei. Puolueen etu sivuuttaa kirkkaasti valtakunnan edun. Niin paljon oman puolueen gallup-kannatus suistaa puoluepomon politiikkaa. Viimeisin ponnistus on sitten tuonut pinnalle, vanhan - toki omalla tavallaan arvostetun Ihalaisen - selvittämään uudestaan yhdyskuntasopimusta. Tämä todistaa, että sosiaalidemokraattien hätä on todellinen. Aikanaan SAK veti takaisin julkisuudesta Lohtander-mainoksen. Nyt olisi samanlaiseen aihetta, kun melkein koko kansa tietää eletyn jo liian kauan velaksi. Katkaisu on nyt pakko tehdä, Mitä sitten, jos kansa kääntyykin ns. mielenilmaisijoita vastaan. Varsinkin kun ensi vuonna - näilläkin ha

Kotkan kaupunginvaltuusto teki päätöksen, jolla ns. keskikaupungin - siis Kotkansaaren - tähän asti jo yli 100 miljoonan toive, sai loputtomalta vaikuttavan jatkeen. Onko olemattomien varojen sijoittamisessa kyse ruletista vai shakista, uhkapelistä vai viisaudesta, sitä emme vielä tiedä. Aavistaa kyllä voimme. Panostus, suunnittelun ja julkistuksen mukaan valtava, on tehty pelkän olettamuksen varaan. Mistä iloiselle Kantasatamalle saadaan tarpeeksi laajat ostajamäärät? Toimivien yritityksien myynnistä ja henkilökunnasta siirtyy luovan tuhon perusteella tietenkin osa. Kaupungille jo siitä syntyy työvoimakuluja. Pääasiassa epävarmojen, varakkaiden venäläisten varaan peli kun on rakennettu. Nyt kysytään pysähtyvätkö varakkaat turistit yleensä Kotkaan vai huristavatko ne ohi? Kannattava markkinoinnin suunnitelma vaatii jo aikamoista, mutta silloin oikeilla numeroilla pelaamista. Laumoittain rikkaita turisteja joka tapauksessa tarvitaan. Mistä he tulevat?  Riittävätkö silloin Kotkansaar

Arvostamani kotkalainen talousmies arveli aikanaan pääkirjoituksessaan, että Kotkan merellisyys kykenee imemään uusia ulottuvuuksia nimenomaan kulttuurista. Merimuseo ei yksin tosin siihen riitä, hän myönsi, muusta kaupungin rakenteesta tarvitaan siihen muutakin. Hän selvästi tarkoitti sekä kaupallista että kansainvälistä viihdettä Kantasatamassa. Asettiko pohdiskelija silloin kaupungin samanaikaisiksi kärkitavoitteiksi lähes korjauskelvottoman Keskussairaalan vaatimat kulut ja Kantasataman ilot. Jos häneltä nyt kysyttäisiin, eiköhän sairaalalla tänään olisi etusija ja samalla ihmisten auttaminen. Hän olisi, luonteen tuntien, varmaan sairaalan puolella. Kustannukset eivät olisi pääasia. Keskussairaala nousee nyt Kotkan keskeisimmäksi hankkeeksi sosiaalitoimen ohella. Sinne tulee myös kaupungin johdon hallintoenergia suurimmalta osin suuntautumaan. Varsinkin jos ja kun käy ilmi, etteivät kaikki laskelmat taida pysyäkään arkkitehtien kaavailemissa numeroissa. Uusia kipuja saattaa tul

Vanhaan aikaan uhkasivat eri verkkoja kaatuvat puut ja korkeintaan luonnonmullistukset. Nyt vahingoittavat niitä ilkeät pöpöt. Hurjimmat arvelevat, että SIM-korttien salausavaimet voidaan noin vain varastaa, tai trollitehtaat luovat sellaisia kyberuhkia, jolloin koko maailma menettää ohjattavuutensa. Näin toivottomaksi ei maailma sentään ole muuttunut. Vaikka tavallinen kuluttaja, ainakin vanhempi sellainen, onkin hämillään kaiken murroksesta, maailma seisoo sentään tolpillaan. Kybertilanne on paljon muuttunut ja muutoksiin on reagoitava. Niin tekee maanpuolustuskin.  Ei Suomen puolustus hetimiten kaadu, niin kuin villeimmissä ajatuksissa kerrotaan. Ihmiset kyllä selviävät syntyvistä valtakunnallisista kyberuhkistakin suhteellisen vähin vaurioin. Yhteiskuntamme toimii, päätöksiä tehdään ja järjestelmät alkavat taas uudelleen toimia. Tästä tiedosta huolimatta viestinnän uhkat toki arvelluttavat kokonaisia elinkeinoelämän osia. Valistusta on saatavissa, jo nettikäytöstä. Sen oppimine

