Siirry pääsisältöön

Kaavoitetaan, mutta mistä ihmiset?

Vain ylioptimisti uskoo, että kaupungissamme perheille jatkossa kaivataan yhtä suuria asuntoja niin kuin nykyisin. Syitä suurten asuntojen heikentyneeseen kysyntään löytyy: elintasomme laskee yleisesti heikentyneen taloustilanteen johdosta. Veropohja muuttuu hyvin ansainneiden sukupolvien väistyessä. Palveluiden keskittyminen johtaa väestön muuttoon keskustojen suuntaan. Korot nousevat. Jos eivät heti, niin kohta.

Taloudellisesti huonoina aikoina avioerot vähenevät. Euro on kova konsultti tunteidenkin maailmassa. Sovitellaan, eikä heti kopsauteta kantapäitä vastakkain. Sen sijaan tunteet vaikuttavat enemmän yhteiskunnan yleisessä kehittymisessä. Tätä voidaan odottaa, kun miehiä yleisesti tunteikkaammat naiset ottavat käsiinsä yhä useammat virat, paremman koulutuksensa kautta. Tunne-elämän pehmeys ulottuu jo lainsäätämiseen.

Myös mm. koulujen arkipäivässä se näkyy. Mitä enemmän yksilöt saavat valtaa elää niin kuin haluavat, yhteisöllisyys katoaa. Myssyt ruokailussa pysyvät päässä ja uusia, ennen kokeilemattomia rintamalinjoja syntyy opettajien ja tunne-elämän vapautta vaativien kokeilijoiden välille. Lisääntyvissä oikeustapauksissa, oikeudenjakajien harmiksi, molempien osapuolten mappeihin lisääntyy kameratekniikka. Aika on muuttunut.

Kaavoitus elää omissa pulmissaan. Kehitys ei enää ole suora viiva. Se poikkeaa totutusta oikeaan ja vasempaan, ylös ja alas Demografinen kehitys ja moni muu muutos yhteiskunnassa pakottavat kuntia ja sen kaavoitusta etsimään uusia polkuja. Myönteistä ja toivottua kehitystä yritetään pitää yllä median otsikoissa, mutta toteutuuko se? Ja jos osa toteutuu, mikä osa? Kaavoituksen pitäisi omalta osaltaan kyetä ratkaisemaan kehitysongelmia. Kun elintaso alenee, kaiken koetaan muuttuvan vaikeaksi. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist

Carean nykytilanne on muuttumassa hallitsemattomaksi

Jussi Raukko (Kouvola) kauhistutti äskettäin Kymen Sanomissa mielipiteellään, että maakunnan etelän ja pohjoisen välinen kilpavarustelu erikoissairaanhoidon investoinneissa nousee jo 200 miljoonaan euroon, ehkä ylikin. Kauhistusta lisäsi se, että Kymenlaakson omistajakunnat yhdessä ovat keskussairaalalleen tänään velkaa jo 24 miljoonaa! K eskussairaalan kunnossa ja toimitusjohtajan lausunnoissa tilanne on näkynyt. Sairaalan oma rahantarve ja omistajakuntien samanaikainen painostus alijäämäiseen talousarvioon ovat pakottaneet Carean ottamaan omiin nimiinsä velkaa kymmeniä miljoonia, vaikka sillä samaan aikaan on ollut jättisaatavia omistajiltaan. Onhan se aivan hullu tilanne. Näillä kuitenkin mennään, koska omistajakunnat näkevät maineensa takia velat mieluummin Carean kuin omassa repussa. Tilanteeseen toivotaan toki muutosta, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo herkistetty puuttumaan keskussairaalaa puuduttavaan talousarviokikkailuun. Nyt on syytä luottaa korkean