maanantai 27. toukokuuta 2013

Voivatko Tukholman tapaiset mellakat syntyä Kotkaan?

Hämmästyneinä ovat ruotsalaiset katselleet pääkaupungissaan ja muuallakin maassaan syntyneitä mellakoita. Autoja on poltettu, kouluista ja liikkeistä ikkunoita rikottu. Päällimmäisenä lienee tutkimuksissa kuitenkin hämmästely, miksi kansankodissa niin erinomaiseksi kehutusta vieraiden vastaanotosta huolimatta on voitu päätyä tällaiseen tuhotoimintaan. Kysymyksiä riittää tutkijoilla, vastauksia on on vaikeampi todistaa oikeiksi tai vääriksi. Mellakoilla voi olla vaikutuksia poliittiseen elämään.

Miten on tilanne meillä? Ruotsilla on maahantulijoita suhteessa enemmän ja niiden kansallisuuskoostumus erilainen kuin täällä. Ruotsin maahan muuttaneet ovat meitä enemmälti levottomia islamisteja, muslimeita tai  ihonväriltään muuten poikkeavia. Meillä taas venäläiset ja virolaiset muodostavat pääjoukon. Venäläiset lähinnä Cursorin tänne perustamien yhtiöitten kirjaamina, molemmat pääryhmät myös työ- tai avioliittoperäisena. Se, että Cursorin tilastot perustuvat kirjaamishetken venäläisiin lupauksiin, heikentää todellisuuden arvioitia. Toimintansa lopettaneista yrityksistä ei sitäpaitsi saa heti ajantasaista tietoa.

Suurin eroavaisuus Tukholman tapahtumiin syntyy siitä, että venäläisväestö ei ole ainakaan tähän asti ollut hanakka täällä mellakoimaan. Vain Putin voi muuttaa tilanteen, Viro sen tietää. Uho Venäjän rikkaudesta ja sen pääomien suuntaamisesta valloitusretkelle Suomeen, on heidän joukossaan aika ajoin ollut vain luonnollista. Hauiksia on mukava hyvässä tilanteessa näyttää. Rikollisuuden torjunta täällä on taas oma asiamme. Virolaisista ei tarvitse huolta kantaa. Heitä syyttömiä historia on läksyttänyt kovalla kädellä ja oppi vaikuttaa kirvelevänä edelleen. Maahanmuutajaväestö Kotkassa on tällä hetkellä viimeisen julkaistun tilastotiedon mukaisesti 3096 henkeä eli runsaat 5%. Asumisen painopisteet Karhuvuoressa ja Alahovissa. Siellä asunnot ovat huokeita ja halpenevat korjausvelan edistyessä edelleen. Kotkansaarella rotuhygienia pitää asuntoneliöt kurssissaan..

Olemme siis paljossa erilaisessa tilanteessa kuin tukholmalaiset. Tämä ei oikeuta sisäisen eikä ulkoisen turvallisuutemme laiminlyömiseen. Puolustusvoimat huolehtii ulkoisesta, taistelutaktiikkaansa vallitsevan tilanteen mukaan muuttaen. Ulkomaisten atomivoimaloiden poksahtelulle emme paljoa mahda. Siinä suhteessa olemme paljolti kohtalon armoilla. Uusi moottoritie E18 vaatii joka tapauksessa muutosta poliisitoimelle. Onnettomuuksien, kuljetusten, tarkkailun ja muiden liikennepalveluiden kohteet pakottavat sisäasiainministeriön ennen pitkää uusiin ajatuksiin ja ratkaisuihin. Siihen mennee kuitenkin aikaa monia vuosia ennen kuin paikallinen mielipide hyväksyy, ettei kaupungin keskusta voi missään olla koko alueensa mereen rajoittuvalla äärilaidalla ja kaiken lisäksi vielä pienellä, kasvun mahdollisuuksia vailla olevalla saarella.




perjantai 17. toukokuuta 2013

Että sisälläni sykähti

Sykähdyttäjäksi tuli lehtiuutinen joulukuun 9. päivältä 2005, sellainen kellastunut lehtileike  arkistoa järjestellessäni. "Lontoon kaksikerroksiset kaupunkibussit poistetaan liikenteestä." Uutinen täydensi, että parikymmentä, aiemmin meidän puhtaaksi pesemää punaista kaupunkisymbolia, oli museotarkoitukseen säilytetty. Miksi kirjoitan tästä aiheesta? Minua uutinen kosketti siksi, että Karhulan teollisesta historiasta löytyy keskisuuri, reilusti yli 300 työntekijän yritys joka, teknillisen palvelunsa ohessa, valmisti ja markkinoi Iso-Britannian ohella automaattisia autojen pesukoneita yhteensä 24 vientimaanhan.

