keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Kiviä kengässä

Ihmisjoukko joutuu hämmennyksiin, jos sillä ei enää syystä tai toisesta ole johtajaa. Jonkun on silloin kohottauduttava ja ilmoitettava, että nyt tämä joukko kuuluu komentooni, samalla antaen harkitsemansa liikkumissuunnan. Ne, jotka luottavat uuteen vastuunkantajaan, seuraavat uutta johtajaa. Muut jäävät edelleen paikalleen ja jatkuvaan hämmennykseen, yleensä odottaen antautumista.

Kotkassa taloustilanne on hämmentävä. Kaupunginjohtajan talousarvio 2014 arvioitiin valtuuston kokouksessa kelvottomaksi ja pantiin uudelleen valmisteluun. Kyseessä oli aikamoinen häpeä koko kaupungin johdolle ja ennen kaikkea talousarvion valmistelukunnalle. Toki kaupungin talousarvioita on muutettu ennenkin, mutta näin suurta virhettä tuskin historia tuntee.

Kiviä on siis kengässä. Kun talousarviota rakennetaan, sen aihioiksi useimmin eivät pääse summat, joita tarkasteltavana tilikautena ei tarvitse maksaa. Näitä ovat aika usein esimerkiksi poistot erilaisesta omaisuudesta. Käsitykseni mukaan mm. Museovirasto seuraa ilmoitusten mukaisia kassavirtoja, eikä siis reagoi siihen kokonaisuuteen, jolla sen hallinnoimat museot rasittavat kuntia. Kiinteistö saa rappeutua, mutta omaisuuden katoamista taseesta eivät veronmaksajat silloin läheskään aina huomaa. Korjauksia esim. kiinteistössä tehdään, vain jos on pakko.

Kivenä kengässä on myös jatkuvasti Carea, Kymenlaakson keskussairaala. Korjaukset myöhästyvät, viemärit paukahtelevat rikki. Kaupungin terveysjohto ei saa talouden valvojilta päänsilitystä, muuten kuin jossain sivujuonteessa. Valvira seuraa murheellisena jatkuvasti pysyvää alijäämää taseissa. Huomauttelee tosin silloin tällöin. Vaikka ennusteitä kuinka passataan, siellä -30 miljoonaa aina vain pysyy. Sairaalan virkamiesjohto tuntee olevansa puun ja kuoren välissä.

Kunnan talouden ohjausvälineenä laskentatoimen tehtävänä on tuottaa oikeata informaatiota luottamushenkilöille, viranhaltjoille ja valvontatoimelle. Tähän joukkoon on syytä lisätä se osa veronmaksajia, joka ylipäänsä ovat kiinnostuneita kunnan taloudesta. Vastatakseen sidoryhmiensä tiedontarpeeseen, on laskentatoimen tuottaman informaation oltava riittävästi kattavaa niin määrällisesti kuin laadullisestikin.Väärää tietoa ei saa olla.




sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Keskon pääjohtaja povaa vaikeita aikoja

Keskon pääjohtaja sopeutti suomalaisia ajatukseen, että perinteinen kauppa tulee lähivuosina vähentämääm koko maassa toimipaikoistaan kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Jos määrä todellisuudessa on tätä suuruusluokkaa, tuleeko ilmiö, jos se osoittautuu todeksi, muuttamaan yhteiskuntaa ja jos muuttaa, niin miten.

Mistä tällainen tilanne voisi syntyä? Ensimmäiseksi syyksi osoitetaan verkkomarkkinoita, mikä merkitsee, että siirrymme oikein joukolla muun muassa ostamaan kaikkea mahdollista sähköisen verkon kautta. Silloin tarpeemme pitää myyntihenkilökuntaa vähenee. Verkkokauppa olisi suuren vallakumouksen ensimmäinen aiheuttaja. Kauppa kokee elintason alentuessa  muutakin vähentymistä.

Jos kehitys tähän suuntaan menisi, mitä se saisi aikaan? Ensi alkuun se lisäisi tietenkin, kuten väitetään myyntiväen työttömyyttä. Osa tämänhetkisistä saisi vastaisuudessa mahdollisesti toimeentulonsa verkkokaupan markkinoijina, pakkaajina tai muussa toiminnassa verkkokaupan sisällä. Pieni osa työskentelisi kuljetustehtävissä, osan kohtalo olisi toimeentulotuki.

Miten verkkomyynti näin laajentuessaan muuttaisi yhteiskuntaa ja nimenomaan Kotkaa? Koko maassa työskentelee tänään määrältään noin 200 000 henkeä myymälähenkilöstöä. Jos vähennys olisi 15 % koko tästä määrästä, merkitsisi se koko maahan 30 000 uutta työtöntä. Kaavamaisesti väestön suhteessa se merkitsisi täällä siis 1 % mukaan 300 henkilötyövuotta. Onko se paljon vai vähän?

