Itsenäisyyden ja kansallisuuden arvot perustuvat kansamme vapaaseen, omaan tahtoon. Haluamme elää niin kuin me olemme lakimme laatineet. Näitä kalleimpia arvoja puolustamaan tarvitsemme puolustusvoimiamme. Armeija kuuluu kansamme arvoasteikossa korkeaan ja keskeiseen asemaan. Saadakseen aikaan keskustelua joku voi väittää, että armeijamme on esimerkiksi väärillä hankinnoilla tuhottu. Kyseessä on kova väite. Siihen on pakko ottaa kantaa. On vaikea ymmärtää, että korkeimman sotilaallisen koulutuksen tulokseksi olisi saatu vain strategian tyhmyreitä tai peräti vääriin hankintoihin syyllistyneitä maanpettureita. Uskomme on päinvastainen. Maamme puolustuslaitoksessa palvelee tänään historiamme parhaiten koulutettu, isänmaallinen ammattiupseerikunta.
Jo toisen maailmansodan johtavassa panssarikoulutuksessa tähdennettiin, että panssarivoimien arimmin haavoittuva kohta on sen huolto. Mikäli panssariyhtymän ammus- ja polttoainehuolto saatiin tuhottua, pelkkien vaunujen taistelutaival katkesi. Tätä periaatetta korostettiin muun muassa kuuluisassa Kuhlmeyn lentotoiminassa Karjanlan Kannaksella 1944. Samanhenkistä taktista koulutusta - huolto ensinnä poikki - annettiin Saksasta tulleille Sturmeille ja myös omalle raskaalle vaunukalustollemme. Suuret panssariarmeijat olivat venäläisten valtti toisessa maailmansodassa. Kurskin taistelu ja monet pienemmät yhteenotot sodan loppuvaiheessa ratkaisivat sen valtakunnan eduksi, joka panssareiden rakentamisen lisäksi, kykeni armeijakuntiensa kaikki huollon lajit järjestämään. Venäjä pystyi siihen, paremmin kuin Saksa, jonka huoltoa tuhosivat muun muassa partisaanien hyökkäykset.
Kun sotaa käytiin Vietnamissa, keinovalikoima, jolla panssareiden ja raskaan tykistön huoltoa tehokkaammin olisi pystytty tuhoamaan, ei ollut vielä valmiina. Tästä syystä ilma-ase, jalkaväen it-toimintaa vastaan, kärsi raskaita tappioita. Tultiin varovaisiksi. Muun muassa Apaashi-helikoptereista pienemmissä kahakoissa puhuttiin paljon, mutta niillä tehtiin vähän. Niitä ei uskallettu käyttää. Ilmasta maahan ammuttavat täsmäaseet kuitenkin kehittyivät niiden vähäisestä käytöstä huolimatta. Tänään panssarit ja raskas tykistö ovat joutuneet uuteen tilanteeseen. Samalla kun niiden molempien huoltoa ei enää kyetä takaamaan, niiden taisteluarvo on latistunut. Euroopasta saa kohtalaisen huokealla tänään hyviäkin panssareita, melkein alehintaan. Romukasoista vielä halvemmalla.
Yhä tarkemmin sotilaspiireissä tehdään laskelmia, kannattako johonkin valloitukseen lainkaan lähteä, eli syntyykö sodasta lainkaan katetta. Voi olla, että virheitä on tehty menneisyydessä, mutta niitä syntyy tulevaisuudessakin. Historiassa tehtyjä väärin ymmärryksiä ja niistä johtuvia tekoja emme enää voi muuksi muuttaa. Kiinalainen alan oppimestari, monessa yhteydessä lainattu Sun Tzu määritteli aikanaan: "Suurin voitto sodassa syntyy silloin, kun taistelua ei tarvitse lainkaan käydä". Siihen me kansana pyrimme ja korpi meitä suojelee. Krimin valloitus tarjoaa meille uuden strategisen/taktisen tarkkailukohteen. Muutos ja kehitys monella alalla etenee. Tärkeintä meille itsenäisenä, pienenä kansakuntana kuitenkin on, että Puolustusvoimamme toimii vähintään tasavahvana tekniikassaan, kehittyy oikeassa suunnassa ja oikeassa ajassa. Käsitykseni mukaan se on tehnyt sitä.
Kommentit