Menestystuote pesi USA:n NYK:issä JFK -lentokentän ajoneuvoja, Kanadassa keltaisia koulubusseja, junia Brasiliassa, erilaisia ajovälineitä Tukholmassa, Singaporessa, Sydneyssä, Moskovassa, Amsterdamissa, Brysselissä, Warsovassa, Budapestissa, Pariisissa, Wienissä, Madridissa, Lissabonissa, Kyproksella ja aikalailla muualla. Yhtiön nuori henkilöstö, joka ainutlaatuisilla saavutuksillaan hämmästytti ympäristöä, voi nyt vanhuksina, vain omat ajatukset kunnimerkkeinään, muistella tuota sykkeistä aikaa. Osa heistä on jo kuollut, osa hajallaan eläkkeellä ja loput vanhuksina eri puolilla Suomea.

Se tuotannon ja markkinoinnin iskujoukko, joka määrättiin valtaamaan sillanpää Iso- Britanniasta ja muodostamaan sinne tytäryhtiö, oli keskimäärin jopa 15 vuotta nuorempi kuin paikkakunnalla samanaikaisesti viennissä toimivien konepajojen väki. Ulkomaille valitut saivat vaativan suunnitelman. Siihen vaadittiin uutta luovan tekniikan oheen hyvä kielitaito. Silloinen Kotkan Työväenopisto perusti tälle alati kasvuhakuiselle konepajalle oman kielikoulun, jossa henkilöstöä voitiin markkinointi-iskuihin nopeimmin kouluttaa. Sekin oli siihen aikaan harvinaista, oikeastaan tavatonta.

Suurlähettiläät, pankkien pääjohtajat ja valtion ylimmät vientivirkamiehet vierailivat lähes viikottain talossa. Konepaja valittiin sinivalkoisen pankkitoiminnan malliyritykseksi yhdessä Oras Oy:n kanssa. Minua uutinen punaisista kaupunkibusseista kosketti siksi, että satuin johtamaan tätä yritystä, ennen sen kohtuuttomaan onnettomuuteen verrattavaa kaatumista, lähes 20 nopeasykkeisen vuoden ajan. Kyseessä oli perheyhtiö, kolme serkusta, joilta ei rohkeutta yrittämiseen puuttunut. Meistä kolmesta ei nyt ketään enää ole sankareiksi. Vaikka ajat ovat paljon muuttuneet, minun on vaikea unohtaa sitä yli kahden vuosikymmenen pituista taloudellista jalkapuuta, joka meille tuon konepajalta konkurssista jääneille veloille, ja oikeastaan siis yrittämisestä langetettiin.  

Lentopallo, maan korkeimmalta sarjatasolta, otettiin puoli-ilmaiseksi yhtiön ohjelmaan. Hintana oli pari velaksi jäänyttä kirjakaupan laskua. Sen taakse perustetiin ajan tulisen innostuksen mukaisesti markkinointiryhmä, joka vapaa-aikanaan tekemillään uutisilla, radikaaleinkin otsikoin, sai aikaan täydet katsomot ja yhtiön nimelle valtakunnallisen kantavuuden. Sitä me juuri halusimme. Seuran talous oli kunnossa ja vuotuiset voittopalkkiot voitiin punaisine matkatakkeineen ja arvostelua aiheuttaine röyhelöpaitoineen urheilijoille ja heidän johdolleen järjestää. Lentopallo toimi samalla idean sytyttäjänä, kun nuoret hyvin koulutetut hakeutuivat työntekijöiksi sen kaikille organisaatiotasoille. Kaikki näytti hyvältä kun kohtalo iski. On vain yleistä, että tällaisen yrityksen vastavoimat löytävät toisensa ja liittoutuvat yhteen silloin, kun jotakin alaa taantuma pahiten lyö.






lauantai 11. toukokuuta 2013

Miksi meidän pakko alentaa elintasoamme

Yleisin selitys teollisessa maailmassa on, että vähemmät ihmiset tuottavat yhä enemmän palveluita ja tavaraa. Näin syntyy työttömyyttä. Työvoiman tarpeen on nopeasti sopeuduttava tuotannon määrään. Jos ei sopeuduta, paukkuu tappio. Tappion pitkä kestäminen on niin yrityksille kuin yhteiskunnalle mahdoton tilanne. Nousevalle palkkatasolle ja sen mukanaan tuomalle hyvinvoinnille syntyy tässä taistelussa aina ongelmia. Halvempaa ja työllisempää on siellä, missä elintaso vielä on alhainen.

