Siirry pääsisältöön

E18

Kuntajohtajien mielipiteet vahvistavat niitä odotuksia, joita kansalaisilla on pitkään ollut uudesta tieväylästä Pietari - Helsinki - Tukholma - Oslo. Kuntajohtajien mielipiteissä näkyvät luonnollisimmin toistaiseksi vain omaan kuntaan kohdistuvat odotukset, eivät niinkään tieyhteyteen kokonaisuudessaan. Valtiovallan painavalle vastuulle ja näkemykselle jäävät siten sotet ja kuntien väliset tulevaisuuden järjestelyt.

Kahden erikoissairaanhoitoa tarjoavan laitoksen rakentaminen viime vuosikymmeninä kovasti köyhtyneeseen Kymenlaaksoon vaikuttaa kustannuksiltaan mahdottomalta. Suunnitelmia voidaan kyllä näennäisesti tehdä, niitä on myös helppo perua. Mutta lopullisen ratkaisun tulevat Helsingistä ja Valtiokonttorista käsin tekemään ne suunnan määrääjät, joiden käsissä todella on  kahisevaa. Eniten näissä suurissa ratkaisuissa tulee jännittämään erikoissairaanhoito.

Jos Kotkan Keskussairaalan remontointi lasketaan väärien huonekorkeuksien, lahojen viemäriputkien, ilmastointivaikeuksien ynnä muiden rakenteellisten ominaisuuksien johdosta käyvän ylivoimaiseksi, kunnat ovat suuren sovintopäätöksen edessä. Samalla on ratkaistava, missä maantieteellisesti Kymenlaakson Keskussiraala parhaiten ottaisi vastaan ja parantaisi potilaansa? Paikka on pakko valita siten, että se sopii kaikille kustannuksiin osallistuville.

Siitä tunnutaan eri puolilla Kymenlaaksoa kuitenkin oltavan varma, että tieyhteys valmistuu ja synnyttää tänne jotain uutta. Tämä aktiivisuus näkyy toivottavasti ensinnä Vaalimaalla kansainvälisyyden lisääntymisenä. Mihin mittaan tarjonta ja naapuruston kanssakäyminen lähivuosina yltyy, riippuu yhteistoimintapolitiikasta. Erikoistarkkailuussa kuitenkin tulee olemaan se, millainen ja minkä henkinen järjestelmä Venäjää, pinta-alaltaan laajaa, sotilaallisesti yliarvioitua ja taloudellisessa kykenevyydessä arvioitua pienempää valtaa, tulevassa politiikassaan käyttää..

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Mielenilmaus

Koko moniselkoinen hässäkkä näyttää lopulta viittovan tiettyyn tavoitteeseen: tuleviin eduskuntavaaleihin ja pelkoon puoluen kannatuksessa niissä. Parhaiten se näkyy änkeimpien demareiden ajatusharhailussa ja välikysymyskeskusteluissa.  Entisen valtionvarainministerin Antti Rinteen luulisi olevan selvillä maan talouden nykyisestä tilasta ja toimivan sen mukaan. Mutta ei. Puolueen etu sivuuttaa kirkkaasti valtakunnan edun. Niin paljon oman puolueen gallup-kannatus suistaa puoluepomon politiikkaa. Viimeisin ponnistus on sitten tuonut pinnalle, vanhan - toki omalla tavallaan arvostetun Ihalaisen - selvittämään uudestaan yhdyskuntasopimusta. Tämä todistaa, että sosiaalidemokraattien hätä on todellinen. Aikanaan SAK veti takaisin julkisuudesta Lohtander-mainoksen. Nyt olisi samanlaiseen aihetta, kun melkein koko kansa tietää eletyn jo liian kauan velaksi. Katkaisu on nyt pakko tehdä, Mitä sitten, jos kansa kääntyykin ns. mielenilmaisijoita vastaan. Varsinkin kun ensi vuonna - näilläkin ha

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist