sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Sopeuduttava talouden realiteetteihin

Ammattitaitoisena virkamiehenä tunnettu Carean toimitusjohtaja kyllä tietää, että kelvolliseen tulokseen tarvitaan sekä potilaspalvelussa että sen kuluissa, laskelmien osumista kohdalleen. Käytännössä se tarkoittaa: "...kun vain jaksetaan tehdä työtä, jonain päivänä työ alkaa tuottaa tulosta". Toivotaan siis, että koko vuosi 2014 menee hallituksessa nyt sovituilla ja kaavailluilla tavoilla ja poliitikot varmasti tietävät, mikä potilaiden oikea hoitotaso tulee olemaan.

Rappeutuva keskussairaala, jatkuvasti laukeavine vessa-viemärivahinkoineen, tarvitsee alaskirjauksensa, koska remontti ei vielä ole ehtinyt saada kiinteistöä lopulliseen uudistumisen tasolle. Tätä kirjanpidollista vientiä 2013 lopputuloksessa ei potilasjoukon eikä veronmaksajien tarvitse hätkähtää, sillä Carean velkataakka ei tässä alaskirjauksessa lisäänny.

Kirjanpidossa kiinteistön arvo kyllä aikanaan korjaantuu remontin ja uudistumisen myötä, jos toiminta muuten on oikeilla arvoilla laskettu. Ainakin toistaiseksi asia lienee kohtuullisessa kunnossa. Keskussairaalan suuri loppurahoitus 120 - 160 me toki epäilyttää ja mietityttää.

Potilaspaikat vähenevät ja kaikkien muidenkin yhteiskunnallisten palveluiden määrä on pienentymässä. Tätä emme kykene välttämään. Elämisemme on sopeuduttava realiteetteihin.  Suomi on valtiona jo kauan elänyt velaksi ja Kotka koko maassa heilunut siinä kärkikaupunkina. Sitä on aikaa sitten monissakin kirjoituksissa yritetty todistaa, mutta vasta nyt äänenpainot alkavat vakavoitua.

Valtion kolme miljardia, jotka on varattu kestovajeen taittamiseen, saattavat monista eri syistä johtuen lisääntyä jopa yli kaksinkertaisiksi. Sama vaiva siirtyy samalla tästä kuntiin. Siitä huolimatta todellista ahdinkoa tajuamattomat antavat mielikuvituksensa julkisuudessa liihoitella kovaa ja korkealla.

Silloin kun vanhusten hoito, yleisesti ottaen, on lipsahtanut lainsäädännön ulkopuolelle, kaikki kukkuramitalliset toiveet samanaikaisista uusista elokuvakeskuksista, pelikasinoista, kylpylöistä, monitähtisistä hotelleista ja muista Rubiconeista, vaikuttavat tyhjän tynnyrin kolinalta. Kun kaupunkimme tilapalvelulla tuskin on varoja Kouvolan Veturin kokoisen Outlet-hallin vesijohtoon, viemäröintiin ja sähköistykseen suunnattoman muun korjausvelan oheen, täällä edelleen pyritään nuolaisemaan makeaa ennen kuin mitään on suuhun tipahtamassa. Mutta kansa pitää tarinoista. Ja sellainen on täällä historiallisesti tuttu ilmiö.


tiistai 14. tammikuuta 2014

Molemminpuolista uhoa

Presidentti Putin pani maailman hätkähtämään Krimi-operatiollaan. Alkoiko uusi kylmä sota Euroopassa? Varmaa on, ettei kukaan sellaista toivo juuri kun Eurooppa on toipumassa viimeisestä taantumakaudestaan. Putin on saanut hyväksyviä hurraahuutoja omiltaan, mutta pääseekö tilanne vielä eskaloitumaan?  Sisältääkö lännen hyssyttely sittenkin toimia, joita Venäjän olisi odotustensa vastaisesti pakko kuunnella? Ottiko presidentti Putin huomioon, ettei vastustaja kaikkea huutamalla sano? Kyllä, sen Moskova tajusi varmasti. Kremlillä on hyvät tulkit.

Kansalaiset ovat panneet merkille USA:n presidentti Obaman puheenvuoron. Pinnallisesti se vaikutti hyttysten läpsyttelyltä. Tosiasiassa kannatti kiinnittää huomio hänen sanomansa sisimpään ytimeen. Sen mukaan - Yhdysvallat ja Eurooppa yhdessä - eivät tule antamaan noin vain anteeksi tämänkaltaisia Krimi-operaatioita. Vastavetona Amerikka alkaa aivan varmasti varautua muun muassa oman liuskekaasunsa nopeutettuihin toimituksiin Eurooppaan. Tätä ei suoraan sanottu, mutta kyse on vain painopisteen uudesta suunnasta. Tekniikka yllä osataan. 