Tavaroiden tuottaminen siirtyy silloin halvempien olosuhteiden maihin. Monesti nämä maat ovat vielä joitakin vuosia sitten nauttineet teollisiltä mailta kehitysmaille suunnattua avustusta. Nyt entiset kehitysmaat sanelevat markkinoille omat ehtonsa. Yritykset, jotka käyvät kauppaa perinteisellä hinta- ja kustannus/palkkatasolla, kokevat toimintansa muuttuneen tappiolliseksi. Tämän vaihtoehdon taakse on pakko kurkistaa ja alkaa miettiä, mitä tästä uudesta maailman menosta meille on seurauksena.

Kohdallamme näyttää pahalta. Yhteiskunnallisten etujen on pakko kaventua ja tarveharkinta syrjäyttää yhä useammin tasa-arvon. Jokaiselle tuotteelle, oli se sitten sanomalehti, tekstiili, urheilutarvike, kodinkone, auto tai mika hyvänsä, sille syntyy uudelleen järjestelyn pakko. Muun muassa sanomalehti toimii kovin herkällä toimialalla. Jossain määrin sen toimintaa voidaan herätellä mainonnan ja markkinoinnin avulla, mutta jos tämä osa-alue liian voimakkaasti suuntautuu tietyille toimialoille, alkaa lukijakunta vähitellen harventua. Sähkö voittaa.

Paperikoneita pysäytetään ja puretaan, koska paperin menekki maailmalla laskee. Paperin kysyntä pitkällä tähtäykselle ratkaisee. Silloin valmistavaa koneistoa on vähennettävä, työtekijöitä on lomautetava ja irtisanottava, kun maailmaa käsittävät tilastot Lontoossa niin sanelevat. Tavanmukaiset matkapuhelimet korvataan älykkäimmillä ja vamistetaan jossain muualla. Perinteinen elintapamme on jo kauan kipristellyt kustannusongelmissaan ja yrittänyt velan avulla säilyttää hyvinvoinnin. Tällaisella elämänätavalla on vain yksi suunta. Se joutuu taipumaan alasuuntaan. Eikä iso laiva siitä käänny nopeasti.

Miten meille yhteiskuntana tai kaupunkina lopulta käy. Tänne on pakko ottaa naapureiksemme elintasomme jakajia. Samanaikaisesti meidän on pyrittävä kaikin keinoin myymään historiallista perintöä ja täällä syntyvää uutta tietotaitoa kaikkialle sinne, mistä sopivia markkinarakoja vain löytyy. Vanhat perinteet muuttuvat ja kaikki me joudumme hyväksymään uusia tapoja elää. Meidän on kunnioitettava henkilöitä, jotka toimivat näiden vaatimusten mukaisesti.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Cursor! Työpaikkojen brutto- vai nettolisäystä?

Cursor Oy:n "Kakko kasvuun", seutukuntaa koskeva suunnitelma - 10 000 uutta työpaikkaa 2020 mennessä (!) - ei ole tähän mennessä herättänyt suuria hurraahuutoja. Sitä ei ole hehkutettu eri puolueiden sen enempää kuin virkahenkilöidenkään taholta. Mistä tämä voi johtua? Kyseessä täytyy olla melkoinen muutosohjelma, äärimmäisen toivottu ja tarpeellinen, mutta vastuulliset tahot vain empivät. Kyseessä on ilmiselvä epäröinti, josta läpi kajastaa, ovatko kehitysyhtiön laskelmat realistisia vai sisältyykö niihin joukko epämääisyyksiä. Riskianalyyseja kun ei ole näköpiirissä.

Miltä aloilta ja mistä suunasta lisääntyvät työpaikat ovat tulossa? Kysymys on suuresta muutoksesta. Jos työpaikassa vaaditaan kielitaitoa, kansainvälistä tietotaitoa tai vaikkapa ict-tuntemista, pääosasta nykyisistä työttömistä tuskin on työpaikkojen täyttäjiksi. Mutta Cursor Oy:n suunnitelma herättää teräviä kysymyksiä. Kaikki ne liittyvät muutokseen ja ovat ns. poikkihallinnollisia yksityiskohtia. Kaupunkia on ohjattava tuskaisesta säästämisestä kovaan kasvuun. Pitkään on itänyt epäily työpaikkojen todellisuudesta.

