Veikko Rantamo

Samaan aikaan, kun yhtä oman historiamme mahtavimmista linnoitusluomusta - kenraali Aleksandr Suvorovin suunnittelemaa Kyminlinnaa - järjestelmällisesti ruvettiin repimään irti julkisuudesta, media alkoi korostaa keskikaupungin sijaintia asutuksen äärilaidalla. Pitkään harmaana matkailun kaupunkina tunnettu Kotka rupesi luomaan kuvaa, jossa venäläisten turistien kantama kaupunkimme välkkyi vähintäänkin kirkkaana.  Kaupunkia lähes sata vuotta hallinnut johto ratkesi nyt hurraamaan. Kehitettiin visioita koko maailman matkailumagneetiksi ja niiden tulevista kävijämääristä kirjoitettiin ihastelevia lukuja. Toisin kävi. Nyt ovat autoruuhkat, kaiken kaikkiaan 60 miljoonaa maksaneen Vellamon parkkipaikalla huvenneet ja jättimäinen vuositappio muhii ja kumuloituu vuosi vuodelta. Erillisillä pikkunäyttelyillä yritetään vuotoja tilkitä. Tappion suuruus hirvittää. Mitä reilusti yli 100 miljoonalla eurolla uutta velkaa, minkä kaupungin hallinto uskomaansa "elävään kaupunkikeskustaan&

Venäläisten odotus moottoritie E18:n valmistumisen johdosta on päässyt mielikuvituksellisiin mittoihin. Kaikki haluavat päästä yhtäaikaa kuvittelemansa rikkauden herraksi. Helpointa ja halvinta näyttää olevan lukemattomien kauppakeskusten rakentaminen. "Kauppakeskuksia kuin kilometritolppia". Osuva ja samalla karmaiseva otsikko paikallisessa sanomalehdessä. Venäläisistä kyllä löytyy liikkeelle panevaa potentiaalia, mutta löytyykö kauppakeskuksia kaavoittavista kunnista nykyaikaista ja taloudellisen tilanteen huomioon ottavaa ajattelua? Venäläisten jano Suomeen tuskin on sammumaton ja houkuttelua muihinkin suuntiin riittää. Eikä jokainen venäläinen jätä kauppiaalle puhtaaksi 200 euroa, niin kuin liian moni päättäjä kuvittelee. Kyseessä on pelkkä kieliopillinen, ei laskennallinen, tulkintaerehdys. Jos liian kalliin kauppapaikan rakentaa, ollaan pakon edessä. Eihän täässä näin pitänyt käydä. Eivät kaikki veturit ainoastaan vedä, ne myös työntävät. Valmiit kauppakeskukse

Kaupunginjohtaja täytyy vaihtaa. Siihen voi pakottaa esimerkiksi valtio. Kaupunginjohtaja joutuu näin, yhtenä niiden kahdessadan muun kaupungin- ja kunnanjohtajan joukossa, jättämään  nykyisen asemansa ja virkansa. Jos ja kun valtiovallan kaikki keskittämiset toteutuvat. Ei hän tyhjän päälle putoa, niin kuin on käynyt monelle muulle. Kehityksestä ja keskityksestä syntyy tietysti kova meteli. Ei kenenkään ole helppo pudota korkealta. Kotkalla ei täällä hetkellä ole pitävää kokonaistavoitetta. Ei myöskään siihen yhteyteen julkistettuja keinoja, joilla ennustettu tavoite saavutetaan. Luotonantaja kyllä vaatii tavoitetta ja tulosta. Erilaisia yksityiskohtia yritetään kyllä hiivittää valtuustolle. Sellainen on esimerkiksi Carean velanotto maksuvastuun peittämiseksi. Saako KOKS laskuttaa lain edellyttämällä tavalla, vai lykätäänkö poliitikoille vastuu potilaiden hoitotavasta?  Myös suunnitelma Hamina-Kotkan koulukiinteistöyhtiöstä sisältää mahdollisuuksia kikkailla ja samalla toteut

Vuosikymmeniä sitten  Kotkan ympäristökeskus kiinnitti huomion niihin tuhansiin liikoihin ajoneuvoihin, jotka aamuisin ajoivat eri syistä Kotkansaarelle, useimmat sinne ahdetun työpaikkansa takia. Herätettiin samalla kysymys, oliko kaupungille taloudellista ajattaa turhaan jonoissa - keskeltä kaupunkia - poliiseja, kaupungin omia virkahenkilöitä, myyntiväkeä, asiakkaita ja kaikkia muita autojonoon pakotettuja. Vain tosiharvat tästä kiistämättömästä kiinnostuivat. Saatiin selville, että kaupungissa oli enemmän autoja kuin asukkaiden varallisuus edellytti. Miksi? Kaavoituksessa on kyllä määritelty erilaisia pisteitä maantieteellisestä keskustasta, mutta laajempi pohtiminen siitä, miten paljon laitakaupungille sijoitettu "Elävä kaupunkikeskusta" sai aikaan yhteisten varojen tuhlausta, jäi vain harvojen laskelmiin. Kotkansaarta alettiin kaupunkia hallitsevan poliittisen ideologian toimesta päinvastoin korottaa "ydinkeskustaksi". Ei näy otsikoissa enää tänään. T

