Siirry pääsisältöön

Miten nyt käy Kantasataman?

Usko siitä, että Kantasatamasta, kotkalaisin voimin, voidaan rakentaa joku turistirysä, alkaa murtua. Se on johtunut siitä, ettei kaupungilla ole taloudellista kykyä rakentaa sitä houkuttelevaa tarjontaa, minkä kasvava ja nimenomaan vaativa turismi suurten mittojen vetonaulaksi tarvitsee. On tapahtunut suuren luokan arviointivirhe. Ei ole osattu ennalta arvioida sitä tasoa, mitä kannattava turismi arvostaa ja toisaalta sitä, mihin Kotka parhaimmillaan kykenee.

Kyllä ”isossa pussissa” rahaa riittää, kuului vallassaolijoiden jatkuva vastaus, kun jostakin vasemmiston ideasta tuli kyse. Ei mitään ennakkoon tutkimista, tarvitaan vain päätös. Silloin ei tajuttu, että suurteollisuuden hiipuminen ja väestön rakenteellinen muutos paikkakunnalta tuli asettamaan kaupungin taloudelle uusia painopisteitä ja sen myötä toisenlaisia vaatimuksia hallita muutosta. Ei tajuttu ainakaan sitä, että hupenevalla toimintakatteella ei enää voi turvallisesti käyttää sen suuruista velkarahoitusta, kuin joskus ennen.

Rahoitusriskien ottaminen ylitti hallinnon operatiivisen taidon johtaa kuntaa. Jos otetaan huomioon Vellamon korskea rakentaminen, oman suunnittelun palkkakulut, projektin aiheuttamat laiturivauriot, päälle syöksyvä jokapäiväinen tappio, kylpyläsuunnitelmat, monitoimihallit, elokuvakeskukset, muut konsulttityöt rakennepiirroksineen, infran muutokset, erikieliset esitteet,  ulkomaiset palkat, yhteistyöhaaveet, rennonoloinen matkustelu, näin Kantasatamaan on luotettavan laskelman mukaan saatu uppoamaan jo rutkasti yli 100 miljoonaa euroa! Mihin sijoittaisit se saman rahan tänään?

Sitä rahaa me tarvitsimme nyt jossakin muualla ja sen tulevasta puuttumisesta todistettavasti kyllä aikanaan varoitettiin. Kuinka usein pitääkään paikkansa se ikivanha totuus, että kun yritys rakentaa itselleen komean pääkonttorin, sen valmistuttua alkavat taloudelliset vaikeudet. Kun kannattamaton investointi näin pääsee kärkitavoitteeksi, kaupungin johdon ja tässä tapauksessa konsernin valvonnan kriteereissä on paljon mätää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Mielenilmaus

Koko moniselkoinen hässäkkä näyttää lopulta viittovan tiettyyn tavoitteeseen: tuleviin eduskuntavaaleihin ja pelkoon puoluen kannatuksessa niissä. Parhaiten se näkyy änkeimpien demareiden ajatusharhailussa ja välikysymyskeskusteluissa.  Entisen valtionvarainministerin Antti Rinteen luulisi olevan selvillä maan talouden nykyisestä tilasta ja toimivan sen mukaan. Mutta ei. Puolueen etu sivuuttaa kirkkaasti valtakunnan edun. Niin paljon oman puolueen gallup-kannatus suistaa puoluepomon politiikkaa. Viimeisin ponnistus on sitten tuonut pinnalle, vanhan - toki omalla tavallaan arvostetun Ihalaisen - selvittämään uudestaan yhdyskuntasopimusta. Tämä todistaa, että sosiaalidemokraattien hätä on todellinen. Aikanaan SAK veti takaisin julkisuudesta Lohtander-mainoksen. Nyt olisi samanlaiseen aihetta, kun melkein koko kansa tietää eletyn jo liian kauan velaksi. Katkaisu on nyt pakko tehdä, Mitä sitten, jos kansa kääntyykin ns. mielenilmaisijoita vastaan. Varsinkin kun ensi vuonna - näilläkin ha

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist