torstai 25. joulukuuta 2014

Nykydevalvaatio

Liittyessään EU:iin Suomi menetti oikeutensa ulkoiseen devalvaatioon. Siihen aikaan maamme talous porskutti tavalla, ettei sen kehitykseen lainkaan kuulunut valuutan arvon vaihtelu. Nyt tänään nopea velaksi eläminen on herättänyt myös SAK:n. Lyly tietää varsin hyvin tilanteen, mutta jäytävä pelko demareiden tappiosta eduskuntavaaleissa pakottaa julkipuheissa käyttämään, todellisuuden sijasta, kiertoilmaisua. Koko vasemmisto, vihreät toki siihen lisättynä, vaalien alla painottaa mielestäni todellisuuden sijasta toiveita.

Puhutaan painokkaasti kotimaisen kulutuksen ylläpidosta. Se on varmasti tärkeää, mutta sen vero- ja työpaikkavaikutus on hidas. Rahaelvytys on ollut tehotonta. Kaupan myyjien palkat tai varaston alv-vaikutus kyllä lisäävät verotuloja, mutta hitaasti. Velkataakka nousee nopeammin ja samalla Suomen uskottavuus kuoppansa kattamiseen horjuu. Kannattaa tarkastella verovaikutusta ja velalla elämistä rinnakkain ja tehdä painotus sen mukaan. Pelottavat myös 2014 aikana miljardit jo elvytykseen käytetyt eurot eikä tasapainoa ole läheskään saavutettu..

Tuleva hallitus on pakon edessä riippumatta siitä, ovatko demarit hallituksessa tai ei. Finnairin lentoemännät ja stuertit toteuttivat jo omaa sisäistä devalvaatiota. Nanso teki samoin myöhemmin. Molemmat suostuivat vapaaehtoisesti palkkansa alentamiseen työaikaa pidentämällä. Finnairin lentäjät soputuivat palkkansa kehitykseen niin sekavalla työehtosopimuksella, että senkin lopputulos on lopulta sama, osallistuminen sisäiseen deavalvaatioon.

Useissa muissakin yrityksissä keskustellaan sisäisestä devalvaatiosta, vaikka eri vivahtein. Työntekijät tajuavat nykyisen tilanteen, että koko yrityksen kohtalo on heidän käsissään. Tuhoutuuko velkoihinsa ja ylihinnoitteluun koko yritys ja katoavatko samalla kaikki työpaikat. Vaatimuksena kuitenkin on, että yrityksen omistus on talkoissa mukana. Porsaanreikiä ei enää kaivella, eikä muualla työttömiksi jääneitä rekrytoida palkkojaan soveltaneeseen taloon.

Pakko on pakko, sen SAK:kin reilusti myöntää, mutta Keskustapuolue Paavo Väyrysineen loikoo vielä gallup-huumassaan. Kohta senkin aika on sitten julkisesti havahtua ja toimia todellisuudessa. Valuutan omaehtoinen korjausliike eli sisäinen devalvaatio tulee yleistymään. Erikoisesti Kaakkois-Suomi tulee kokemaan muuta maata riipaisevamman sopeutuksen. Kohtalon kouraisut kun täällä ovat olleet kovimmat. Voi olla, että valtio panee Kaakon kerralla kuntoon.

Niin ONNELLISTA UUTTA VUOTTA kuin mahdollista!

maanantai 8. joulukuuta 2014

Läpikulkukaupunki

Harvoin luen tekstareita, joskus kuitenkin. Viime aikoina ovat erikoisesti Kantasatamaan piirrellyt suunnitelmat olleet suurimman mielenkiinnon kohteena. Syy tähän on selvä.  Kaupunkimme taloussunnitelman todellinen alijäämä on tänäkin vuonna yli 15 milj., eikä samansuuntaiselle kehitykselle näytä olevan loppua. Kotkalla ei edes ole varaa rakentaa paikalle kunnallistekniikkaa, saati sitten samanaikaisesti toteuttaa muuta kunnalta vaadittavaa rahoitusta.

Äskettäin näin tekstareissa parahduksenomaisen pyynnön, ettei juuri julkaistua, vanhan sataman kaavasuunnitelmaa heti ammuttaisi alas. Kysyjä oli ilmeisesti Kotkansaari-uskovainen, jolle mikään taloustieto ei tee päähän pesää. Samaan aikaan joukko valtuutettuja tiedusteli, minkä suuruisia kustannuksia välkkyvä suunnittelu oli jo maksanut. Vastausta tiedusteluun ei kuulunut. Salaisuuksien kaupunki siis jatkaa vanhaa menoaan. Kikkailu kiinteistöjen arvoilla vain vahvistaa maineen.

Eduskuntavaalit sotkevat pahasti taloudellista ajattelua muutenkin. "Ei saa koskea saavutettuihin etuihin!" On taloudesta kuulunut vasemmiston mielilause. "Eläkeikään ei kyllä kajota!" Tosivaikeaksi tekee talouden selvittämisen se, että huudoista kehitellään väenväkisin vedenjakajaa juuri eduskuntavaalien alla vasemmiston ja oikeiston välille. Toinen haluaa panosta ostovoimaan, toinen korostaa vastuuta. Kaikki me samaan tulokseen pyrimme kuitenkin. Kummallista!

Suomi nousuun! Eri painotuksilla halutaan kuitenkin samaa. Käytännössä tämä ei onnistu päinvastaislla pyrinnöillä, sillä kaikkien on tingittävä elannostaan, vaativat sitten eduskuntavaalit millaista propagandaa hyvänsä. Lopputulokseksi tulee sitten joku kompromissi ja sen saa pääministeripuolue hallitusta värkätessään pureskeltavakseen. Elintaso ei voi kuitenkaan jatkua entisenlaisena.  Autoakin ajettaessa, pakittaminen on kaikkein kiusallisinta.

Nyt kehitellään kikkailun viime vaihetta. Demarit pelkäävät kuollakseen paikkojen menetystä eduskunnassa. Vasta vaalien jälkeen tiedämme, toteutuuko se lainkaan ja kuinka paljon. Häviöön varautumista voimme kuitenkin aistia jotain. Halutaan myydä Kotkan Energia Oy. Sen voi tehdä kuitenkin vain kerran. Kerran myytyä ei enää takaisin saa. Kaupunginjohtajan eläkkeelle lähtö lähestyy ja olisi hänen aktiiviajalleen edullista, jos Las Vegas-suunnitelma sittenkin antaisi Kantasatamaan lisää työntöä. Jotain edes. Vaikka narulla.

Saa nähdä miten käy. Oma veikkaukseni on, että Kotkan Energia Oy kyllä myydään, vastoin kaupunkilaisten etuja, sillä suuri ja kauhistuttava vaihtoehto olisi joutua eduskuntavaaleissa ja tulevassa kuntahallinnossa syyllistämään Antti Rinnettä ja sd.puoluetta koko tuhon lähteeksi. Vaikkei se tarkkaan ottaen kaikessa paikkaansa pitäisikään. Tarkkaillaan siis galuppien kehitystä.  Riskillä tässä kuitenkin pelataan. Ajatteluttaa.