sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Satujen saari

Tarinan paroni Hieronymus Carl Friedrich von Münchausen, aina pinteestä itsensä pelastava, näppärä pörisyttäjävelmu, hallitsi taikavoimia ja omasi koko aurinkokuntamme suuruisen egon. Seikkailumatkoillaan tämä hämästyttävä voimamies nosti itsensä ja hevonesa suosta, kävi kuussa, pistäytyi Marsissa ja teki jopa matkan Välimeren rannalle. Paronimme oli hyvän viinin ystävä. Seuraa ja rahaa riitti.

Ennen kaikkea pörinää ja pöhinää kaipaava paronimme oli liukas puhuja, armoitettu tarinan kertoja, ja kaikki hänen tarinansa olivat tosia, mistä yksityiskohdasta hän tarpeen tullen aina muistutti, ja mihin hänen lähipiirinsä yllättävän pitkään häntä uskoi. "Menee paremmin kuin pelättiin", oli hänen mielilauseensa. Myös oma nykyaikamme tuottaa uusia, realiteeteista ulos ponnahtelevia paroneita ja hänen omituisiin oppeihin uskovia apulaisia.

Nykytaloudenkaan rautaiset lait eivät tällaisille paroneille merkitse mitään. Siitä vain kaikki  tykinkuulalle istumaan ja lentoon. Suunnasta ei niin väliä. Tuuli tuo ja tuuli vie. Kun yrittää kohdistaa katseita uusien, kustannuksia säästävien liikennereittien rakentamiseen tai vanhan katuverkoston perusparannukseen, kiusaantumisen torjuntarypyt nousevat paronin ja nopeasti hänen apulaistensa otsalle.

Näin Münchausenin pienen saaren ydinjoukko huusi hurraata ja heilutti hilpeästi  puna-sinisiä silkkihuivejaan, jotka varman tiedon mukaan paroni itse on tykikuulalla ratsastaen noutanut Kiinasta. Mutta matalaa murinaakin kuului. Murahtelu alkoi mantereen toriyleisöstä. Abraham Lincolnin kerrotaan joskus tiuskaisseen: "Joitakuita voi huijata silloin tällöin, kaikkia voi huijata joskus, mutta kaikkia ei voi huijata kaiken aikaa".

Lyhennelmä ja editointi kirjastani SIRKUS, painettu 2006. Kirjoitettu 2003.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Kehitys vaatii veneen keikuttajia

Luettuani tänään Henna Virkkusen kuntaliitosta ja terveydenhoitoa koskevan tekstin olin yhä vakuuttuneempi, että tempuilla pinnalla pysyvää Kotkan kaupunkia siirrellään valtiokonttorissa pöydältä pöydälle tietämättä mitä oikein pitäisi  tehdä.

"Stadi on stadi ja lande on lande", kolumnissa taas huumorilla osoitettiin, miten arviot kunnallisista maksuista ja maksajista ovat osuneet kohdalleen. Lehden linjaa eli poliittista ampiaispesää, on hauska joskus pitkällä kepillä sohaista. Panssareita lävistävän onteloammuksen ja herkän höyhenen kulunut vertaus käväisi kyllä mielessä.

Kulunee viitisentoista vuotta ennen kuin uusi sukupolvi havaitsee, ei maiseman, mutta kyllä kulujen kannalta, miten järjetöntä on kuvitella ahdasta, kaupunkialueen laidalla olevaa saarta koko kuntayhdistelmän ydinkeskustaksi. Lähihistoria laahaa ajattelutapaa.

Tulevaisuutta on tietenkin aina vaikea hahmottaa. Tasavallan presidentin järjestämä turvallisuuspoliittinen neuvottelutilaisuus sen kaikkinensa osoitti. "Varakkuus on vallankäytön väline". Se jäi mieleen. Aika ei ainakaan odota.

