perjantai 30. elokuuta 2013

Hyvät suoritukset syntyvät selkeästä strategiasta

Provosoiva huudahtukseni: "Tarvitseeko Kotka lainkaan toimintastrategiaa!", herätti lukijoissa monenlaisia ja värisiä tuntemuksia. Sähköpostiini tulleista vastauksista päättelin, että kuntien menestys ei olisi sattumanvaraista. Joissakin kunnissa on onnistuttu kehittämään toiminta niin, ettei suurta kassa-alijäämää ole päässyt syntymään. Joissakin kunnissa kassavajauksesta taas ei ole välitetty, koska tehdyillä investoinneilla haluttiin korvata aikanaan tilapäinen velantarve. Näin meillä. Tämä ei ollut uhkapeliä silloin, kun korkeat savupiiput vielä tupruttivat. Maailma on muuttunut.

Todellisuudessa menestys ja menestymättömyys riippuvat yksiomaan noudatetusta strategiasta eli yleensä tavasta, jolla olemme käyttäneet lähinnä verotuksesta kertynyttä voimaamme. Menestyksen viisasten kivi edellyttää silloin, että osaamme oikein mitoittaa oman luulomme omasta voimastamme. Jos meillä tätä kykyä ei ole, olemme lähellä vaaran paikkaa. Olemme monesti sijoittaneet kuvittelemiimme vetovoimatekijöihin, tekemättä juuri minkäälaista alkututkimusta alueesta ja siitä ympäristöstä, johon ollaan verovaroja sijoittamassa.

Hyvässä strategiassa otetaan huomioon, niin kuntien taloudessa kuin liiketaloudessakin, että kaikki verkottuu kaikkeen, jokainen osatekijä vaikuttaa toiseen osatekijään. Sama sääntö pätee, kun valtakunnan kestovajetta nujerretaan. Nyt yksi suuri rakenneratkaisuun vaikuttava ratkaisunippu saatiin aikaan, mutta onnistuuko oppositio omilla totuuksillaan murtamaan nyt tehdyt päätökset, se nähdään ehkä vasta vuosien päästä. Me täällä Kotkassa, valtakunnan annin meille selvittyä olemme äksympiä, odotamme jännittyneinä kaupunkimme elokuun lopun raporttia.

Voidaksemme tehdä nopeita ja tuloksellisia päätöksiä, tarvitsemme selkeän päämäärän tavoitteeksemme. Kotkalla se näyttää jo kuukausien ajan olleen - kriisikuntatittelin välttäminen. Kun tällaiseen tärkeimmäksi nostettuun, poliittiseen päämäärään on pyritty, ovatko kaikki hallintopäätökset silloin varmasti olleet oikeita? Ainakin Cursor Oy pyrkii ponnekkaasti eteenpäin; 2500 uutta työpaikkaa HaminaKotka Oy:n satamaan! Jäämme iloisina Cursorin tällaisesta konsulttitoimeksiannosta odottamaan väliaikatietoja onnistumisesta.

torstai 22. elokuuta 2013

Tarvitseeko kaupunki lainkaan toimintastrategiaa?

Mitä kyseisellä strategialla haettiin? Kuka sellaiseen paperiin edes uskoo, kun samoja ominaisuuksia toivotaan lähes jokaiseen kuntaan. Niillä toiveilla kun on se yhteinen ominaisuus, ne eivät läheskään kaikki toteudu. Jos pitkäpiimäisellä äänestyksellä haettiin tietyn puolueen nolaamista, siinä onnistuttiin. Sitä nolattiin, joka äänestytti jokaisesta tietystä sanasta, sen sijaan kun koko strategia piti panna uudelleen valmisteluun. Syntyi kummallisia ennakkoaajatuksia seuraavien kuntavaalien tuloksista.

