tiistai 18. marraskuuta 2014

Tunnelmointia

Vuosikymmenien ajan Kotkasta on luotu kuvaa, että kaupunki on ominaisuuksiltaan maailman kärkikaartiin kuuluva merikaupunki. Hätkähdyttävänä esimerkkinä käy Vellamo-merikeskus, joka yksinäisenä seisoo perustallaan. Sen lopullisia rakennuskustannuksia ei koskaan ole maksajilleen virallisesti ilmoitettu ja joka kuitenkin Museoviraston antamien tietojen perusteella vuosittain kerää aikamoisen summan miinusta  kaupungin lopulliseen tulokseen.

Onnellisena pienen Suomenlahden tuulahduksesta on unohdettu muitten todellisten Euroopan rantakaupunkien, kuten Hampurin, Amsterdamin, Gdanskin, Göteborgin, Narvikin tai Riikan lisäominaisuudet suurien tonnimäärien myötävaltteina. Puistot kukoistavat niissäkin, taideteokset vähintään yhtä arvokkaat. Täällä on siis vuosikymmeniä luotettu sellaiseen turismiin, joka rakastaa merta yli kaiken ja antaa auliisti kukkaron avautua niin kaupunkisuunnittelun kuin arkkitehtuurinkin tarpeille. Sitä turismia ei kuitenkaan haluta helpottaa sen kiitäessä Pietarista Helsinkiin.

Toistaiseksi ei odotuksia vastaavaa kasvua ja samalla velkojen purkautumista ole näkynyt. Joka ainoa merellisen nimen ja samalla romanttisen asun Kotkassa saanut kohde on kehityksessään jämähtänyt ja tappio luetaan joka vuosi taseista. Velkainen hankejono ei ole vähääkään jaksanut kantaa osaansa kaupungin muusta palvelun tarpeesta. Voidaan tietysti sanoa, että olosuhteet ovat olleet epäsuotuisat. Mutta uusi pikitie Pietari -Helsinki herättää vielä toivoa. Kyminlinnan nykyaikaistaminen on pakko nopeutua.

Mutta näinhän se tuppaa olemaan yleensä maailmassa. Eritoten yritystoiminnassa. On siis syytä yrittää rakentaa tasapainoa. Tulee taas kerran mieleen vanha ajatus. Saada kaupungin kehittäjät ymmärtämään toimintaympäristön laajuus ja kerroksellisuus. Ei kannata tavoitella Kotkansaareen Keskustapalkintoa, eikä sitä enää myönnettäisikään. Niin paljon ulkoiset laskelmat ja väittämät ovat toisaalle pyllähtäneet. Viimeisenä kikkana korotetaan sitten täysin omaehtoisesti kiinteistöjen arvoja.

Kotkan hallinto on järjestelmällisesti painottanut, ettei sen henkilöstö ole kovan vähentämisen edessä. Vain pehmeät keinot ovat kelvanneet. Onko tämän kaiken jälkeen enää muuta kuin yksi jäljellä? Kaakko kerralla kuntoon! Yhdistetään Etelä-Karjalan ja koko Kymenlaakson tarpeet valtiovallan yksipuolisella määräyksellä. Levennetään harteita oikein kunnolla. Kyllä kansa senkin maksaisi, totuttuaan ensin koko järjestelmään. Ratkaisu - halki poikki ja pinoon - olisi jatkuvaa riitelyä ja jähnäämistä parempi.

Mainostoimisto Zeelandin markkinoima, vain harvojen ymmärtämä - Kaakko 135 astetta - on nyt vaihtumassa uudeksi markkinointisloganiksi. Kyseessä on Cursorin (!) kehittämä "row by nature". Miten tämä Oxford-englanninkielinen lause toimisi kehittävänä innovaatiostragiana, kun sen toivotaan yhtäaikaa herättävän positiivisia signaaleja venäläisten turisteissa. Todellisuudessa se on taseissa nähtävissä vasta usean vuoden kuluttua. Tavalliselle kadun kulkijalle saattaisi kirjainyhdistelmä yt:t (Cursor + Kotkan kaupunki) olla melkoisesti ymmärrettävämpi.




sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Velkaa

Joka vuosi sama laulu, talousarvion tekeminen on vaikeaa. Vaikeaahan se on, kun ei ole jakovaraa. Eikä tällä näkymin tule. Kaikki haluavat kuitenkin tehdä jotain, joka jotenkin kohentaisi oman puolueen valtaa. Soppa kiehuu ja sen sisältö on sekava. Tee sitten arvioita seuraavasta vuodesta. Pieni myönnytys jossain kohdassa on vanha keino tasoittaa mielet.

Muuten kaikki menee vanhan kaavan mukaan. Maailman kuulu kulissimies Potemkin on niin monta kertaa luvannut jotain ja lupauksensa sitten pettänyt. Velkaa on kukkuramitoin kertynyt ja seuraavan talousarvion rakentaneet tietävät jo, että miinusta tulee tästä vuodesta lisää. Mutta kaikelle tulee maksun aika. Kaupunginhallitus kyllä sen surun jo ennalta tietää ja muista poliitikoista aavistavat ne valistuneimmat.

Saattavat koputtajat olla jo nyt valtiokonttorista. Musta takki ja kaikki. Kaupunginhallitus jatkaa nyrkkitappelua, vaihtaako rahaksi vielä loppuosa Kotkan Energiasta, jatkaen ennalta varman, tappiollisen kohtalonsa viivytystä. Uskoako Ankkurin ihmeeseen, että luotettavia vuokran maksajia kulttuurin piiristä löytyy ja hankkeesta saadaan edes siedettävän tappiollinen, kun aika moni on valtion pussilla jo nyt.?

Kaikkihan on maksettava eikös juu, minkä tässä maailmassa velkaantuu. Niin oli ennen ja niin on nyt. Yksikään velkamarkka ei katoa taivaalle,  Ikeen alta on pakko kulkea, jos itse halutaan olla herrana talossa. Kikkailun marginaali on rajallinen. Kikkailijoiden oikea paikka olisi jalkapuussa. Heikot suojataan ja eliitti saa hieman raskaamman taakan. Niin se jotenkuten menisi.

Kaupungin johdon on pakko antaa raportti Cursorin helottavista ruusutarhoista, käytetyistä EU-rahoista, ja raportti kaikkien konsulttien veloituksista koreaan Kantasatamaan. Samalla vallankäyttäjien on muistettava, että valtaosa kaikkien kulujen maksajista asuu muualla kuin Kotkansaarella. Tälläkin suurella joukolla on vaaleissa mielipide. Eikä kaikkien mieleinen.