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Kaupunginjohtaja Hannu Tapiolan, kelpo virkamiehen kirjoitus ministeri Erkon Kotka- ystävyydestä, on tismalleen totta. Kaiken matkailulle pyhittämisen tuli Erkon mukaan olla näyttävää, ensiluokkaista, Kaikki köyhyyteen viittaava oli puhallettava pois. Valtuusto valitsi jopa mielellään ministerin ohjeet. Niin syntyi muiden turismin pyydysten oheen vielä  hätkähdyttävämpi museo, joka tosin jo alusta lähtien herätti kaupungin taloutta seuraavien levottomuutta. Jossakin alettiin jo silloin miettiä kestääkö kaupungin talous siihen liittyvän lopputuleman. Pohtiminen aiheutti katastrofin, Kaupungin museoista vastaava kulttuurijohtaja Lintunen, kelpo virkamies hänkin, siirtyi korkeisiin tehtäviin muihin maisemiin. Kehoituksena jonkinlaiseen ylikorostukseen syynä näin - ketjuna kehittyneen valheen. Ministeri Erkko kuvitteli neuvoja antaessaan Kotkan kaupungin talouden rasituksia kestäväksi, itseään hallitsevammaksi. Muun muassa nimitys - maan johtava kesätapahtuma Kotkan Meripäivät - näkyi

Autolla on helpompi ajaa eteen päin kuin pakittaa. Sama totuus käy, kun verrataan kuntaa ja sen taloutta. Tuntuu häpeälliseltä lukea paikallisen sanomalehden pitkiä rivejä, jotka käsittelevät kaupunkimme talouden tulevaisuutta. Velaksi elämisen valhemaailma muuttuu hetkessä toiseksi. Kauniit tulevaisuuden värivalot etääntyvät ja paikkakunnalle vakiona kuuluvat yt:t ulottuvat nyt myös, uutisten mukaan, kunnalliselle alalle. Vihdoinkin. Köyhyys kattaa nyt lähes kaiken. Tietyllä tapaa kunnallispoliitikkomme ovat esiintyneet laidastaan robinhoodeina. Pieni ihminen on saanut kaupungin eduilta elämäntarpeensa, mutta kiehtovaa komeuttakaan ei ole kierretty. Valheellisen suurena valtakunnan kesätapahtumana myydyt Meripäivät, paikkakunnan tyyliin sopimaton museorakentaminen, kaikenlaiset konsulttiselvitykset, kulut ja -sopimukset, ja nyt ylhäiseen, kansainväliseen tasoon ulottuva suunnitelma itsensä nostamisella tukasta rikkauteen. Missä maailmassa kaupunginvaltuutetut ovat oikein eläneet?

Siitä lähtien, kun poliitikot ottivat vaalipuheissaan - sopeutua - teonsanan (verbi) käyttöön, otsikkoa on tarkoituksella vaihdeltu. Joku päälle nimittänyt lisävelan myrkyksi tulevalle nuorisolle, Toinen taas kuvittelee ammentavansa lisävelalla työpaikkoja. Kaikki ovat tietyllä tavalla oikeassa. Tosiasia lienee nähdä, ettei kukaan tiedä tarkalleen mihin kehitys meitä johtaa. Nyt sopeudutaan. Monet ovat haukkuneet puoluekantansa mukaisesti pääministeri Stubb'in viaksi koko nykytilan, vaikka useita ministereitä ja ​​puoluetoimistoa on ollut vaikuttamassa ratkaisuihin. Harva on kuitenkin  arvostanut  elämänlaatua, jonka ylivelkaantuminen on meille tarjonnut. Jos puheenjohtaja kaikessa pääasiallisin vastuun kantaja, Eiko kehukin silloin kuulu hänelle? Niin kutsutuista virheistä on saanut jopa nauttia. Ainakin hallintoväki on saanut palkkavoittoa. Eivätkö ylläpidetyt etuudet ovat antaneet meidän muun muassa säilyttää nimikkeen - hyvinvointivaltio? Muistuuko menneisyytemme,  kun edes

