maanantai 18. maaliskuuta 2013

Kotka hylkäsi Kyminlinnan ja samalla mahdollisuutensa

Samaan aikaan, kun yhtä oman historiamme mahtavimmista linnoitusluomusta - kenraali Aleksandr Suvorovin suunnittelemaa Kyminlinnaa - järjestelmällisesti ruvettiin repimään irti julkisuudesta, media alkoi korostaa keskikaupungin sijaintia asutuksen äärilaidalla. Pitkään harmaana matkailun kaupunkina tunnettu Kotka rupesi luomaan kuvaa, jossa venäläisten turistien kantama kaupunkimme välkkyi vähintäänkin kirkkaana. 

Kaupunkia lähes sata vuotta hallinnut johto ratkesi nyt hurraamaan. Kehitettiin visioita koko maailman matkailumagneetiksi ja niiden tulevista kävijämääristä kirjoitettiin ihastelevia lukuja. Toisin kävi. Nyt ovat autoruuhkat, kaiken kaikkiaan 60 miljoonaa maksaneen Vellamon parkkipaikalla huvenneet ja jättimäinen vuositappio muhii ja kumuloituu vuosi vuodelta. Erillisillä pikkunäyttelyillä yritetään vuotoja tilkitä. Tappion suuruus hirvittää.

Mitä reilusti yli 100 miljoonalla eurolla uutta velkaa, minkä kaupungin hallinto uskomaansa "elävään kaupunkikeskustaan" upotti, on saatu aikaan? Sitä mittaa parhaiten seuraava ulkopuolinen matkailututkimus. Se tuskin vilkuttelee Kotkalle nyt sen parempaa sijoitusta kuin ennenkään. Suuria purjelaivoja on anottu ilman viimekertaisia sponsoreita. Satamasopimus Haminan kanssa ei nimittäin salli hinaus- ja muita sataman toimia yksin Kotkan eduksi.

Kotka hylkäsi Kyminlinnan mahdollisuudet. Koko alueen matkailukeskus olisi saanut sieltä paljon huokeammalla nykyaikaistetun kotinsa ja monenlaista muuta olisi ollut, niin oman väestön kuin turistienkin käsillä. Tunnustautumalla reilusti entiseksi venäläiseksi linnoitukseksi, olisi itänaapurit matkallaan Helsinkiin saatu pistäytymään kahvilla ennemmin Kyminlinnassa kuin kaukana Kantasatamassa. Kyminlinna tänään huokaa tyhjyyttään. Lappeenranassa juhlitaan.




torstai 14. maaliskuuta 2013

Pian ne venäläiset tulevat

Venäläisten odotus moottoritie E18:n valmistumisen johdosta on päässyt mielikuvituksellisiin mittoihin. Kaikki haluavat päästä yhtäaikaa kuvittelemansa rikkauden herraksi. Helpointa ja halvinta näyttää olevan lukemattomien kauppakeskusten rakentaminen. "Kauppakeskuksia kuin kilometritolppia". Osuva ja samalla karmaiseva otsikko paikallisessa sanomalehdessä.

Venäläisistä kyllä löytyy liikkeelle panevaa potentiaalia, mutta löytyykö kauppakeskuksia kaavoittavista kunnista nykyaikaista ja taloudellisen tilanteen huomioon ottavaa ajattelua? Venäläisten jano Suomeen tuskin on sammumaton ja houkuttelua muihinkin suuntiin riittää. Eikä jokainen venäläinen jätä kauppiaalle puhtaaksi 200 euroa, niin kuin liian moni päättäjä kuvittelee. Kyseessä on pelkkä kieliopillinen, ei laskennallinen, tulkintaerehdys.

Jos liian kalliin kauppapaikan rakentaa, ollaan pakon edessä. Eihän täässä näin pitänyt käydä. Eivät kaikki veturit ainoastaan vedä, ne myös työntävät. Valmiit kauppakeskukset kyllä tietävät, mitä investointi pelkkää matkailua varten maksaa. Ne jotka ovat ajoissa rakentaneet, ymmärtävät että kaupan hajauttaminen eri kaupunginosiin, ei suinkaan merkitse koko alueen hyvinvointia. Asiakaskunnasta puhumattakaan.

Monen kauppakeskuksen rakentamisella on mahdollisuus tehdä 2000-luvun kaikkein suurin investointierehdys. Kannattako sellaisia kohteita rahoittaa, joiden kannattavuus riippuu yhteiskunnallisista vapaapäivistä, loma-ajasta ja/tai kansainvälisestä taloustilanteesta. Sitä rahoittajamaailma kaikkialla nyt pohtii. Maailman taloustilanne kun ei ole vakaa, eivätkä matkailun suunnat varmoja. Kannattaa laskea vaihtoehtoja.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Pakko alentaa elintasoa

Kaupunginjohtaja täytyy vaihtaa. Siihen voi pakottaa esimerkiksi valtio. Kaupunginjohtaja joutuu näin, yhtenä niiden kahdessadan muun kaupungin- ja kunnanjohtajan joukossa, jättämään  nykyisen asemansa ja virkansa. Jos ja kun valtiovallan kaikki keskittämiset toteutuvat. Ei hän tyhjän päälle putoa, niin kuin on käynyt monelle muulle. Kehityksestä ja keskityksestä syntyy tietysti kova meteli. Ei kenenkään ole helppo pudota korkealta.

Kotkalla ei täällä hetkellä ole pitävää kokonaistavoitetta. Ei myöskään siihen yhteyteen julkistettuja keinoja, joilla ennustettu tavoite saavutetaan. Luotonantaja kyllä vaatii tavoitetta ja tulosta. Erilaisia yksityiskohtia yritetään kyllä hiivittää valtuustolle. Sellainen on esimerkiksi Carean velanotto maksuvastuun peittämiseksi. Saako KOKS laskuttaa lain edellyttämällä tavalla, vai lykätäänkö poliitikoille vastuu potilaiden hoitotavasta? 

Myös suunnitelma Hamina-Kotkan koulukiinteistöyhtiöstä sisältää mahdollisuuksia kikkailla ja samalla toteuttaa lakia. Koko suunnitelma ilmeisesti pyritään toteuttamaan elinkaarirahoituksella. Nirhaistaan tulevaisuudesta. Valtuuston on myös tiedettävä, millä arvoilla koulukiinteistöt siirtyvät yhteiselle kiinteistöyhtiölle. Korotetut arvot eivät hyödytä lopulta ketään, mutta ne kyllä ne mittaavat nykyhallinnon moraalin.

Meillä perinteinen työ on valunut kustannussyistä toiseen maanosaan. Elintason lasku on pakko tehdä silloin, kun jakovaraa ei ole. Niin on käymässä valtiollekin. Vielä toistaiseksi Kotka esittää, kasvonsa säilyttääkseen, vääriä tietoja taloutensa tasapainotuksesta tulevaisuudessa. Nyt ei kannata salata mitään, vaan on pyyhkäistävä pöytä rutosti puhtaaksi. Valkama-suunnitelma on lopullinen niitti Vellamo-väittelylle ja pitkä kohmelo väistämätön.





Paimenportin risteys on tarkkailupaikka

Vuosikymmeniä sitten  Kotkan ympäristökeskus kiinnitti huomion niihin tuhansiin liikoihin ajoneuvoihin, jotka aamuisin ajoivat eri syistä Kotkansaarelle, useimmat sinne ahdetun työpaikkansa takia. Herätettiin samalla kysymys, oliko kaupungille taloudellista ajattaa turhaan jonoissa - keskeltä kaupunkia - poliiseja, kaupungin omia virkahenkilöitä, myyntiväkeä, asiakkaita ja kaikkia muita autojonoon pakotettuja. Vain tosiharvat tästä kiistämättömästä kiinnostuivat.

Saatiin selville, että kaupungissa oli enemmän autoja kuin asukkaiden varallisuus edellytti. Miksi? Kaavoituksessa on kyllä määritelty erilaisia pisteitä maantieteellisestä keskustasta, mutta laajempi pohtiminen siitä, miten paljon laitakaupungille sijoitettu "Elävä kaupunkikeskusta" sai aikaan yhteisten varojen tuhlausta, jäi vain harvojen laskelmiin. Kotkansaarta alettiin kaupunkia hallitsevan poliittisen ideologian toimesta päinvastoin korottaa "ydinkeskustaksi". Ei näy otsikoissa enää tänään.