Ajomatka pitkin pikavauhtia valmistuvaa moottoritietä antaa aikanaan entistä kirkaamman kuvan niistä kulttuureista, jotka metropolikaupunki Pietarissa, koko  Venäjällä ja meillä Pohjoismaissa uuden tien kulkijalle välittyvät. Pietarissa arvostetaan kultaa ja kunniaa. Pietarilaisille korostuu Pietari - Oslo -tien varrella heille itselleen kaikkein tärkein tavoitte, johon tulisi pyrkiä. Koko Venäjän kansalle paljon korkeampi elinajan odote. Heidän silmissään Pohjoismaissa on rauhallisempi liikenne, turvalliset lomamaisemat ja esimerkiksi kärkiasema julkisen hallinnon lahjomattomuudessa.  Vaikka molemminpuoleista tietoa on, tällaisessa asetelmassa E18:lla kansat kohtaavat toisensa uusin näköaloin. Kulttuureiden erilaisuudet kirkastuvat. Pohjoismaista lääketeollisuutta ja sairaanhoitoa ihaillaan. Varallisuuden tasaisuus herättää kateutta, asuntojen arkkitehtuurissa pyritään mukaan. Toisessa päässä taas taide kokonaisuudessaan valloittaa, teatteri, baletti, musiikki, niiden kaikkien k

Pakko nähdä totuus avoimin silmin panee joskus mittaamaan arkipäivää alkeellisilla välineillä. Melko harvan mieleen tulee elektroniikan häikäisevän voittokulun aikana piirtämisen perusväline, vanhahtavan tuntuinen harppi. Merenkulussa mittavälineenä ja säännöllisen ympyrän piirtämisessä se puolustaa edelleen paikkaansa ja on tarpeellinen. Valta-asemansa menettäneen valtion lipussa se oli jopa keskeinen. Kotkan "Elävän kaupunkikeskustan" tulevaisuutta suunniteltaessa harpin piikki kannattaa pistää saaren keskipisteeseen ja pyöräyttää välinettä 10 km:n säteellä. Kaupunkikeskustat saavat yleensä 60 - 70 % kauppansa volyymistä tuon suuruiselta, mutta tiheästi asutulta alueelta. Loppu tulee sitten kauempaa. Täällä 44 500 kotkalaista asuu Kivisillan ulkopuolella . Hovinsaarta ei silloin lueta "elävään kaupunkikeskustaan". Pasaatia ympäröivä, samalla säteelle piirtyvä alue käyttätyy samoin prosenttiluvuin, mutta kaupan volyymille täysin päinvastaisesti. Kauppakesk

Venäjä on kauan ollut kulttuurivaltio. Pietari oli jo 1900-luvun alussa loistokas kansainvälinen metropoli. Komeus vain oli, niin kuin on tänäänkin, keskittynyt suurkaupunkeihin Moskovaan, Pietariin ja muutamiin väestökeskuksiin. Maaseudulla näkymä ja tien kunto olivat sitten jotain muuta. Automatkailijat sen tietävät, eiväkä olosuhteet ole pian muuttumassa. Kotkassa kaupunkisuunnittelu on vuosikymmeniä keskittynyt turismin odotukseen, ja aina pettynyt. Omasta tarjonnan vajeesta on pyritty pyristelemään irti jollain yksityisellä, pompöösillä rakennuksella, kuten Merikeskus Vellamolla, jonka vetovoimaa ei ole osattu, varoituksista huolimatta, alkuunkaan arvioida. Kaupunkipoliittisen vallan ja Venäjän rakkauden sulautumana onkin sitten liu'uttu todellisuudesta epätodellisuuteen. Merikeskus Vellamon viimeiset kävijämäärät ovat jämähtäneet noin 100 000 henkilöön. Jos valtion ja kaupungin tappioksi yhteisen museon pidosta katsotaan vaikka 1 000 000 euroa, kävijämäärän tulisi ol

Kotka on kaupunki, jonka eriskummallisista tapahtumista riittää alan aiheita vaikka mihin mittaan. Kaivo ei siis ole kuivunut. P oliittinen muutos viime kunnallisvaaleissa pani jo kynnet syyhyämään . P itäisikö vielä pörhistäytyä kirjoittamaan ? Sain kymmeniltä lukijoiltani vaatimuksia pyrkiä paljastamaan nimenomaan kaikki ne velat, jo it a Kotkan t ilipäätökseen 2012 pitäisi kirjanpitolain mukaan tulla . Ei kokomuksen kannata suojata aiem paa valtuustoa. Jos piele en on paljon menn yt, kaikki on nyt paljastettava. T ilinpäätösinfossa vuodelta 2012 täytyy lähteä puhtaalta pöydältä ja ka tsoa suoralla katseella peilistä menneisyyttä. Tilipäätös tulee olemaan aikamoinen rysäys . Saatta a jopa arvell a, että joitakin lainoja joudutaan palauttamaan , koska ne o vat hankkeisiin sidottuja, mutta hankkeet eivät ole edistyneet. Kotkan Keskussairaalan kohtalo on tätä na puteltaessa vielä ohuen langan varassa. Kotkalla lienee jo noin 16 miljoonaa ja Kouvolalla 12 miljoonaa maksamatta