Suuret mullistukset, jotka maailmaa tällä hetkellä nopein muutoksin mylläävät, tulevat heijastumaan Kotkaankin. Sellaisen kohtaamiseen kaupungillamme ei ole vähäisintäkään omaa valmiutta. Kaaos heittelee jopa valtioita, joita tänään pidämme valtiaina.

Energiaa tarvitsevat kaikki, mutta mistä sitä saa, miten se tehdään ja mihin hintaan, saattaa heittää kaikki arvoasetelmat nurin niskoin. Niin käy kaupassa, merenkulussa, liikenteessä, kuntataloudessa, kaikessa. Tulee näkymään valtioitten käyttämän vallan kohdalla.

Poliittinen vallankäyttö on luku sinänsä. Suuret ja yhä nopeutuvat muutokset tulevaisuuden maailmantaloudessa ottavat pyytämättä puheenvuoron. Tulevaisuudesta täytyy olla ainakin joku aavistus. Kuka kohta maksaa ja mitä? Myös sitä kannattaa pohtia.

Toivotan blogini kautta kaikille oikein Hyvää Juhannusta!
















maanantai 17. kesäkuuta 2013

Nollat nipussa

Kaupungin virallinen edustaja väitti puheenvuorossaan Kotkan Seniorit ry:n kokouksessa, suurten purjelaivojen vierailun tuovan kantakaupunkiin niin järjettömän katsojamäärän, että panee kiukusta punastumaan. Ihan 300 000 vierailijaa, valtaosa Pietarista.  Hullunrohkea lukumäärä vastaa koko Kaakkois-Suomen väestöä ihan Ruokolahden leijonapitäjää myöten. Leikitäänpä ajatuksella, että näin suuri ihmismäärä todella saapuisi.

Jättimäiselle vierailijamäärälle pitäisi matkailujohdon tehdä ennakoiva huoltosuunnitelma. Ensimmäiseksi silloin kannattaisi kääntyä Puolustusvoimain puoleen. Vain sieltä löytyy kykyä huoltaa suuria ihmismasoja. Koska ihmisillä tuppaa olemaan kaikenlaisia inhimillisiä tarpeita, huoltoon varautuminen olisi osa ennakkosuunnittelua. Ruokailu- ja hygieniatilat tulevat mieleen ensimmäisinä: kenttäkeittiöitä ja kuivavessoja pitäisi tilata heti, koska saaminen viimetingassa ei onnistu muiden kesätapahtumien takia.

Ylimääräisiä potilaskäyntejä Kymenlaakson Keskussairaalaan tulisi satoja, ellei tuhansia. Erikoisen täsmällisesti tulee pöytäkirjoista löytyä kuka henkilökohtaisesti takaa vierailukulujen riittävyyden. Asuntomessut aikanaan tilastoi, että vieraat suurtapahtumiin tulevat yleensä omilla autoilla. Autokuntaan kuuluu keskimääräin 2,3 - 2,5 henkeä. Tästä seuraa, että jos ne 300 000 vierasta tulisivat 4 - 5 päivän aikana, Kotkansarelle pitäisi, nykyisten 5 000 lisäksi vielä lisää raivata 25 000 uutta parkkiruutua!

Yksinkertaisin ratkaisu tälle numerosopalle tietenkin on, että odotuksista pyyhkäistään turhat nollat pois. Tyly todellisuus tulee sen kuitenkin tekemään. Ihmettelemään vain jää, kuka vastuullinen kaupungin organisaatiossa näin suurta järjettömyyttä käskee pitämään yllä. Kuka tällaista tragikomiikkaa visioi Kotkassa vetäen median siihen mukaan? Millaisissa tunnelmissa hän elää? Onko hän se tuntematon aprillimies?

Kesäiseen tapaan - uusintana, tämäkin kappale on editoitu ja lyhennelty teoksestani SIRKUS vuodelta 2006. Ensimmäinen kirjani: MINUN KOTKANI - ERILAINEN, ilmestyi vuonna 2001.


perjantai 14. kesäkuuta 2013

Heittäkää pyyhe kehään

Sanomalehden linja pääkirjoitusta ja kolumneja myöten alkaa kirkastua. Meidän ei kannata erilaisilla kikkailuilla enää hämätä veronmaksajaa? Heitetään reilusti pyyhe kehään niin kuin urheilussa. Otetaan vastaan karkkilat. Ei kaupunkimme taloutta millään kimppayhtiöillä enää saada kuntoon. Siellä nimittäin  kiusaavat vanhat ongelmat. Uusi yhtiö kyllä voi saada uutta lainaa, mutta köyhimpienkin kuntien on omat velkansa maksettava.

"Kaikkihan on maksettava eikös juu, minkä tässä maailmassa velkaantuu". Niin sanottiin iskelmässä silloin vanhaan aikaan. Maksettava on nytkin. Vaikka aika on paljon muuttunut, tämä totuus makaa paikallaan. Sen karvauden ovat kokeneet muun muassa kaikki pikavippiläiset. Niin käy Kotkankin. Sadan vuoden aikana kaupungille hankittu omaisuus ei tahdo mennä kaupaksi, Kotkan Energia Oy:n osakkeita lukuunottamatta.

Ne myymällä kunnan kitulias kamppailu kyllä pitkittyy, mutta Huittinen ja Damokleen miekka vilahtelevat jatkuvasti palstoilla. Johto suoltaa valtuustolle ja lautakunnille paperi- ja tietotulvaa, jolla heille ei ole käytännön merkitystä ja jota merkittävä osa  päätöksentekijöistä ei edes ymmärrä. Ymmärtämättömyydellä heidät kyllä saadaan pysymään nöyrinä, kun eivät tiedä, mitä päättävät. Suodattakaa tarpeettomuudet pois ja lähestykää totuutta selvin sanoin.

Entäpä jos puisto-osasto olisi saanut vaikkapa 1 miljoonan lisää jokaiseen talousarvioon esimerkiksi 20 vuoden aikana? Millaisen Kotkan näkisimme tänään? Tapahtumassa, jossa kaupunkimme sai vastaanottaa asiaan kuuluvan plakaatin, kaupunginjohtaja paljasti: "Olemme sijoittaneet reilusti 100 miljoonaa Elävään Kaupunkikeskustaan". Rahaa on siis palanut. Olisiko sillä summalla voinut luoda erinäköinen ja erilainen Kotka? Muitakin vaihtohtoja riittää.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Sirkus on saapunut kaupunkiin

Sirkus on vaativa ja huipputasolla kalliskin taiteenlaji. Sen johtaminen vaatii erikoisosaamista, koska esitysten hallinta edellyttää aitoon sirkuksen henkeen ja talouteen valmentautumista. Poikkeuksena tietenkin sellainen sirkus, jota harjoitetaan väljemmin, esimerkiksi yhteiskunnan varoin. Kunnallinen sirkus on poikkitaiteellinen kokonaisuus. Senkin glamourin pitää perustua taiturimaisiin esityksiin.

Kuntasirkus perustuu arkitodellisuutta verhoavien valojen, hämäävien savujen ja värikkään maskeerauksen käytölle. Kunnallinen sirkus on politiikan ristitulessa tehtyä show'ta ja eroaa vain siinä klassisesta sirkuksesta, että kunnallisessa näytelmässä esiintyjiltä on riisuttu kaikki vastuu taiteensa tasosta ja taloudesta. Mutta tämä taiteenlaji tuntee jopa itkeviä klovneja, jollaisia rehvakkaasti huumoripitoisten repliikkien jälkeen voi tavata kyyneltyneinä taiteilijahuoneista.