Isännättömiä varoja voidaan käsitellä eri tavoin. Talousarviot sitovat käyttäjiään, mutta tietty määrä   hankkeita jää pelkästään johtohenkilöiden päätösvallan varaan. Jos nämä, pääasiassa konsulttikulut, alkavat nousta mittasuhteissaan epänormaaleiksi, on syytä sisäisen tarkastuksen pysähtyä harkitsemaan, ovatko neuvot vastanneet saatua hyötyä vai kenties, olisiko omasta henkilöstöstä löytynyt kykyjä samaan toimintaan. Loviisan kaupungin paikallislehden Östra Nylandin 15.3.2013 mukaan, yhteisten varojen käyttö siellä on ollut hälyttävän altista. Loviisan valtuusto on kaikki kassasta maksetut menot aikanaan kyllä hyväksynyt kun meillä Kotkassa on meneillään samantyyppinen varojen jakelu, tilanne hermostuttaa. Muutama kysymysmerkki naapurikaupungin taloushistoriassa on silti paikallaan. Menot kun pääosin molemmissa kaupungeissa perustuvat mielikuviin ja sen kautta melkoisiin odotuksiin. Loviisa on vuosittain käyttänyt runsaasti erilaisten konsulttien palveluja. Lehden mukaan pieni n

Venäjän suuret kaupungit ehtivät nauttia jo pitkähkön aikaa korkean öljyn hinnan luomasta elintasosta. Täälläkin alkuhankaluuksien jälkeen venäläiset matkailijat nähtiin jonkinlaisina onnen haltijoina. Tulevaisuutta kohensivat kylpyläinvestoinnit. Viereen rakentuivat hotellit ja avarat, kielitaitoa tarjoavat myymälät ja moninaiset muut palvelut. Venäläisten naapuruus nähtiin jo kansallisena rikkautena. Hallinto siinä tunnelmassa pääsi kehittymään pullukaksi. Niin vahva oli usko tulevaisuuteen, että suomalaistenkin suuryritysten tekemät suurmokat voitiin antaa anteeksi. Ei edes tarkkaan tiedetty, miten suuria pääoma-arvojen menetyksiä ikään kuin unohdettiin . Kieltäydyttiin lisäksi uskomasta, että joukko paperikoneita joudutaan tuotteen menekin puuttuessa ajamaan alas. Kuka arvasi matkapuhelitekniikan hakevan aivan uusia kehityssuuntia? Kaikesta kuitenkin selvittiin kunhan otettiin vain ronskisti velkaa. Kun nyt seisomme kuntavaaliemme edessä ja olemme käytöksessämme ottaneet kunnon

Kaikkei äärimmäisin keino pysyä vallassa, on kaikkina aikoina ollut poliittinen murha. Niillä on kuviteltu ratkaistavan ongelmia ja ainakin niiden määrästä on voitu päätellä, mikä on kansan kehitystaso. Viime aikoina sellaiseen ovat turvautuneet ainoastaan ne valtiot, joiden hallinto on sekava, tai joissa ylin valta horjuu. Tietämättä varmasti viime päivien kuuluisimman poliittisen murhan tekijöitä tai lopullista tavoitetta, inhottava työ on tavoittanut koko maailman huomion. Boris Nemtsovin murhassa on liian monta sattumanvaraista yksityiskohtaa, jotta teko näyttäisi amatöörityöltä. Putinin johtamalla komitealla on useita etsintälinjoja, mutta tsetseenit on aina valmis suunta, Samanaikaisia  ISIS:in tekemiä teloituksia ei puolusta kukaan. Molemmat ovat järkyttäneet maailmaa. Valtaosa maailman väestöstä vain odottaa. Jääkö vastaväkivalta ainoaksi keinoksi lähteä taisteluun, kun suurin osa kansoista tuomitsee tämän tavan pitää valtaa? Ukrainan säälittävässä tilanteessa odotetaan jo