Venäjän talous tiedetään haavoittuvaksi juuri maakaasu- ja öljyalastaan. Mikäli liuskekaasun eurooppalaiset tarjoajat (mm. Puola), saavat riittävästi täsmäkohteisiin kohdennettuja luottoja ja USA:n omaa vientitekniikkaa samalla kehitetään, saattavat valmiin tuotannon tuloksena maailman markkinat joutua oikein myräkkään. Ovatko keisarin sotavaatteet tässä mylläkässä kooltaan liian suuret? Kumpi osapuoli kestää taloudellisesti paremmin raskaan markkinointisodan? Kaikenlainen taistelu on kaikille osapuolille rankka koettelemus.

Voidaan olettaa tilanteen nyt rauhoittuvan ja rajamuutosten löytävän oman ratkaisunsa. Se tiedetään, että Ukrainalla on Venäjälle kiistämätöntä velkaa n. 11,6 mrd e. Jos tälle velalle saadaan vaikka osittainen anteeksianto, maailman medialla on syytä kuuluttaa osapuolten diplomaattisesta taitavuudesta ja samalla syntyvää mahdollisuutta saada kriittiset puheenvuorot vähitellen hiljenemään  Kannattaa kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa panna merkille, että niin kaasulle kuin öljyllekin tullaan löytämään uudet, mutta molemmille varmat markkinareitit. Venäjä suuntaa silloin varmimmin Kiinaan ja USA tuo tekniikkansa Euroopan tarpeisiin. Nyt öljyn hinta tulee alaspäin.

 

tiistai 7. tammikuuta 2014

Museo-obligaatiot Kotkassa mönkään

Lehti oli lojunut yöpöydällänl muiden perheeni asioiden sivuuttamana jo kolmisen viikkoa ja sen sisältö jäänyt ajattelematta. Kyseessä oli valtakunnallinen, arvostamani julkaisu siitäkin huolimatta, että kotikaupunkini tähänastiset enemmistöasukkaat eivät juuri ole täyttäneet eivätkä juhlineet vuosipäiviään tässä lehdessä. Kyseessä oli Suomen Kuvalehti 13.12.2013, monia kymmeniä vuosia arvokkaita lukuhetkiä tarjonnut julkaisu.

Mielenkiinnottomana pidin otsikkoa, jonka alla näytti olevan vain pohdiskelua siitä, miten olisi suhtauduttava Guggenheim-ehdotukseen vararata tontti keskeisestä Helsingistä ja miten rahoittaa koko museo. Mitä se meille kuuluu? Kulttuuria pitää toki edistää, mutta kun valtio velkaantuu tätä vauhtia. Selasin hajamielisenä pikavauhtia lehtiä eteen päin, mutta sitten pysähdyin. Mainittiinko otsikon alla nimi Kotka? Nopea selaus takaisin.

Mainittiin. Etsittäessä uutta ja luovaa rahoitusmuotoa museorahoituksiin, siis positiivista ratkaisua, lehti otti mielenkiinoiseksi esimerkiksi Kotkan Merimuseon! Lehden mukaan yhteismuseo rakennettiin positiivisella obligaatiorahoituksella, jonka merkitsivät yksityiset pääomapiirit. Mitä! Minun tietääkseni koko Merikeskus rakennettiin pelkällä velalla, 55 miljoonalla. Koko kiinteistö maapohjineen, infroineen kuuluu Kotkalle. Merimuseo siinä on vuokralla. Se obligaatiorahoitus täällä meni taatusti mönkään!

Kuka tällaisen uutisen oli toimittanut arvostamalleni lehdelle? Tiesin kyllä Kotkan taloutta raskaasti rasittavan museon saaneen aikaan Vellamon Ystävät ry:n, joka yritti jos jonkinlaisin keinoin saada käsitystä aikaan, ettei museo olisikaan kaupungin talouden painolasti. Kenties se. Muistin erään kunnioittamani keskeisen toimittajan lausuneen, että me julkaisemme uutiset sellaisenaan kuin ne meille annetaan. Olen hänen kanssaan tästä eri mieltä. Vasta taustojen tutkimisesta syntyy lehden luotettavuus.

Elämmekö täällä Kotkassa Väärennettyjen Tietojen Klubissa? Kyllä. Jo kauan kaikki täkäläiset tietävät, että Meripäivien ja Tall Ship Racen kävijämäärät varustetaan etukäteen sovitulla kertoimella ja että se tehdään järkähtämättä vastaväitteistä. Mutta että Kotkan Merikeskus olisi merkittäviltä osiltaan rahoitettu museo-obligaatioilla, se ylitti jo kaiken. Rahoitettakoon Guggenheim-museo miten hyvänsä, se merkitsee aina useampaa ohitse huristamista Kyminlinnassa.