sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Maamme puolustaminen

Eversti evp. Arto Nokkala on käyttänyt Reserviläinen numerossa 3/2014 puheenvuoron sotilaallisesta maanpuolustuksesta. Kirjoitus ilmestyi samaan aikaan, kun yleinen keskustelu Krimin tapahtumista ja siihen liittyen Suomen maanpuolustuksesta käynnistyi vauhtiin. Ev.evp.Nokkala tunnetaan luonteeltaan isänmaallisena, mutta samalla maltillisena alan ammattihenkilönä. Hänen periaatteitaan kuullaan niin maanpuolustuksen suunnittelussa kuin aktiivisesti toimivissa reserviupseeripiireissä.

Ammattipiireissä ev. Nokkala luokitellaan enemmän sotilaallisen valmiuden varaajaksi kuin kansainvälisen rauhanturvaamisen hohtoa kiillottavaksi. Hän siis kannattaa ensisijaisesti ja enemmän omaa kypärää ja maastopukua sotilaan ulkoasuna kuin töyhtöhattua ja paraativaatteita. Tähän ei sisälly vähääkään Suomen rauhanturvatoiminnan väheksymistä. Puolustusvoimat voidaan symbolisesti hetkessä kyllä lopettaa, mutta sotaa ehkäisevän puolustuskyvyn luominen uudestaan, ei vain sormia napsauttaen, käy. Mitään aikalisää kriisitilanteissa ei sitä paitsi anneta.

Ruotsin rooli herättää tänään kriittistä keskustelua. Maan armeijan taistelunhalua ja puolustuskykyä ei pidetä enää kestävänä tosi paikan tullen. Kaikkea hyvää on jatkunut liian kauan. Ruotsin puolustusministerikin sanoi tv:ssä maan luopuneen aluepuolustuksestaan ja keskittyneen pienellä ammattiarmeijalla kansainvälisiin tehtäviin. Hämmentävä esiintyminen! Nokkalalle taas maanpuolustuksen tärkein sanoma on valtakunnallisen itsenäisyyden säilyttäminen, ei kansainvälinen näkyvyys. Yleistä asevelvollisuutta ei silloin voi hylätä.

Uuteen uhkaan, kyberrikollisuuteen voidaan varautua ja kaikki mahdollinen sitä vastaan täytyy tehdä. Huoltovarmuus pitää olla hyvin suunniteltu, puolustustahdossa ei saa horjahdella ja meihin suunnatut pelotteet täytyy median oikein suodattaa. Suomi tuskin joutuu asein puolustamaan itsenäisyyttään, ellei kriisi ole laaja-alainen. Sopivan sotamateriaalin määrä ja laatu täytyy hankkia ja säilyttää. Sotatilan henkilökohtaiseen harjoitteluun, kuten kertausharjoituksiin, täytyy löytyä varat. Yllä olevat ev.evp. Arto Nokkalan teesit on valtaosan suomalaisista helppo allekirjoittaa.

Tähän jatkoksi sopivat omatkin mielipiteet. Koko Pohjolan alueen puolustamisessa edullisinta on Norjan, Ruotsin, Tanskan ja Suomen yhteistyö. Jokaiselle maalle tulee silloin valtioitten välisen, kirjallisen sopimukseen asettama, koosta ja panostuskyvystä riippuva rooli. Karkeasti ajateltuna Norjalle yhdessä Tanskan kanssa tulee öljyrahaston pönkittämä tärkeä elintarvikkeiden huoltovastuu ja yhteys valtameren takaiseen lend and lease -tapaiseen  sotatarvikeapuun. Sitä varten, jos ulkoa uhkailu alkaa osoittaa sotilaallisen toiminnan vakavia merkkejä, meillä pitää olla valmiina lännen kanssa pitävä yhteistoimintasopimus.