Tarkkailija Paimenportilla saattoi laskea, kuinka varoja tuhottiin autoajeluun suunnattomia määriä. Kukaan ei rohjennut tehdä tarkkaa arviota ohi vilahtavista autojen määristä, koska yhden puolueen (sd) valta-asema näytti jatkuvan ikuisuuteen. Automatkaan käytetyt tunnit ja kilometrit vähensivät mm. kaupan mahdollisuuksia palkata uusia työntekijöitä ja työttömien prosenttiluku sen kuin vain nousi. Vaikutus muuhun yrittäjyyteen oli myös ilmeinen.

Huolimatta oikeuslaitoksen todellisten asiantuntijoiden mielipiteestä ja E18 tulevista tarpeista, käräjäoikeus istuu nyt tyytyväisenä Suomen Pankin graniittilinnassa suojautuneena muutaman kesäkuukaukauden kyseenalaista hellettä vastaan. Sen seurauksena polisitalon sijoittaminen Kotkasaarelle näyttää enemän kuin todennäköiseltä. Jännittävää on myös todeta, saako uuden moottoritien lisääntyvä valvonnan tarve mitään merkitystä järjestyspalvelun sijoituspäätöksessä. Ellei saa, asianomaisessa ministeriössä ollaan joko asiaa tuntemattomia tai sokeita.



keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Kulttuureiden kohtaaminen


Ajomatka pitkin pikavauhtia valmistuvaa moottoritietä antaa aikanaan entistä kirkaamman kuvan niistä kulttuureista, jotka metropolikaupunki Pietarissa, koko  Venäjällä ja meillä Pohjoismaissa uuden tien kulkijalle välittyvät. Pietarissa arvostetaan kultaa ja kunniaa. Pietarilaisille korostuu Pietari - Oslo -tien varrella heille itselleen kaikkein tärkein tavoitte, johon tulisi pyrkiä. Koko Venäjän kansalle paljon korkeampi elinajan odote. Heidän silmissään Pohjoismaissa on rauhallisempi liikenne, turvalliset lomamaisemat ja esimerkiksi kärkiasema julkisen hallinnon lahjomattomuudessa. 

Vaikka molemminpuoleista tietoa on, tällaisessa asetelmassa E18:lla kansat kohtaavat toisensa uusin näköaloin. Kulttuureiden erilaisuudet kirkastuvat. Pohjoismaista lääketeollisuutta ja sairaanhoitoa ihaillaan. Varallisuuden tasaisuus herättää kateutta, asuntojen arkkitehtuurissa pyritään mukaan. Toisessa päässä taas taide kokonaisuudessaan valloittaa, teatteri, baletti, musiikki, niiden kaikkien kansainvälisyys nähdään Pohjoismaissa Venäjä-ihailun kohteena. Samoin vaikuttavat suuret museokokonaisuudet. Sota ja rauha. Näitä kulttuureita yhdistelemällä voisi syntyä upea kokonaisuus.

Asuntoarkkitehtuurissa kulttuurien erilaisuus paljastuu ehkä kaikkein selvimmin. Kun pohjoismaalaiset rakentavat suurkaupungeissa avaimet-käteen periaatteella, venäläisten itse tekemät, miljoonat asunnot ovat valmistuneet omakätisesti vasta kun asukkaat ovat muutamia vuosia niissä eläneet. Koska kaupungistuminen, tilastojen mukaan, Venäjällä jatkuu tulevinakin vuosina, suomalaiset rakentajat asettavat itselleen merkittäviä tavoitteita eri puolilla itäistä naapuria. Se on puujalkansa taittaneelle Suomelle aikamoinen mahdollisuus ja taloudellinen kiihoke.

Edessä on suuri pohjoismainen, toisenlaisen elämän esittely. Sillä tulee olemaan molemmille osapuolille kaupallista merkitystä enemmän kuin pintapuolisesti otaksutaan. Siksi E18 kulttuurien kohtaamiseen on paneuduttava huolella. Siihen joko paneudutaan tai sitten ei. Koska moottoritie on jo nimeltään Kotka - Oslo, tähän on valmisteltava muut Pohjoismaat mukaan. Ministeri Haglund (?), pohjoismaisen yhteistyön merkkihenkilö, on pikaisesti liitettävä toimijoihin. Jos hän ehdottaa, että asia käsitellään pikaisena Pohjoismaiden Neuvostossa, se tapahtuu. Monet hyvät asiat syntyvät pakosta.