Ei kunnan strategiasuunnitelma voi olla mikään kokoelma kunnan ihannetiloja. Sen täytyy sisältää todellista toimintaa ja sellaisia toiminnan mittareita, joidem avulla poikkeamilla johtaminen on mahdollista. Poikkeamia kun tulee, ainakin Kotkassa, joka tapauksessa olemaan. Strategiasuunnutelman pitää aina olla dynaaminen prosessi. Koska tämä suunnitelma ei ole, herää kysymys, kuka sen odottamattoman pitkässä valmistelussa on taivaita tavoitellut ja taitamattomuuttaan näyttänyt? Viljelkää mieluummin raakaa realismia, tosiasiaa, kuin amerikkalaista hömppää.

Ehkäpä strategisuunnitelman epäselvyydet kuvaavatkin vain lopullista lamaantumista? Tarkoitan silloin sitä, että kun tehdään näin kevyt ohjelma näin raskaitten ongelmien sipaisuun, todellista toivoa ei enää ole. Toisin sanoen - tulkoon päätäntävallan menetys, jos on tullakseen. Tulkoon sitten ne mustatakkiset. Tähän kuitenkin päädytään, jos kaikki syntimme pitää seteleillä maksaa. Eikö strategian olisi - todella taistelevassa kunnassa - pakko suunnata terävin kärkensä selviämiseen nykyisistä ja tulevista muutoksista?

Vain veltto  - tai taitamaton, valmistelu synnyttää sellaisen paperin, joka nyt lyötiin suhteellisen uuden ja kokemattoman valtuuston eteen. Paperin hyväksynyt kaupunginhallitus ei saa olla veltto, taitamaton ja kokematon. Miten sitten sen käsistä lähtee valtuustolle tämänlaatuinen suunnitelma. Tuloksena joka tapauksessa oli, paikalla olleiden mukaan, aktiivisen ja ponnekkaan keskustelun sijasta tuskastunut, pitkäveteinen tunnelma. Hyvä strategia synnyttää hyviä ominaisuuksia. Se ei vähättele vaikeuksia. Heikko strategia tuottaa vain kuonaa. Tätä sen valtuuston kokouksen tulos oli.







maanantai 19. elokuuta 2013

Ooh - mikä makuuhuone!

Aika oli heti Viron itsenäistymisen jälkeen. Kansa tunsi paineena, että venäläisten miehityksen aikana oman väestön tuottamaa hyvää oli valtavirroin valunut Moskovaan. Sinne vietiin kalaa, lihaa, hedelmiä, siis ruokaa ja kaikenlaisia tarvikkeita, vaikka itse Viron kansa kärsi näiden puutteita. Henkisesti ja raadollisesti Neuvostoliiton hallisemaa osaa Eurooppaa käsiteltiin kuin entistä siirtomaa-aluetta Afrikassa. Se herätti tietenkin valtavasti  paineita itsenäisyyteen.Tämä on kaikille historiasta tuttua.

Päälliköt Neuvostoliitossa, niin kuin myös Virossa, olivat ja elivät kansasta erillään. Heillä oli vallatuissa maissa omat kaupat, asuialueet, koko elämisentasonsa, eikä kyse ollut vain sellaisesta kahtiajosta, minkä täällä väitetään näkyvän politiikassa. Vallankäyttäjät elivät todellisuudessa valloittajina. Ei siis ollut ihme, että kansa janosi suurempaa vapautta. Siihen perustui kai Tallinnan kupungin pyyntökin Kotkalle, tulla kertomaan menneen ajan vastapainoksi, suomalaisesta vastuusta suomalaisessa tilinpidossa. 

Makuuhuone, joka minulle illalla osoitettiin, oli Tallinnan edustustalossa. Minulta ei kysytty, missä haluaisin nukkua. Minulle ilmoitettiin vain osoite. Vastaan en pannut, mutta nukkumapaikkani taso yllätti. Minulle kerrottiin, että samassa talossa, joka ei ollut suuri, aiemmin olivat yöpyneet pääasiassa suuret neuvostosankarit ja Kremlin valtiaat. Puhuttiin Gagarinista, Breznevistä ja muista kovista nimistä. Minulle lankesi makuuhuone, jonkalaista en missään maailmalla kulkiessani ennen ollut nähnyt.