Ruotsin monipuolinen aseteollisuus vankkoine, sekä valtion että yksityisine pääomineen, saa hoitaa yhteisen sotilasmateriaalin valmistamisen ja sen kehittämisen. Suomi, kaikkien Pohjolan valtioiden tukemana, ainoana taisteluun kykenevällä aluepuolustuksellaan vartioi, ettei koko pohjoisen maanosan itsenäisyyttä miltään rajalta käsin kannata uhkailla. Koska maailman maantieteelle emme voi mitään, Pohjolassa Suomen valmiudesta paljon tulee olemaan kiinni. Miten velka vastuu ja johtosuhteet sitten siitä yhteistoiminnassa jakautuvat, se on sen ajan murhe, ja siitä riidellään erillinen sopimus yhteistoiminnan hengessä.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Keisarilla liian isot vaatteet?

Presidentti Putin hätkähdytti maailmaa Krimi-operatiollaan. Alkaako uusi kylmä sota? Varmaa on, ettei kukaan sellaista toivo, juuri kun Eurooppa on toipumassa viimeisestä taantumakaudestaan. Putin on saanut hurraahuutoja omiltaan, mutta pääseekö tilanne vielä eskaloitumaan? Sisältääkö lännen hyssyttely sittenkin toimia, joita Venäjän olisi odotustensa vastaisesti pakko kuunnella? Ottiko presidentti Putin huomioon, ettei vastustaja kaikkea sano huutamalla? Kyllä, sen Moskova tajusi varmasti. Kremlillä on hyvät tulkit.

Kansalaiset ovat panneet merkille USA:n presidentti Obaman puheenvuoron. Pinnallisesti se vaikutti hyttysten läpsyttelyltä. Tosiasiassa kannatti kiinnittää huomio hänen sanomansa sisimpään ytimeen. Sen mukaan - Yhdysvallat ja Eurooppa yhdessä - eivät tule antamaan noin vain anteeksi tämänkaltaisia Krimi-operaatioita. Vastavetona Amerikka alkaa aivan varmasti varautua oman liuskekaasunsa nopeutettuihin toimituksiin Eurooppaan. Tätä ei suoraan sanottu, mutta kyse on isosta bisneksestä ja vain painopisteen uudesta suunnasta. Tekniikka kyllä osataan. Kyvystä jätti II maailmansota Liberty-aluksineen selvän vaikutelman.

Venäjän talous tiedetään haavoittuvaksi juuri maakaasu- ja öljyalastaan. Mikäli liuskekaasun eurooppalaiset tarjoajat (mm. Puola), saavat riittävästi kohdennettuja luottoja ja USA:n omaa vientitekniikkaa samalla kehitetään, saattavat valmiin tuotannon tuloksena maailman markkinat joutua oikein myräkkään. Olivatko keisarin sotavaatteet kooltaan liian suuret? Kumpi kestää taloudellisesti paremmin raskaan markkinointisodan? Kaikenlainen taistelu olisi voimille rankka koettelemus.

Voidaan olettaa tilanteen nyt rauhoittuvan ja rajamuutosten löytävän oman ratkaisunsa. Se tiedetään, että Ukrainalla on Venäjälle kiistämätöntä velkaa n. 16 mrd e. Jos tälle velalle saadaan vaikka osittainen anteeksianto, maailman medialla on syytä kuuluttaa osapuolten diplomaattisesta taitavuudesta, poliittisesta voitosta ja mahdollisuus saada kriittiset puheenvuorot hiljenemään  Kannattaa kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa panna merkille, että niin kaasulle kuin öljyllekin tullaan löytämään uudet, mutta molemmille varmat markkinareitit. Venäjä suuntaa silloin varmimmin Kiinaan ja USA tuo tekniikkansa Euroopan tarpeisiin. 

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Pummeilla ei pärjää

Venäläiset potevat talouskriisiä.  Tästä kertovat uusimmat kehitysarviot niin uralilaisen öljyn hinnassa, kaupassa kuin matkailussakin. Viimeisimmät tiedot ulkomaisistakin matkailukohteista viittaavat samaan. Itäinen naapurimme ei ole kyennyt kasvattamaan hyvinvoivaa ja maksukelpoista keskiluokkaa siinä mitassa, mitä komeat Sotshin olympialaiset joillekin jo ehtivät enteillä. Olivatko olympialaisten lopulliset kustannukset jotain muuta, mitä järjestäjä alkuun arveli? 

