Eversti evp. Arto Nokkala on käyttänyt Reserviläinen numerossa 3/2014 puheenvuoron sotilaallisesta maanpuolustuksesta. Kirjoitus ilmestyi samaan aikaan, kun yleinen keskustelu Krimin tapahtumista ja siihen liittyen Suomen maanpuolustuksesta käynnistyi vauhtiin. Ev.evp.Nokkala tunnetaan luonteeltaan isänmaallisena, mutta samalla maltillisena alan ammattihenkilönä. Hänen periaatteitaan kuullaan niin maanpuolustuksen suunnittelussa kuin aktiivisesti toimivissa reserviupseeripiireissä.
Ammattipiireissä ev. Nokkala luokitellaan enemmän sotilaallisen valmiuden varaajaksi kuin kansainvälisen rauhanturvaamisen hohtoa kiillottavaksi. Hän siis kannattaa ensisijaisesti ja enemmän omaa kypärää ja maastopukua sotilaan ulkoasuna kuin töyhtöhattua ja paraativaatteita. Tähän ei sisälly vähääkään Suomen rauhanturvatoiminnan väheksymistä. Puolustusvoimat voidaan symbolisesti hetkessä kyllä lopettaa, mutta sotaa ehkäisevän puolustuskyvyn luominen uudestaan, ei vain sormia napsauttaen, käy. Mitään aikalisää kriisitilanteissa ei sitä paitsi anneta.
Ruotsin rooli herättää tänään kriittistä keskustelua. Maan armeijan taistelunhalua ja puolustuskykyä ei pidetä enää kestävänä tosi paikan tullen. Kaikkea hyvää on jatkunut liian kauan. Ruotsin puolustusministerikin sanoi tv:ssä maan luopuneen aluepuolustuksestaan ja keskittyneen pienellä ammattiarmeijalla kansainvälisiin tehtäviin. Hämmentävä esiintyminen! Nokkalalle taas maanpuolustuksen tärkein sanoma on valtakunnallisen itsenäisyyden säilyttäminen, ei kansainvälinen näkyvyys. Yleistä asevelvollisuutta ei silloin voi hylätä.
Uuteen uhkaan, kyberrikollisuuteen voidaan varautua ja kaikki mahdollinen sitä vastaan täytyy tehdä. Huoltovarmuus pitää olla hyvin suunniteltu, puolustustahdossa ei saa horjahdella ja meihin suunnatut pelotteet täytyy median oikein suodattaa. Suomi tuskin joutuu asein puolustamaan itsenäisyyttään, ellei kriisi ole laaja-alainen. Sopivan sotamateriaalin määrä ja laatu täytyy hankkia ja säilyttää. Sotatilan henkilökohtaiseen harjoitteluun, kuten kertausharjoituksiin, täytyy löytyä varat. Yllä olevat ev.evp. Arto Nokkalan teesit on valtaosan suomalaisista helppo allekirjoittaa.
Tähän jatkoksi sopivat omatkin mielipiteet. Koko Pohjolan alueen puolustamisessa edullisinta on Norjan, Ruotsin, Tanskan ja Suomen yhteistyö. Jokaiselle maalle tulee silloin valtioitten välisen, kirjallisen sopimukseen asettama, koosta ja panostuskyvystä riippuva rooli. Karkeasti ajateltuna Norjalle yhdessä Tanskan kanssa tulee öljyrahaston pönkittämä tärkeä elintarvikkeiden huoltovastuu ja yhteys valtameren takaiseen lend and lease -tapaiseen sotatarvikeapuun. Sitä varten, jos ulkoa uhkailu alkaa osoittaa sotilaallisen toiminnan vakavia merkkejä, meillä pitää olla valmiina lännen kanssa pitävä yhteistoimintasopimus.
Ruotsin monipuolinen aseteollisuus vankkoine, sekä valtion että yksityisine pääomineen, saa hoitaa yhteisen sotilasmateriaalin valmistamisen ja sen kehittämisen. Suomi, kaikkien Pohjolan valtioiden tukemana, ainoana taisteluun kykenevällä aluepuolustuksellaan vartioi, ettei koko pohjoisen maanosan itsenäisyyttä miltään rajalta käsin kannata uhkailla. Koska maailman maantieteelle emme voi mitään, Pohjolassa Suomen valmiudesta paljon tulee olemaan kiinni. Miten velka vastuu ja johtosuhteet sitten siitä yhteistoiminnassa jakautuvat, se on sen ajan murhe, ja siitä riidellään erillinen sopimus yhteistoiminnan hengessä.
Kommentit