Jokseenkin varmaa on, että katkaistakseen oma kestovajeensa ja pitääkseen yllä edes jonkinlaista torjuntataistelua valtiokonttorin mustatakkisia vastaan, Kotkan täytyy pian myydä suuri määrä vuosisadan mittaan säästettyä omaisuutta. Siihen eivät silloin riitä rappeutuneet kaupungin kiinteistöt, tulot kuvitelluista ihmismääristä Meripäivillä, Tall Ship Racessa, Vellamossa, tai luotettavuutensa menettänyt jatkuva lupaus omatoimisesta tasapainottamisesta. Satamaa ei ensinnä myydä.
Ainoa kotkalainen omaisuus, jolla on tuottoarvoa ja joka heti myytäväksi kelpaa, ovat ne sähköosakkeet, joita Kotkalla jäljellä on, ja ainakin jos Kymenlaakson Sähköosakeyhtiö niitä johonkin hintaan haluaa. Niistä osakkeista osittainenkin luopuminen, kenties - saisi aikaan kaupungillemme vielä puoli-itsenäistä päätäntävaltaa. Mutta pystyykö osakkeiden myyntiin liittyvä kieltopykälä estämään muitakin osakaskuntia hankkimasta niitä itselleen? Onko yleensä mahdollista myydä niitä? Salliiko laki valtioneuvoston painostaa muuttamaan yhtiöjärjestystä? Tiukan tarkkailun kohteena olemista emme enää kykene välttämään. Omat ylimitoiitetut toiveemme ja päämäärämme tunnetaan jo valtakunnan tasolla.
Muistutettava oletettavassa myyntitapahtumassa kuitenkin on, että kaikkea käypää voidaan kaupata vain yhden ainoan kerran. Muistettava myös on, että nyt harkinnassa oleva osakenippu, arvolta 19,2 milj., on tähän mennessä tuottanut osinkoa 2,7 milj. vuodessa kaupungin kassaan. Myynnin jälkeen sekin tulolähde on sitten lopullisesti poissa ja jotain muuta on sen rahavirran korvaamiseksi löydettävä. Muistuu mieleen se demarijohtajan päätelmä, että sähköosakkeissa kyse on vain "laiskasta" pääomasta! Onko demareilla tiedossa jokin kannattavampi kaupungin omaisuuserä, joka sähköosakeita edullisemmin voitaisiin myydä?
Seuraa kysymys: voidaanko Kotkan kaupungin kumulatiivinen kestovaje (nyt yli -40 milj.+ Carea -10 milj.) suurellakaan kaupalla lopullisesti pysäyttää? Mielestäni ei voida. Ei edes sillä 10 milj:n valtion avustuksella, jolle kuulemma pitää taputtaa ja joka on luvassa 2015. Suurikin summa syödään nykymenolla parissa vuodessa, niin syvässä kustannussuossa tarvomme ja jaamme realismia ymmärtämättömille kansalaisille ylimittaisia toiveita. Olisiko sittenkin kaupunkilaisten kukkaroille edullisempaa antaa mustatakkisten valtiokonttorin talousmiesten ratkaista ongelma ilman omaa asiaan puuttumistamme?
Kommentit