Eduskuntavaalien edellä näkee mitä ihmeellisimpiä sanavalintoja. Osa niistä on puoluetoimistojen harkitusti vääristeleviä, osa tulee sanan käyttäjälle jo tutusta arvoasenteesta. Joku taas on niin demokratian uskoon liimautunut, että odottaa eduskuntavaalien muuttavan yhteiskunnassa parempaan suuntaan lähes kaiken. Yrityksen tärkein tehtävä ei tietenkään ole työpaikkojen luominen, vaan vaihtelevissa olosuhteissa - yrityksen hengissä pysyminen. Vain se takaa yrityksen työpaikkojen säilymisen. Uudet työpaikat tulevat sitten aikanaan menestyksen myötä. Selkokielellä kyse on siis yrityksen kannattavuudesta. Jotta kukaan tuotteittemme ostaja suostuisi edes johonkin kauppaan, tuotteen täytyy olla kilpailukykyinen niin hinnaltaan kuin teknologialtaan. Jos kulkisimme vain työpaikat säilyttämiset kärkenä, yritysten kaari kyllä katkeaisi ja kaikki muutkin työpaikat olisivat vaarassa tuhoutua. Näissä olouhteissa työpaikat säilyvät vain siksi, ettei vasemmiston väitteeseen eduskuntavaalien allaka

Kaksi vastakkaisille tahoille kiskovaa talousratkaisua on noussut eteemme. Toinen painottaa ostovoiman ja samalla kaupan työpaikkojen säilymistä. Toinen taas hetkellisesti palkkojen ja eläkkeiden ynnä muiden maksujen leikkaamista. Edellinen yleensä vaikenee velkojen takaisin- maksusta. Jälkimmäinen: "kaikkihan on maksettava eikös juu.! Kun ei kummallakaan taholla tiedetä, mitä todella pitäisi tehdä, halutaan puhua epäselvästi ja hämätä; samalla sekaannusten takana väikkyy hätä eduskuntavaalien tuloksesta. Todennäköisesti tulee jatkumaan, ainakin vaaleihin saakka, nykyisen tasoista velkaantumista. Toisin sanoen, annetaan kansan äänestää se "oikea" ratkaisu. Vaikuttaa kuitenkin ilmiselvältä, että joidenkin puolueiden on koettava väistämätön tappio. Puoluetoimistot valmistautuvat jo nyt selityksin näyttämään vaalitulos voitolta - näissä olosuhteissa. Todellista riemua ei missään puolueessa voi kokea. Vaalien voittaja saa ottaa vastuulleen nousun, hävinnyt selittelee häpeä

Tasavallan presidentin puhetta on moni analysoinut  ja päätynyt moneen tulkintaan. Tulevat eduskuntavaalit ovat ainakin selvästi vaikuttaneet kannanottoihin. Tästä  syystä aiheet ovat myös valikoituneet poliittisen mielenkiinnon mukaan. Kuka on keskittynyt talouteen, toinen taas ihmisten välisiin suhteisiin, joku on etsinyt elämisen viisautta. Pienen ihmisen turva tuli puheessa tunteikkaasti esiin. Pelko kansanedustajien horjahtelusta kävi ilmi kohdassa uudelleen valinnasta. Mielenkiintoni kohdistui voittopuolisesti maanpuolustukseen. Avasiko tasavallan presidentti tältä kohden tulevaisuutta. Kyllä avasi, esimerkiksi sanomalla, että kuulumme yksiehtoisesti ja lopullisesti länteen. Jämerän miehen jämerää puhetta. Maanpuolustus on jo nytkin uskottava ja sen länteen nojautuminen selkeä. Yksityiskohdat jäivät luonnollisista syistä selvittämättä, jotain hän käsittääkseni kuitenkin raotti. Otin itse vapauden arvailla, mitä hän tarkoitti monilla askelilla päästä yhteistyöhön Ruotsin kanss