Siirry pääsisältöön

Kotkan strateginen fokus. Mikä se on?

Kotkan taloutta pyritään muuttamaan tässä kurjassa tilanteessa myymällä omaa kiinteistöomaisuutta ja/tai, joka muutenkin on pakko tehdä, rakentamalla uutta. Yleisenä tavoitteena näyttää kaikessa olevan kaupungin vastuun vähentäminen, niin toiminnassa kuin velanmaksussakin. Tällä järjestelyllä hoidetaan muun muassa oman henkilökunnan palkkamenoja pienemmäksi. Kannattiko, sen ratkaisee tulevaisuus.

Tietenkin kaikki talousarvioiden laatijat ja tilastonikkarit tästä menettelystä helpottuvat. Kirjattavat summat vähenevät lukumääräisesti, mutta lukuarvoiltaan ne samat kaupungin toiminnot voivatkin tulla kalliimmiksi. Huomaavatko veronmaksajat, mitä maksuja ja vastuita uusi järjestelmä onkin lopullisesti työntämässä heille? Muun muassa koululakkautusten takia pitenevät yksityiset koulukyydit sadepäivinä. He tulevat todennnäköisesti kyllä huomaamaan sen, kukkaroissaan.

Tämäkö on Kotkan kaupungin strateginen tavoite? Jos on, kannattaa kaupungihallitukselle ja konsernijohdolle esittää kysymys, milloin ja missä tällaisesta strategiasta on päätetty? Kuka on päättänyt? Mitä kansalaiset tulevat hyötymään siitä? Kuka omistaa kaupungin? Onko kaupungin tarkoitus tällä kikkailulla vain pelastaa maineensa, joka on kyllä alkanut jo  kriisiytyä? Vuokraus on kyllä hyvä vaihtoehto, mutta kiinteistöt vain erikoistapauksissa.

Kaikkien kuntien ydin on talousarviotoiminta. Onko kotkalaisilla vielä syyskuussa riittävää tietoa kuntansa 2013 talousarvion pitävyydestä? Ei ole. Onko valtuustolla riittävää ja ajantasaista tietoa yhteistyösatamaan kaavailluista 2 000 uudesta työpaikasta? Ei ole. Sen seurannasta ja tiedottamisesta? Ei ole. Onko laskelmissa otettu huomioon, mitä uusiin työpaikkoihin voi sisältyä kuntienkin toimintoja ja rahoitusta? Onko niihin varauduttu? Ei ole.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist

Carean nykytilanne on muuttumassa hallitsemattomaksi

Jussi Raukko (Kouvola) kauhistutti äskettäin Kymen Sanomissa mielipiteellään, että maakunnan etelän ja pohjoisen välinen kilpavarustelu erikoissairaanhoidon investoinneissa nousee jo 200 miljoonaan euroon, ehkä ylikin. Kauhistusta lisäsi se, että Kymenlaakson omistajakunnat yhdessä ovat keskussairaalalleen tänään velkaa jo 24 miljoonaa! K eskussairaalan kunnossa ja toimitusjohtajan lausunnoissa tilanne on näkynyt. Sairaalan oma rahantarve ja omistajakuntien samanaikainen painostus alijäämäiseen talousarvioon ovat pakottaneet Carean ottamaan omiin nimiinsä velkaa kymmeniä miljoonia, vaikka sillä samaan aikaan on ollut jättisaatavia omistajiltaan. Onhan se aivan hullu tilanne. Näillä kuitenkin mennään, koska omistajakunnat näkevät maineensa takia velat mieluummin Carean kuin omassa repussa. Tilanteeseen toivotaan toki muutosta, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo herkistetty puuttumaan keskussairaalaa puuduttavaan talousarviokikkailuun. Nyt on syytä luottaa korkean