Kunnallinen sirkus on pääasiallisesti verbaalista. Se koostuu omissa aatemaailmoissaan menestyneistä esiintyjistä, joilla kaikilla kuitenkin on omat henkilökohtaiset juonensa ja tavoitteensa. Ne kohdistuvat useimmin hyvään virkapaikkaan. Huono sirkustaide tulee kaikkein kalleimmaksi, eikä sen lopputuloksesta kukaan nauti. Kunnallisen sirkuksen alisuoritteisuus on suorastaan aitoa sirkustaidetta alentavaa.

Kunnallinen sirkustirehtööri piirtelee laajoilla käsien kaarilla aina vain suurempia ja suurempia näkymiä. Ne voivat myöhemmin toteutuakin, mutta täysin erilaisissa yhteyksissä, mihin ne alun pitäen ovat tarkoitettu. Pysyvä olotila luonnollisesti asettaa sirkuksen taitotasolle haasteita, joissa onnistuminen pannaan tietyin aikavälein puntariin kansan tekemissä mittauksissa ja joissa sitten jaetaan leijonia ja lampaita.

Kesäiseen tapaan - uusintana, edellä oleva teksti on lyhennelmä teoksestani SIRKUS, joka ilmestyi vuonna 2006 tunnuksella ISBN 952-92-0396-9. Jatkoa seuraa.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Talousjohtomme repeytyy

Jos Carealle vyörytetty noin 10 miljoonaa laskutuskieltoon joutunut, Kotkalle kuuluva meno, sijoitetaan kirjanpitolain mukaan, kaupunkimme on kriisikunta siinä missä muutkin kurjat kunnat. Siinä vaikeassa tilanteessa talousjohtaja Jaana Kuuvan siirtyminen Suonenjoelle saa  kaiken lisäksi aikaan hetkellisen hengityskatkon. Täytyy Valtiokonttorin kanssa sopia nopeasti kuka tilanteissa alkaa määrätä. Laskenta-apulaisilla (Kotkassa controller) ei ole sellaista arvovaltaa, joka kelpaisi isoissa talousratkaisuissa. 

Seurantakokous 13.6.13 saa aina vain vaikeampia ongelmia ratkaistakseen. Kun tieto talousjohtajan lähdöstä kaikkine syineen tosittuu, valtuusto saa unohtaa pikkuriitansa, vaikkapa koulu- ja tuulimyllytaistelunsa. On pakko tehdä suurempia ratkaisuja. Talousjohdon keskeistä asemaa ei kukaan voi väheksyä. Se olisi pitänyt olla selvää jo vuosikymmeniä sitten. Talousjohtaja Jaana Kuuvassa näki moni kotkalainen kaupunginjohtaja-ainesta.

Kaupungilla oli kyllä virkamiehissään tulevasta talouden tilanteesta tietoisia asiantuntijoita, mutta Vellamon rakentamisen  harhavisiot maistuivat kaupungin johdolle vielä 2005 paremmalta kuin kireä realiteetti. Verratkaapa vuotta 2005 ja tämän vuoden 2013 loppua, miten velkatilanne kehittyy. Operatiivinen johto määrää suunnan ja talousjohto joutuu kikkakonstein liukastelemaan vaikealla polulla. Vuokrausluotot (leasing) on siinä vain yhtenä tekijänä. Kiinteistöjen takaisinvuokrauksessa on maksajilleen vielä paljon selvitettävää.

Valtiovalta ei voi jättää kriisikuntiaan heitteille. Siinä ei paljoa auta, jos kerrotaan, että menihän autokaupunki Detroitkin velkarikkaassa USA:ssa konkursiin. Kaakkois-Suomen sote-kysymyksiin on valtiovallan pakko tuimin ilmein puuttua. Kaiken todennäköisyyden mukaan saamme tämän kesän aikana kokea vielä lisäyllätyksiä. Koska talousjohdon repeytyminen aiheuttaa henkilömuutoksia ja tehtävien siirtoja, kaupunginhallituksen kannattaisi selvittää harkinnassa olleet suunnitelmat yhtäaikaa ja pyyhkiä pöytä puhtaaksi.