Tuskinpa pietarilaisten matkustusinto talouskriisistä on mihinkään latistunut. Kyllä miljoonakaupungin jo omissaan paljon ja monenlaista nähneet kansalaiset edelleen haluavat nähdä matkailussaan, mutta jotain uutta. Kysymys on paremminkin siitä, millaisia elämyksiä matkanjärjestäjät voivat tiukentuneella rahalla vaativille asiakkailleen tarjouksiinsa saada. Kotka siitä varoittavana esimerkkinä. Uudistumista ja rahaa uudistuakseen matkailu kaipaa. Pummeilla ei pärjää. Ei matkailussakaan.

Tulevathan meille toki kesätapahtumat Tall Ship Races ja Meripäivät. Tapahtuuko niiden osanottajamäärissä muuttuneen tilanteen takia oleellista muutosta? Niissä valhe vallitsee, eikä muutosta näy. Erään kaupan keskusliikkeen johtaja arvioi silloin, kun venäläisten ostajien merkitys oli nousussa, itänaapureiden osuudeksi peräti 30 %. Nyt kun suhteet ovat haalenneet ja venäläiset melkein kadonneet, menetys onkin vain 10 %:n luokkaa. Kauneus on siis vain katsojan silmässä?

Mitä suurimmalla mielenkiinnolla seurataan ensi kesänä, jo valtakunnallisesti "Suomen vilkkaimman kesäviihdekaupungin" - Kotkan Meripäivien - menestymistä mahtavilla menestysluvuillaan. Mistä suunnasta nyt tulevat ne 230 000 vierasta Meripäiville ja melkein sama määrä suurille purjelaivoille. Ainakin kävijämäärät idästä tarkentuvat Schengen-tilastoista. Matkailu alkakoon jo tässä vaiheessa varatua kertomaan veromaksajille, paljonko jokainen ostaja jätti euroja omien hankintakustannustensa katteeksi.


 

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Hieman kirpaisee, mutta ei hätää

Kaupunkimme makaa ja odottaa suuria taloustapahtumia. Pienillä ei enää kannata pelailla. Ruplan heikkeneminen merkitsee täällä melkoisesti satsatulle matkailulle paljon. Jo tästäkin syystä venäläisostojen lakastuminen voi merkitä, että jokapäiväinen kassanhoito pakottaa Kotkan lopunkin oman sähköomaisuutensa myyntiin. Niin, mikäli yhtiösopimukselta siihen saadaan lupa. Kotkan Energia Oy on ennenkin pyrkinyt räväköihin operaatioihin. Retki Baltiaan ja muitakin tappiollisia harhailuja löytyy sen historiasta.

Kaupunginjohtajamme sykkii positiivisuutta. Hänen optimisminsa tuntee siitä, että hän näkee saman juomalasin puoliksi täytenä, pessimisti taas puoliksi tyhjänä. Kuulun vakaasti kaupunkimme pessimisteihin ja oletan, ettei talouttamme pelasta enää mikään pikkusumma. Tämä asenteeni sai taas uutta kipinää siitä tilinpäätöksemme ennakkotiedosta, että yhteinen velkataakkamme, joka muutenkin on maamme kärjessä, kasvoi tilivuonna lisää 12,3 miljoonaa euroa. Oikeastaan enemmän, sillä emmehän me tiedä paljonko on jätetty tarkoituksella maton alle. Herää kysymys, voidaanko nykyisten säästöjen jälkeen enää saada kovin paljon uutta tukittavaa aikaan?

Jos ihan vakavasti suhtaudutaan kaupungin omistamien rakennusten korjausvelkaan ja muihin taseesta piilossa oleviin menoihin, kriisikunnan kriteerit ovat jo täyttyneet. Mikä sitten estää Kotkaa lankeamasta kuntakriteerien kaikkein mustimpaan kuiluun? Valtiovaltaa ja Kuntarahoitusta ei juuri tällä hetkellä saada apuun, koska vielä suuremmat ongelmat odottavat korkeissa portaissa omia ratkaisujaan. Pelastava pakettia Kotkalle ei ole helppo rakentaa. Oletettavaa kuitenkin on, että valtiovalta tulee lopulta sovittelijaksi valtakunnalle tämän mittaluokan kuntaongelmaan.

Vähemmän diplomaattisesti ajatuksiaan laukaiseva kenraali Hägglund on tunnettu urheiluporukan pukusuojaan kuuluvista letkauksistaan. Televisiossa hän tällä kertaa avasi suunsa oikeassa asiassa; ei tähän maahan kannata minkään sotajoukon kutsumatta tulla. Armeijamme taistelee taktiikallaan jokaista maahntunkeutujaa vastaan ja tekee sen kuolettavalla teholla; tänne ei ilmaiseksi ole asiaa. Maamme puolustus kuuluu monista yksityiskohdista johtuen myös muille Pohjoismaille. Puolustustaktiikkamme on sen mukainen. Ei hätää, oman käsityksemme kansainvälisestä oikeudesta voimme rauhassa pitää omanamme.





sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Alempaan elintasoon

Yhä vähemmät ihmiset kykenevät sähköisellä viestinnällä, robotiikalla ja muilla keinoin tuottamaan palveluita ja tavaraa entistä enemmän. Meidän oma työvoimamme on sopeuduttava siihen. Työttömyytemme tuskin nopeasti paranee. Nouseva palkkataso ja sen mukanaan tuoma hyvinvointi eivät silloin voi toteutua. Syntyy ongelmia ja siitä edelleen velkaa. On vain luonnollista, että tuottaminen siirtyy silloin halvemman työvoiman suuntaan. Halvempaa kaikki on siellä, missä ihminen ja hänen ympäristönsä tyytyvät vähempään.

Ulkopoliittiset kriisit muuttavat tuotantoa. Muun muassa Venäjän markkinat näyttävät juuri nyt sulkeutuvan. Ulkomaiset sijoittajat pakenevat Venäjältä. Venäläiset vetävät pääomansa länsimaisista pankeista. Heilahtelevat valuuttojen arvot muokkaavat kenttää. Kaikille tuotteille, olipa sitten kyseessä sanomalehti, tekstiili, kodinkone, auto tai mikä hyvänsä tuote. joudumme kaikessa uudelleen järjestelyn pakkoon. Suuret alennusmyynnit kertovat vaikeuksista. Niitä ei pidetä ellei ole pakko. Yhteiskunta siirtyy yhä useammissa tapauksissa tasa-arvosta tarvehakintaan. Hauisten pullistelu tuskin johtaa mihinkään hyvään.

Kiukuttelu perinteisten elinkeinojemme häviämisestä on turhaa. Kyse ei silloin, kun paperikoneita puretaan, ole pelkästä johtoportaan ilkeydestä. Paperin kysyntä heikkenee mailmalla ja sen se tekee vauhdilla. Uusia innovaatioita syntyy, mutta yleensä ne tuottavat vasta hitaasti tai monelle niistä niiden matka maailman markkinoille pysähtyy saman toimialan kilpailuun. Sekä kotimaiset että kansainväliset patenttiriidat kohtaavat niihin tottumattomia. Maailman kaupassa täytyy tänään tietää mieletön määrä yksityiskohtia, jotta siinä sodassa menestyminen ylipäätään olisi mahdollista.

Monet lähihistorian yksityiskohdat viittavat siihen, että joudumme tinkimään vielä lisää nykyisestä elitasostamme, vaikka velkamme jonkin verran vielä lisääntyisi. Uusia hyvinvointimme jakajia on tänne pakko ottaa. Samanaikaisesti meidän on pyrittävä myymään tietotaitoamme, joka meille on syntynyt vuosikymmenien aikana kovan ponnistelun, jopa riitelynkin ohella. Vanhat perinteemme muuttuvat, sille emme mitään voi. Joudumme vastaisuudessa hyväksymään uuden ja vielä huokeamman tavan elää. Kaikki sodat päättyvät joskus.