Miten Cursorin laskelmat kohdistuvat seutukunnan talouteen, kauppaan, uusien asuinalueiden kaavoitukseen, kouluverkkojen uudelleen suunnitteluun, panostettava liikennereitteihin ja kulttuuriin. Kaikki edellämainitut ja lisäksi paljon muuta kuuluu niihin. Sosiaali- ja terveystoimen on saatava aikaa valmistautuakseen näin suureen muutokseen. Mikä elin vastaa suunnitelman koordinoinnista? Kuka vastaa lopputuloksesta? Millainen on toteuttamisen organisaatio? Tarvitaanko suuren rahan lisäksi lisää suunnitteluvoimaa?

Kaikkei suurimapana epäselvyytenä jää kuitenkin ilmaan roikkumaan, tarkoittaako suunnitelma työpaikkojen lisäystä brutto- vai nettoperiaatteella. Lisätäänkö työpaikkoja vain paperilla ottamatta huomioon, että globalisaatio samaan aikaan hävittää "luovan tuhon" (Schumpeter) periaatteella vanhoja työtilaisuuksia koko ajan. Ilman laajoja lisäselvityksiä, suunnitelma saa osakseen niin omien hallintoviranomaisten, Kuntaliiton kuin valtion kaikkea täkäläistä suunnittelua valvovien valtion virkahenkilöiden olankohautuksen.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Onko velalla ja velalla väliä?


Eilen YLE -uutiset kertoivat meille eteläisen Kymenlaakson asukkaille merkittäviä tietoja. Aalto-yliopisto yhdessä Googlen rahoituksen kanssa - Cursor Oy koordinaattorina -  tulee auttamaan alueen korjaamisessa tasapainoon. Saman tien olemme kuulleet, että Kotkan tase, jonka kumulatiivinen alijäämä on 2012 yli 30 miljoonaa, voidaan järjestelemällä laittaa kuntoon. Silloin tietysti edellytetään, että avustussummat ovat sekä riitäviä että joustavia. Suuruutta tarvitaan alijäämää kuolettamaan, joustoa tarvitaan apuajan pituuteen.

Miten velkainen, tai, vahvataseinen Kotka todella on, ja miksei tasapainottamiseen ole liu'uttu jo aikaisemmin? Se mietityttää. Muistan lukeneeni jostakin, että niin kutsuttu korjausvelka on aivan kunnon lähiajan velkaa, vaikka sitä ei taseessa näkyisikään. Tiet, kaikki kaupungin omistamat sillat, koulut, terveydenhuoltoon kuuluvat laitokset, vesivaurioiden syömät rakennukset ym. on kunnan pakko korjata ja hoitaa. Kaiken velan kun pitäisi numeroina jossakin näkyä. Joku on arvioinut karkeasti, että Kotkalla olisi lähiajan korjausvelkaa noin 30 miljoonaa.

Mitä siitä sekavasta sairaalan suurremontista maksettavaa kotkalaisille kertyy, sitä ei kukaan vielä tiedä. Sinne keskussairaalan taseeseen on tähän mennessä poliittisella päätöksellä jäänyt Kotkan kaupungilta noin 10 miljoonaa, kun ei ole sallinut annettua hoitoa laskuttaa. Uutta alijäämää on tiettävästi vuoden ensimmäisellä neljännekseltä tullut lisää. Siitä isosta remontista Kotkan vastuu kasvaa, mutta se velka selviää vasta, kun rahoitus on ratkaistu ja korjaustyöstä päästy päättämään.

Joku kertoi, että vuokrausluotto/leasingluotto tehdään lain määräyksin tulevaisuudessa aidoksi kirjanpitovelaksi. Kuntaliitto kuulemma vaatii poistamaan porsaanreiän ja silloin kirjanpitolaki muuttuu. Pankit ovat sitä käytäntöä jo soveltaneet lainaa hakevan luottokelpoisuutta arvioidessaan. Kukaan ei kuulemma ole narissut. Niin luonnollisena sitä pidetään. Kaupungilla ei tämän lajin velkaa ole kuin alle 5 miljoonaa, sillä suuri osa siitä painottuu köyhän Kotkan konserniyhtiöille, Kotkan Energia Oy suurimpana leasingvelanottajana.