Usko siitä,
että Kantasatamasta, kotkalaisin voimin, voidaan rakentaa joku turistirysä, alkaa murtua. Se on johtunut siitä, ettei kaupungilla ole
taloudellista kykyä rakentaa sitä houkuttelevaa tarjontaa, minkä kasvava
ja nimenomaan vaativa turismi suurten mittojen vetonaulaksi tarvitsee. On
tapahtunut suuren luokan arviointivirhe. Ei ole osattu ennalta arvioida sitä tasoa,
mitä kannattava turismi arvostaa ja toisaalta sitä, mihin Kotka parhaimmillaan
kykenee.
Kyllä
”isossa pussissa” rahaa riittää, kuului vallassaolijoiden jatkuva vastaus, kun
jostakin vasemmiston ideasta tuli kyse. Ei mitään ennakkoon tutkimista, tarvitaan
vain päätös. Silloin ei tajuttu, että suurteollisuuden hiipuminen ja väestön
rakenteellinen muutos paikkakunnalta tuli asettamaan kaupungin taloudelle uusia painopisteitä ja sen myötä toisenlaisia vaatimuksia hallita
muutosta. Ei tajuttu ainakaan sitä, että hupenevalla toimintakatteella ei enää voi
turvallisesti käyttää sen suuruista velkarahoitusta, kuin joskus ennen.
Rahoitusriskien
ottaminen ylitti hallinnon operatiivisen taidon johtaa kuntaa. Jos otetaan huomioon Vellamon korskea rakentaminen, oman suunnittelun palkkakulut, projektin aiheuttamat laiturivauriot, päälle syöksyvä
jokapäiväinen tappio, kylpyläsuunnitelmat, monitoimihallit, elokuvakeskukset, muut konsulttityöt rakennepiirroksineen, infran muutokset, erikieliset
esitteet, ulkomaiset palkat, yhteistyöhaaveet, rennonoloinen matkustelu, näin Kantasatamaan on luotettavan
laskelman mukaan saatu uppoamaan jo rutkasti yli 100 miljoonaa euroa! Mihin sijoittaisit se saman rahan tänään?
Sitä
rahaa me tarvitsimme nyt jossakin muualla ja sen tulevasta puuttumisesta todistettavasti kyllä aikanaan varoitettiin. Kuinka usein pitääkään paikkansa se
ikivanha totuus, että kun yritys rakentaa itselleen komean pääkonttorin, sen
valmistuttua alkavat taloudelliset vaikeudet. Kun kannattamaton investointi
näin pääsee kärkitavoitteeksi, kaupungin johdon ja tässä tapauksessa konsernin valvonnan kriteereissä
on paljon mätää.
Kommentit