Suurimpana lopullisena projektin osana tulee olemaan naapurimaiden yhteinen sairaustutkimus ja sairaanhoito, korkeatasoinen uuden etsiminen ja yhteiset sijoitukset tähän projektiin. Kaavoitus moottoritien laidoilla tuleee uuteen pohdintaan. Kaikki liittyvät Kymenlaakso-ongelmaan. Asiasta täytyy tehdä ensi kädessä kattava suunnitelma ja määräaika/kustannuskaavio, jossa kaikki täsmää ja nimenomaan monikymmenvuotinen tulevaisuus näyttelee suurta osaa. Ministeri Haglund näkyvässä roolissa saa esitellä pohjoisille naapureille kaikki ne lukemattomat yhteistyön mahdollisuudet, jotka kahden kulttuurin kohtaamisessa voivat syntyä. Tässä, jos missä, luovuus tulee luomaan uutta luovuutta.

Tiedottaminen moottoritien valmistumisesta nousee keskeiseen osaan. Valtionpäämiesten ja johtavien ministerien osallistuminen vaatii projektin johtajalta paljon, kaikkea on soviteltava. Tämä on Kaakkois-Suomelle suuri tapahtuma ja ansaitsee kaiken valmistelun maksimaalisella teholla ja taidolla. Se saattaa olla merkittävä pylväs uudenlaiselle naapuruudelle ja jonkinlainen uusi väylä kaupunkäynnille. Sen on erottava hankkeena kaupungin muista taloudellisista toimista. Kun sillä on tavoite, on pakko löytää keinot, millä tavoite saavutetaan. Ne keinot löydetään, jos on asennetta ja asenne näkyy suunnitelman laadusta.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Harppi on hyvä väline selventämään ajatuksia

Pakko nähdä totuus avoimin silmin panee joskus mittaamaan arkipäivää alkeellisilla välineillä. Melko harvan mieleen tulee elektroniikan häikäisevän voittokulun aikana piirtämisen perusväline, vanhahtavan tuntuinen harppi. Merenkulussa mittavälineenä ja säännöllisen ympyrän piirtämisessä se puolustaa edelleen paikkaansa ja on tarpeellinen. Valta-asemansa menettäneen valtion lipussa se oli jopa keskeinen.

Kotkan "Elävän kaupunkikeskustan" tulevaisuutta suunniteltaessa harpin piikki kannattaa pistää saaren keskipisteeseen ja pyöräyttää välinettä 10 km:n säteellä. Kaupunkikeskustat saavat yleensä 60 - 70 % kauppansa volyymistä tuon suuruiselta, mutta tiheästi asutulta alueelta. Loppu tulee sitten kauempaa. Täällä 44 500 kotkalaista asuu Kivisillan ulkopuolella. Hovinsaarta ei silloin lueta "elävään kaupunkikeskustaan".

Pasaatia ympäröivä, samalla säteelle piirtyvä alue käyttätyy samoin prosenttiluvuin, mutta kaupan volyymille täysin päinvastaisesti. Kauppakeskuksen ympärillä valtaosin on asumatonta merialuetta. Voiko kaupan volyymi tulevaisuudessa ilman kaupungin nykyiseen taloustilanteeseen sopimattomia tukitoimia pysyä asettamassaan miljoonatavoitteessa ja ulkomainen sijoittaja saada pääomalleen vaaditun koron?

Toriparkkia tarjotaan jo kaupaksi yksityiselle rahalle. Se jos mikä on yksi hamaan tappiin saakka ulottuva Kotkan rahallinen tuki  "Elävälle kaupunkikeskustalle". Toriparkin oikaistu tappio lienee noin 150 000 euroa vuodessa. Sitäkään tukea ei kansalle kerrota. Kun ihmetellään, mistä ne tappiot oikein ovat syntyneet, kannattaa perehtyä myös paljon mainostettuun Toriparkkiin!

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Pietari, Pietari, Venäjä!

Venäjä on kauan ollut kulttuurivaltio. Pietari oli jo 1900-luvun alussa loistokas kansainvälinen metropoli. Komeus vain oli, niin kuin on tänäänkin, keskittynyt suurkaupunkeihin Moskovaan, Pietariin ja muutamiin väestökeskuksiin. Maaseudulla näkymä ja tien kunto olivat sitten jotain muuta. Automatkailijat sen tietävät, eiväkä olosuhteet ole pian muuttumassa.

Kotkassa kaupunkisuunnittelu on vuosikymmeniä keskittynyt turismin odotukseen, ja aina pettynyt. Omasta tarjonnan vajeesta on pyritty pyristelemään irti jollain yksityisellä, pompöösillä rakennuksella, kuten Merikeskus Vellamolla, jonka vetovoimaa ei ole osattu, varoituksista huolimatta, alkuunkaan arvioida. Kaupunkipoliittisen vallan ja Venäjän rakkauden sulautumana onkin sitten liu'uttu todellisuudesta epätodellisuuteen.

Merikeskus Vellamon viimeiset kävijämäärät ovat jämähtäneet noin 100 000 henkilöön. Jos valtion ja kaupungin tappioksi yhteisen museon pidosta katsotaan vaikka 1 000 000 euroa, kävijämäärän tulisi olla reilusti yli 600 000:ssa. Uusimman julkisen museotilaston mukaan maksaneiden kävijöiden määrä on vain alle 30 000 henkilöä. Tässä kohden venäläisen rakkaus nimenomaan kotkalaiseen kulttuuriin tulee julmimmalla tavalla ilmi.

Uusia avauksia kulttuuriin ei Kotkasta valitettavasti löydy. Kantasataman kulttuurin edistäjäksi tarjottu Ankkuri, hiljaa havisevat puistot, halpatuotteita markkinoivat marketit eivät täällä rahaa käyttäville venäläisille riitä. Provinssin Kotkaa väheksytään. Ns. hyvistä turiseteista kilpailevat ainakin Pariisi, Lontoo, Barcelona, Rooma, New York, Las Vegas, Etelä-Amerikka, Australia, koko laaja Afrikka ja muu maailma.

Päiväkirjaani (blogia) on pakko jatkaa

Kotka on kaupunki, jonka eriskummallisista tapahtumista riittää alan aiheita vaikka mihin mittaan. Kaivo ei siis ole kuivunut. Poliittinen muutos viime kunnallisvaaleissa pani jo kynnet syyhyämään. Pitäisikö vielä pörhistäytyä kirjoittamaan? Sain kymmeniltä lukijoiltani vaatimuksia pyrkiä paljastamaan nimenomaan kaikki ne velat, joita Kotkan tilipäätökseen 2012 pitäisi kirjanpitolain mukaan tulla.

Ei kokomuksen kannata suojata aiempaa valtuustoa. Jos pieleen on paljon mennyt, kaikki on nyt paljastettava. Tilinpäätösinfossa vuodelta 2012 täytyy lähteä puhtaalta pöydältä ja katsoa suoralla katseella peilistä menneisyyttä. Tilipäätös tulee olemaan aikamoinen rysäys. Saattaa jopa arvella, että joitakin lainoja joudutaan palauttamaan, koska ne ovat hankkeisiin sidottuja, mutta hankkeet eivät ole edistyneet.

Kotkan Keskussairaalan kohtalo on tätä naputeltaessa vielä ohuen langan varassa. Kotkalla lienee jo noin 16 miljoonaa ja Kouvolalla 12 miljoonaa maksamatta jääneitä erikoissairaanhoidon laskuja. Saako niitä laskuttaa vai ei, siinä kysymys, joka muuttaa melkolailla kokonaisvelkamääriä ja samalla ainakin Kotkan asemaa valtakunnallisissa tilastoissa. Kotkan keskussairaalaa ei loputtomasti voi pitää velkojen keräilyaltaana.

Kotka ja Kouvola saavat Carean velkapussin avulla vain  hengähdystauon velkojensa paineeseen, Eivät ongelmat sillä poistu, ne vain lykkäytyvät. Jokainen velkaeuro tulee maksuun. Jos Helsingin yliopistollinen keskussairaanla tulee omistamaan Kotkan keskussairaalaa, jokainen tiilikivi tulee nykyisten kuntaomistajien reppuun. Sen kantaminen ei tule olemaan mikää piknik-retki.