Mitkä yritykset joutuisivat ensinnä toteuttamaan Keskon pääjohtajan ennustuksen? Pitkät alennusmyynnit kyllä puhdistavat epäkurantteja varastoja, mutta kertovat tarkkailijalle myös jotain muuta. Suuria kauppakiinteistöjä rahoittavat kotimaisten lähteiden lisäksi myös ulkomaiset sijoittajat. Heille viivan alle jäävä toiminnan positiivinen tulos on kaikkein tärkein. Jos nämä sijottajat regoivat kielteisesti, syntyy helposti koko yhteiskuntaan vaikuttava muutos.




perjantai 18. lokakuuta 2013

Talousarvion tuskaa

Kotka on taistellut talousarvionsa kokoon todella raskaan taakan alla. Aikaansaannos, vertailua vuosien 2013 ja 2014 välillä, aiheuttaa kuitenkin joukon lisäkysymyksiä. Loppuratkaisut niin kuntaliitoksen pakkotilassa, kurjasti päättyneessä tuulimyllytoimessa ja vaikkappa Carean pysyvässä alijäämässä herättävät ajatuksia, joita ei lainkaan esiinny riveillä sanomalehdessä. Arviota Kotka-konsernin nykytilasta ja odotettavissa olevasta velkataakasta ei ole vielä julkisuudessa esitetty.

Henkilökohtaisen käsitykseni mukaan kuntaliitoksessa puheet kahdesta eri kaupungista, Haminasta ja Kotkasta, ovat vailla todellisuutta. Silloin kun eteläisen Kymenlaakson viisi kuntaa aikanaan yhtyy, kaikkien yhdistyvien kuntien taseiden tulee muuttua kaikille yhteiseksi vastuuksi. Kuntien liitoksen aikaiset velat ja varat laitetaan kuin suureen kattilaan, ja siitä sopasta jokainen saa asukaskohtaisen osansa. Esimerkiksi Haminan ei siis käsitykseni mukaan kannata kiirehtiä mitään selvityksiä.

Jos ja kun kuntaliitos näin toteutetaan, Kotka saa oman osansa selvityksen jälkeisen osansa tuulimyllyteollisuuden konkurssista. Muut harmit, kuten Carean (Kymenlaakson keskussairaalan) pysyvä alijäämä, tarkastulautakunnan viimeisen lausunnon mukaan noin 30 miljoonaa, on myös vailla lopullista jakoa. Sekin on kuitenkin jaettava, viimeistään Valviran käskystä, omistajakuntien kesken. Viime aikoina muun muassa lääkärikunnan lausunnot viittaavat  siihen, että potilaiden todellinen  etäisyys hoitopaikasta ei enää jäisi laskelmien ulkopuolelle ja asteelle..

Velkaa kerättiin Karhulassakin kun pakkoliitos aikanaan Kotkan kanssa varmistui. Velkaa tehtiin enemmän kuin arkitarpeeksi. Rakennettiin uimahalli, asfaltoitiin tienpätkiä, katuja ja kerättiin oman alueen kaunistukseksi rutosti vierasta pääomaa. Kerättiin, koska velat ja varat pakkoliitoksessa kuitenkin menivät yhteiseen kattilaan. Kerättiin, koska meillä oli vielä omaa valtaa.

torstai 17. lokakuuta 2013

Vastoin maan tapaa

Ajanjakso, jolloin toimin Kotkan Yrittäjät ry:n puheenjohtajana, sijoittuu kaupunginjohtaja Risto Parjanteen aikaan. Päätarkoituksena oli yhdistyksen toiminnassa se, että kaikki kotkalaiset merkittävät yrittäjäyhdistykset tulisivat keskusteluyhteyteen toistensa kanssa. Lopullinen tavoite oli, että yrittäjät voisivat puhaltaa yhteen hiileen ja siten saada kentällä aikaan voimakkaan positiivisen sysäyksen kaupungin elinkeinoelämälle.

Merkittäviksi yrittäjäyhdistyksiksi Kotkassa luettiin Kotkan Kauppiasyhdistys ry ja Karhulan Liikkeenharjoittajat ry. Molemmat olivat jo ennestään kooltaan kunnioitettavan suuria. Kaupungissa vaikutti lisäksi joitakin pieniä kauppayhdistyksiä, Kotkan Yrittäjät ry alkoi kokea silloin huomiota herättävän voimakasta kasvua. Se oli 60 jäsenen yhteisöstä parissa vuodessa kasvanut yli 350 jäsenen mittaiseksi. Kotkassa elettiin silloin silloin voimaksasta yrittäjähengen aikaa.

Ehdotukseni yrittäjäyhdistysten yhtymiseksi ei yllätyksekseni löytynyt vastakaikua. Kotkan Kaupiasyhdistys ry, jota silloin pidettiin vanhimpana, perinteisimpänä ja arvokkaimpana vastasi, että heidän jäsenkoostumuksensa muodostui pääasiassa ns. kivijalkakauppiaista ja oli sopivasti yhtenäinen. Heidän puheenjahtajansa kieltäytyi yhtymiskeskusteluista. Siihen suuntaan ei siis ollut mahdollisuuksia.

