Siirry pääsisältöön

Päiväkirjaani (blogia) on pakko jatkaa

Kotka on kaupunki, jonka eriskummallisista tapahtumista riittää alan aiheita vaikka mihin mittaan. Kaivo ei siis ole kuivunut. Poliittinen muutos viime kunnallisvaaleissa pani jo kynnet syyhyämään. Pitäisikö vielä pörhistäytyä kirjoittamaan? Sain kymmeniltä lukijoiltani vaatimuksia pyrkiä paljastamaan nimenomaan kaikki ne velat, joita Kotkan tilipäätökseen 2012 pitäisi kirjanpitolain mukaan tulla.

Ei kokomuksen kannata suojata aiempaa valtuustoa. Jos pieleen on paljon mennyt, kaikki on nyt paljastettava. Tilinpäätösinfossa vuodelta 2012 täytyy lähteä puhtaalta pöydältä ja katsoa suoralla katseella peilistä menneisyyttä. Tilipäätös tulee olemaan aikamoinen rysäys. Saattaa jopa arvella, että joitakin lainoja joudutaan palauttamaan, koska ne ovat hankkeisiin sidottuja, mutta hankkeet eivät ole edistyneet.

Kotkan Keskussairaalan kohtalo on tätä naputeltaessa vielä ohuen langan varassa. Kotkalla lienee jo noin 16 miljoonaa ja Kouvolalla 12 miljoonaa maksamatta jääneitä erikoissairaanhoidon laskuja. Saako niitä laskuttaa vai ei, siinä kysymys, joka muuttaa melkolailla kokonaisvelkamääriä ja samalla ainakin Kotkan asemaa valtakunnallisissa tilastoissa. Kotkan keskussairaalaa ei loputtomasti voi pitää velkojen keräilyaltaana.

Kotka ja Kouvola saavat Carean velkapussin avulla vain  hengähdystauon velkojensa paineeseen, Eivät ongelmat sillä poistu, ne vain lykkäytyvät. Jokainen velkaeuro tulee maksuun. Jos Helsingin yliopistollinen keskussairaanla tulee omistamaan Kotkan keskussairaalaa, jokainen tiilikivi tulee nykyisten kuntaomistajien reppuun. Sen kantaminen ei tule olemaan mikää piknik-retki.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Mielenilmaus

Koko moniselkoinen hässäkkä näyttää lopulta viittovan tiettyyn tavoitteeseen: tuleviin eduskuntavaaleihin ja pelkoon puoluen kannatuksessa niissä. Parhaiten se näkyy änkeimpien demareiden ajatusharhailussa ja välikysymyskeskusteluissa.  Entisen valtionvarainministerin Antti Rinteen luulisi olevan selvillä maan talouden nykyisestä tilasta ja toimivan sen mukaan. Mutta ei. Puolueen etu sivuuttaa kirkkaasti valtakunnan edun. Niin paljon oman puolueen gallup-kannatus suistaa puoluepomon politiikkaa. Viimeisin ponnistus on sitten tuonut pinnalle, vanhan - toki omalla tavallaan arvostetun Ihalaisen - selvittämään uudestaan yhdyskuntasopimusta. Tämä todistaa, että sosiaalidemokraattien hätä on todellinen. Aikanaan SAK veti takaisin julkisuudesta Lohtander-mainoksen. Nyt olisi samanlaiseen aihetta, kun melkein koko kansa tietää eletyn jo liian kauan velaksi. Katkaisu on nyt pakko tehdä, Mitä sitten, jos kansa kääntyykin ns. mielenilmaisijoita vastaan. Varsinkin kun ensi vuonna - näilläkin ha

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist