keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Nousu tai tuho

Kansalaisten varakkuuden tai -varattomuuden syntymiseen vaikuttavat monet kaupungin tekemät ratkaisut. Kaikkein keskeisimpänä kaupunkisuunnittelussa on tasainen, päämäärätietoinen vauhdinjako. Tuskin mitenkään voi perustella, että kaavoituksessa ja muussa tavoitesuunnittelussa syöksytään milloin minkin idean perässä ja vielä eri suuntiin, maksetaan kulut, ja sitten taas jarrutetaan. Energiaa  kuluu hukkaan. Tässä suhteessa oikeaa kaupunkinsuunnittelua voi verrata niin sanottuun "pehmeään" autonajoon, ei syöksähtelyä, ei myöskään tiukkoja jarrutuksia.

Jatkuvasti ja nopeasti muuttuvien liikennetarpeiden tutkiminen muodostuu erääksi keskeisimmistä vaatimuksista suunnittelussa. Ihmisiä, tavaraa ja palveluita pitää saada oikeaan aikaan oikeaan paikkaan operatiivisesti kilpailukykyiseen hintaan. Se on pakko, mikäli kaupungilla tai seudulla on kykyä ja tehoa kilpailuun. Kilpailukykyisten liikenneratkaisujen edellytys ovat siihen tarvittavat varat. Sen on sivuutettava vallan säilymiseen tai uuden valtaamiseen pyrkivät suunnitelmat. Aina edessä olevat vaalit eivät tässä suunnittelussa toimi aina parhaalla mahdollisella tavalla.

Esimerkiksi Jumalniemen kauppakeskuksen terve muuntuminen ja kasvu edellyttävät, että kaupunki pitää kiinni sopimuksensa kauppakeskuksen itäisen lähestymistien lopullisesta rakenteesta, aikataulusta ja rahoituksesta. Myös kaupungin omistamalta kehitysyhtiöltä odotetaan sellaista tutkimusta, joka tähtää laajasti koko seutuun. Kehitysyhtiöksi julistautuva ei voi jatkuvasti suositella vain sivullisia konsultteja ratkaisemaan ongelmia. Myös sen itsensä täytyy suurella henkilökunnallaan kyetä osoittamaan pitäviä tulevaisuuden ratkaisuja.

Nykyiseen keskusta-ajattelun mahdottomuuteen, esimerkiksi työmatkoissa, on syytä ajoissa herätä. Kuntaliitokset, joita meille ollaan suosittelemassa, tulevat nopeasti muuttuvilla liikennepaineilla osoittamaan, että alueen väestö painottuu uudella tavalla ja liikenne sopeutuu siihen joko pakolla tai vapaaehtoisesti. Asukkaita ei enää pakottaa toimittamaan asioitaan epätaloudellisten etäisyyksien päähän. Sähköinen tietoliikennekään, tai edes robotiikkakaan, ei vielä pitkään aikaan ole siihen lopullinen ratkaisu. Kaupungin yleinen kehitys luo lopulta raamit kansallisvarakkuudelle tai -varattomuudelle.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Miksi moduulisairaalasta ei ole malliksi?

Kurkkukipu iski meihin molempiin, vaimooni kovempana. Koska viikonlopun aikana oma Karhulan terveysasema ei toimi, ja kun puolison sairaus oli muuttumassa keuhkokuumeeksi, oli turvauduttava Kymenlaakson keskussairaalaan. Hätäkeskus toimi erinomaisesti ja potilaan ensitarkastus kotona kävi nopeasti. Korkeakuumeinen määrättiin ensiapupoliklinikalle ja minut yskimään päivystykseen.

Tutkimiseni kesti kuusi tuntia. Monta ajan tilannutta aikuista ja sairasta lasta pääsi väliin. Kaikki kävi aidolla suomen kielellä, mutta ennen kuin diagnoosi lopullisesti valmistui, oli tilaisuus silmämääräisesti tutkia, miten keskussairaala toimi, kun henkilökunta juoksi viikonloppua, melkoisesti typistettynä. Minut määrättiin nujertamaan tautiani lääkkeillä kotona. Vaimoni jäi viikoksi potemaan keuhkokuumetta sairaalaan.

Kunnioitus kehkokuumepotilasta hoitaneisiin ulkomaaperäisiin naislääkäreihin nousi päivä päivältä. Heidän lääketieteellinen asiantuntemuksensa kuulosti ainakin maallikon korvaan vakuuttavalta. Potilaan ja lääkärien välinen ymmärtäminen kävi kohtuullisesti. Potilaissa vain herätti levottomuutta henkilökunnan aiempaa vähäisempi määrä. Korviin tulivat runsaat manailut ylivuotavista vessoista; niistä saattoi päätellä sairaalan nykyisen kehnon kunnon.

Mieleen tulivat silloin - eivätkä ensimmäistä kertaa - moduulisairaalat.  Nimestä päätellen ruotsalainen arkkitehtitoimisto saa sopimuksen sairaalan lopullisesta muodosta ja toiminnasta. Ainakin veronmaksajat odottavat ensimmäiseksi sairaalakiinteistön kokonaiskustannusten selvittämistä. Jos kokonaan uuden sairaalan rakentaminen, niin kuin monessa esimerkit osoittavat, tulee edullisemmaksi kuin vanhan korjaaminen, olisi löydetty yksi ja vakavasti  varteen otettava mahdollisuus.

Tiedämme kyllä, että henkilökunnan palkat ovat suurempi ongelma kuin monelle vuodelle levittäytyvävä kiinteistön hinta, mutta samoista lompakoista maksetaan lopulta kaikki. Vankimmat kokemukset uusista moduulirakenteisista sairaaloista saadaan Hollannista, Saksasta ja kymmenistä Euroopan muista maista. Niitä on jo Suomessakin. Muun muassa Keski-Suomen sh-piirissä, Jyväskylässä. Kehityksen on pakko mennä tähän suuntaan.

Moduulisairaalat rakennetaan hämmästyttävän nopeasti ja edustavat taatusti nykyaikaa. Ne kootaan valmiista, EU-tutkituista rakenneosista, joissa meillä pian vapautuvan laivanrakennuksen tapaan löytvät valmiina kaikki ne liitännät, joita sairaala huipputoiminnassaan tulee käyttämään. Sähkö, vesi ja viemäröinti ainakin ovat silloin varmistettua laatu- ja kokoluokkaa. Tekniikkana moduulisairaalat korvaisivat, edes jossain määrin, harvenevaa laivanrakennusta.




lauantai 15. helmikuuta 2014

Sirkus on vaativa taiteen laji

Sirkus on vaativa taiteen laji. Sen johtaminen vaatii erikoisosaamista. Erityisen kalliiksi tulee sellainen sirkus, jota harjoitetaan väljemmin, esimerkiksi yhteískunnan varoin. Kunnallinen sirkus on poikkitaiteellinen kokonaisuus. Senkin pitäisi perustua taiturimaisiin esityksiin. Myös kunnallisesta sirkuksesta pitäisi välittyä niin aikuisille kuin lapsille elämän huimaa jännitystä. Siinä se taitaa joskus onnistuakin.

Kuntasirkus perustuu arkitodellisuuden verhoten valoihin, hämääviin savuihin ja värikkääseen maskeeraukseen. Tämä sirkustaiteen laji on valokiilojen ristitulessa tehtyä showta ja se eroaa vain siinä klassisesta sirkuksesta, että kunnallisessa näytelmässä esiintyjiltä on riisuttu vastuu taiteensa tasosta. Sen johtohenkilöt voivat rientää tekemättä kirjallista matkasuunnitelmaa ja maksutta vaikka maasta toiseen saamatta aikaan juuri mitään tuloksia. Matkaraportteja ei sitten löydy ja matkojen tuloksista ei ainakaan kaikkea kerrota.

Kunnallinen sirkus on pääasiassa verbaalista. Se koostuu omissa aatemaailmoissaan menestyneistä esiintyjistä. Kunnallinen sirkus on tiedotusvälineitten kohteena. Se toimii apuna medialle, joka itse parhaillaan kokee maailmantalouden myllerrystä. Kuntasirkus palvelee myös viihteellisenä uutislahteenä. Kunnallinen sirkustaide on, ikävä kyllä tasoltaan useimmiten aitoa, klassista sirkusta monta luokkaa kehnompaa. 

Kun klassinen sirkustirehtööri ilmeilee lavalla pukeutuneena punaiseen takkiin, suuriin kenkiin ja pompöösiin hattuun poskillaan punaiset pellenpyörylät, hän on aidon ja hyväntahtoisen naurun kohde. Kun kunnallinen sirkustirehtööri piirtelee omassa esityksessään laajoilla käsien kaarilla aina vain suurempia tulevaisuuden näkymiä, häntä eivät läheskään kaikki usko. Ilmeet esityksiä seuratessa ovat tunnelman mukaiset. Epäuskoiset.

Kunnallista sirkusta johtaa tavallisesti tirehtööri, joka tekee silmänkääntötemppuja. Niillä lavastetaan - joksikin aikaa - kannattaviksi parkkihallit, museaaliset rakennelmat, vanhat kaljatehtaat, Trafalgarin verrattavat laivastovierailut ja muut kesäiset karnevaalit, viime mainitut nimenomaan Riosta löytyvine alastontanssijoineen ja kaikki ne muine erikoisine esimerkkeineen ovat matkojen antia.

Hänen johtamansa kannattajayhteisön, Valehtelijoiden Klubin, esitykset ovat tähän asti valtaosaltaan toistuneet vuosittain samanlaisina. Niissä laskelmissa ei elektronista laskijalaitteita tai muutakaan  nykytekniikkaa hyväksytä.








keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Elokuvia, tasapuolisesti

Kotkassa väestö jakautuu kahteen eri tavalla kohdeltuun osaan, maassamme ehkä kaikkein selvimmin. Kotkansaarelaiset, joita tällä hetkellä on vain n. 10 500 henkeä, pitävät täysin luonnollisena, että pääosa kaupungin kassasta irtoavista varoista kuuluu heille. Ottaessaan vastaan valtakunnallisen palkinnon "Elävä kaupunkikeskusta" kaupunginjohtaja värikkäin, mutta samalla hallintonsa karkeimpia virheitä unohtavin sanoin, todisti pääosan Kotkan kehittämisvaroista menneen nimenomaan tälle pienelle asukasalueelle. Lisää seuraa suunnitelmissa, kunhan rahaa vain löytyy.

Parhaillaan odottavat suuret kunnalliset ratkaisut täällä vuoroaan. Voidaanko myydä sähkö ja miten kyetään rahoittamaan muutoksen myllerryksessä painiva sosiaali- ja terveystoimi. Asiat ovat pahasti auki, muuten olisi vuoden 2013 tilinpäätöksistä jo tihkunut tärkeää tietoa veronmaksajille. Kymenlaakson Sähkö Oy:n osakkeista saattaisi tätä nykyä kyllä saada paljonkin tuhlattavaa, jos vain koko laaksokunta yhteisen edun nimessä olisi valmis yhtiöjärjestystään muuttamaan sallivammaksi.

Kun todella suuria ratkaisuja tehdään, tapahtuvatko ne Kotkassa edes suunnilleen tasapuolisesti eri maksajaryhmien kesken? Elokuva käy pienestä, mutta sopivasta esimerkistä. Se on tietenkin vain osa kunnissa syntyvää ydinkulttuuria ja kansainvälistymistä edistävää kehitystä. Miksi Kotkassa muualla asuvien n 45000 asukkaan täytyy elokuviin päästäkseen kärsiä autoilun lisäkustannukset ja ahtautua vähille parkkipaikoille, kun esimerkiksi Jumalniemessä kaupungin jo rahoittama parkkialue odottaa valmiina ja vapaana suuren osan vuorokaudesta?

Nyt kun tavaratalo Anttilaa, tai samalla alueella jotain muuta yritystä, venäläisiä matkailijoita vetävien tieratkaisujen myötä, suunnataan uudelleen, uusi suunnittelu voi avata siellä mahdollisuuden  laatuelokuvien esittämiseen. Samalla se poistaa tarpeen elokuvissa kävijöiden paljon pidemmästä automatkasta. Olisiko jo aika antaa meille muilllekin, n. 45 000 kotkalaiselle yhdenvertainen oikeus tällaiseen elokuvakulttuuriin ja sen aikaansaamaan kehitykseen kuin jo pitkään hemmotelluille ns. kantakaupunkilaisille? Mutta rahan löytymiseen saakka, meidän on pakko soputua talouden realiteetteihin. Miten olisi neuvottelu Keskon johdon ja Parmaco Oy:n tj. Ahlapuron kanssa?