Karhulan Liikkeenharjoittajilla taas oli omat valtaintressinsä. Sen johdossa oli valtuustohenkilöitä ja se todennäköisesti näki toisen yrittäjäyhdistyksen kasvussa vaaran omille kuntapoliittisille tavoitteelleen. Kotkan kaupunki arvosti kaikkea yrittämistä ja katseli sivusta, kun Kotkan Yrittäjien jäsenmäärä yhä nousi. Sen oli jäsenmaksutuloissa havainnut myös yrittäjäliikkeen valtakunnallinen keskusjärjestö Suomen Yrittäjät.

Keskusjärjestö ilmoitti myöntävänsä Kotkan Yrittäjät ry;n puheenjohtajalle kuparisen kunniamerkin. Sen yläpuolella olivat luonnollisesti hopea ja kulta. Kotkan Yrittäjistä lähti tuota pikaa omasta arvostaan itsetietoinen vastailmoitus. Ei ota vastaan. Kuparinen kunniamerkki ei ole linjassa sen edistyksen kanssa, minkä alan Kotkassa suurimmaksi kasvaneen yrittäjäyhdistyksen johto olisi ansainnut. Seurasi tyrmistynyt hiljaisuus. Kunniamerkit, millaiset hyvänsä, otettiin siihen aikaan vastaan, maan yleisen tavan mukaan.

Muutaman tyynnyttävän lausunnon jälkeen maan tapa ja kunniamerkkisäännöt kuitenkin saivat väistyä ja seuraavassa yrittäjäillassa alin palkitsemistaso oli mainesanojen kera vaihtunut kaikkein korkeimmaksi, kullaksi. Se sai  komistuksekseen Kotkan kaupungin vaakunalla varustetun Y-lipun. Kotkan Yrittäjät ry:n uhoava itsetunto oli kyllä voittanut, mutta tapaus jätti joksikin aikaa monia epäileviä päänpudistuksia kahvikeskusteluihin.



tiistai 8. lokakuuta 2013

Hyvä - Jorma Haapanen!

Vilpitön hyväksymisen kohahdus kävi kaupungissa, kun kansalaisille annettiin tietoa terveydenhoidon uusista suuntaviivoista. Vihdoinkin joku päättää! Suurempien päätösten mukaan on nyt tullut muun muassa palveluseteli, jota on kyllä jo aikaisemminkin tarjottu ratkaisuksi moneen ongelmaan. Nyt se kelpaa avaamaan solmuja ja tulee käytössä näyttämään oman voimansa tasa-arvon mittana. Kansalaiset kiittävät asioiden selkiinnyttämisestä. On helpompi niellä karvaskin lääke, kun tietää, että pitkä suunnittelu todentaa monessa ratkaisun  jo löytyneen.

Oikaistavaa riittää. Ilonaihe on, ettei Kotkan terveysjohtajan enää tarvitse loppuvuodesta sovitella sanojaan, onko Kymenlaakson keskussairaalalla laskuttamattomia saatavia. Carean talousarvio lausunnon mukaan loppuvuodelle siis pitää. Kävikö todella niin? Edistyminen näkyy myös niissä   päätöksissä, joissa kerrotaan, missä eri laitoksissa erilaiset sairaudet vastaisuudessa hoidetaan. (KySa 06.10.13). Mutta terveysjohtaja Hiiri erosi yllättäen Kotkan palveluksesta.

Miksi terveysjohtja erosi? Nyt me tiedämme syyn. Kaupungilla olikin saatavia. Carea ei vain saanut lupaa niitä laskuttaa! Hiiri siis antoi tietoisesti väärää tietoa. Kannustava ilmaisu syntyy myös siitä, että päätöksiin, lukuun ottamatta kouluriepottelua, ja johtamiseen on tullut tutkittua määrätietoisuutta. Siinä suhteessa selvä tiedottaminen sanomalehdessä saa kelpo arvosanan. Vaikka järjestelyissä vielä näkyisikin lievää ylioptimismia, jo valinta antaa ratkaisuille voimaa.

Näin selkeää toimintaa nykyjohdolta on odotettu liian pitkään. Loputon pohtiminen on vihdoinkin johtanut toimintaan. Jos jotain terveystoimessa selkiintyy, kulttuurin puolella sumeus jatkuu. Veronmaksajain pitäisi vihdoinkin tietää tarkkaan, millainen tulo Museokeskuksessa pääsymaksuista ja omatoimisista tuloista kertyy. Valehdellaan siis edelleen. Tiettävästi pian julki tuleva laskelma Vellamon taloudesta perustuu virallisiin Museoviraston tietoihin. Jo ennakko siitä viittaa, että kaupungille vuosittain kasautuva tappio on jatkuvaa, sietämätöntä tuskaa.