 Vuode oli untuvaisen pehmeä, melkoisesti leveämpi kuin normaalit, vuodevaatteet silkkiset. Baarikaappia ei oltu mistään hotellista kuskattu, se oli paljon kookkaampi, pullojen koko ainakin kahdesti nomaalikokoa, laatu parhainta, maailman luokkaa. Kylpyhuoneessa loisti kulta. En tiedä olivatkot hanat Suomesta, tuskin. Muotoilu ei ainakaan ollut pohjoismainen. Kylpytakista minulle jäi pysyvä, hyvän olon muisto. Saippuat, joita oli useita, tuoksuivat kuin taivaallinen kukkatarha.

En kehdannut tämän ylellisyyden jälkeen kysyä, oliko Breznev aikanaan maannut samassa vuoteessa. Sen vain tiesin, että pari kotkalaista oli majoitettu samaan edustustaloon. Oma antini kokouksessa, jossa kerroin kaupunkimme johdon vastuusta ja henkilökohtaisen tilinkäytön tarkastettavuudesta, se ihmetytti kuulijoita, mutta ei kyennyt varmasti laadultaan vastaamaan tämäntapaisessa ylellisyydessä nukkumisen nautintoa. Niitä muistoja ei tarvitse kullata yhtään.








perjantai 2. elokuuta 2013

Runoilua kuntakielessä

Joku viisas on sanonut, että kuntademokratia on voimala, joka pitää yllä ja liikkeessä vähän kaiken. Kun uusia sanoja keksitään, luetaan ne yleensä normaaliksi kielen kehittämiseksi. Mutta jos sanoilla tarkoituksellisesti hämärretään tai suoranaisesti peitetään todellisuutta, silloin ei enää puhuta kielen terveestä kehittymisestä. Sarkastisesti voidaan silloin puhua vaikkapa "runoudesta". Niin kauan kun voimalassa riittää polttoainetta tarpeeksi - rahaa, voimala jaksaa toimia.

Kunnallisesta kielestä voi löytyä hämäävää tietoa, jota ei voi eikä tarvitse hyväksyä. Tästä huolimatta, ja tarpeeksi usein toistettuna, sanat alkavat kummasti muuttua todeksi. Tällä tekniikalla teki Saksan kulttuurikansa aikanaan Hitleristä melkein jumalan. Samaa hipovia propagandan mestareitä löytyy vieläkin. Matkailun kävijämääristä niitä helpoimmin löytää. Elvyttää vai eikö elvyttää, kuka tällaisessa tilanteessa tänään menee ennustamaan, kumpaan pitäisi satsata.

Toisaalta hallintomuoto tarvitsee erilaisia väitteitä ollakseen demokratia. Kansan on saatava taistella erilaisista tulkinnoista, jotta järjestelmä voisi toimia demokratiana. Niin käy nytkin. Tärkeät herrat, hiki otsalla, takit heitettyinä tuolin selkänojalle, keksivät kyllä viimeisen yön viimeisenä tuntina ratkaisun, joka pelastaa suomalaisen yhteiskunnan tavalla, jonka kanssa voi elää. 

Kun katsoo hauisten pullistelua vaikkapa valtioneuvoston sisällä, ei voi välttyä presidentti Koiviston sattuvalta, timanttisen lyhyeltä analyysiltä, joka suomalaisessa yhteiskunnassa, kuntatalous siihen mukaan luettuna, sopii vähän kaikkeen. Kun häneltä kysyttiin, mikä hänen mielestään on kansamme kaikkein tärkein ominaisuus - eli Suomen idea - hän vastasi: - Selviytyminen. Niin tulee käymään nytkin. Me selviydymme. Taas.