tiistai 20. marraskuuta 2012

Kotkan syöksy kriisikunnaksi alkoi jo vuonna 2005


Vuodeksi 2006 kotkalaiset tekivät kaupungille omasta mielestään tiukan budjetin. Vuonna 2005 velan määrä oli räjähtänyt käsiin, kasvanut 36,3 miljoonalla. Jokaista kotkalaista kohden kaupungin lainakanta vuoden 2005 loppuun mennessä oli 2024 euroa/asukas.


Vuonna 2006 uutta lainaa tarvittiin 38,2 miljoonaa lisää Vuonna 2007 lainat kasvoivat 34,0 miljoonaa, 2008 lainarahaa lisättiin 19,6 miljoonaa. Ralli jatkui 2009, taas 28,3 miljoonaa, mutta 2010 vain 6,4 miljoonaa ja 2011 kaupungin lainaus näennäisesti jopa pieneni -5,4 miljoonaa. Jotain oli tapahtunut.

Selitys näin pienelle velan kasvulle ja seuraavan vuoden lainamäärän jopa vähenemiselle löytyi. Kuvioon oli tullut uusi rahoitustekijä, nk. konsernirahasto, johon kaikki Kotka-konserniin kuuluvat yritykset tyhjentävät vuoden lopussa kassavaransa yhteen läjään ja tällä rahalla meikataan emokaupungin kasvot valtakunnan tilastoissa. 

Velanotto oli näin siirretty Kotka-konsernin nimiin. Siellä vieras pääoma (velka) viime vuoden aikana kasvoi  taas 18,4 miljoonaa. Todellisuudessa noin 10 miljoonaa enemmän, koska niin kutsuttu "salainen sopimus" kätki sisäänsä sen verran salattua velkaa. Ei voitu näyttää.

Tavalliselle kaduntallaajalle tärkein luku tuleekin tästä pitäen olemaan konsernin vieraan pääoman määrä. Vuonna 2011 tilinpäätöksessä se oli virallisesti  660 899 000 eli runsaat 12 000 euroa/asukas. Suurella jännityksellä odotamme 2012 tilinpäätöstä. Mahtavaa!

Nyt kuitenkin on hyödyllistä pysähtyä ja vertailla tuon ajan velkaloukkua tämänhetkiseen. Emokaupungin lainavelka on tänään - sievistelyn jälkeen - 4186 euroa/kotkalainen, eli reippaasti yli kaksinkertainen vuoteen 2005:een verrattuna ja ollaan 2100 euroa korkeammalla kuin koko maassa keskimäärin.

Koko kaupungin väestölle summattuna, erotuksesta syntyvä velkojen lisääntyminen tekee 2005-2012 157,4 (!) miljoonaa. Samanaikaisesti kaupungille kuuluvaa omaisuutta on lisäksi muutamalla miljoonalla myyty. Mitä sillä kaikella on saatu aikaan?  

”Investoinnit ovat elintärkeitä kaupungin kilpailukyvylle ja elinvoimalle”, kaupunginjohtaja opettaa. ”Kaupungilla on itseään maksavia investointeja kuten Toriparkki, Merikeskus Vellamo ja Kantasataman Kulttuurikeskus." Näinkö kaupunginjohtaja ymmärtää taloutta?


Nyt emokaupungin nimiin ei haluta ja tuskin saadaankaan lisää lainaa. Tarvittaessa sitä otetaan Kotka-konsernille, jos limiittiä ylipäätään vielä löytyy. Carealle alkaa taas kerääntyä lisää omistajakuntien vastuita. Henkilöstön vähentäminen merkitsee potilaille hoitotason alenemista.

Uuden valtuuston tärkein tehtävä onkin nyt, kehitysjohdon seminaarissa, eritellä eri laatikoihin, mihin yhteensä reilusti yli 160 miljoonan euron yltiösumma on kahden edellisen valtuuston hyväksymänä käytetty. Muutokset kannattaa tehdä, ennen kuin lopullisesti makaa nenä kanveesissa.

torstai 15. marraskuuta 2012

Uutta ryhtiä kuntien laskentatoimeen

Maamme kunnat ovat saaneet tarkennetut ohjeet talouslaskentaan. Kuntalain 13. pykälän mukaan päättää kunnan toiminnasta ja taloudesta kaikkine yksityiskohtineen kunnanvaltuusto. Kaikki kunnat ovat nyt saaneet määräyksen tarkistaa omaisuuteensa kohdistuvat poistosäännöt, joiden pitää täyttää 2013 alkaen jo vuonna 2008 annettu ohje.


Käytännössä nyt lähestytään lainlaatijoiden alkuperäistä tavoitetta, kun 1996 siirryttiin kuntien kirjanpidoissa yritysmuotoiseen järjestelmään. Uusin määräys mitätöi nyt liian pitkät poistokaudet, joilla jotkut talousvaikeuksiin joutuneet kunnat ovat kikkailleet näyttääkseen tilastoissa parempaa tuloskuntoa, mikä niillä todellisuudessa on ollut. 
  
Joissakin kunnissa muutos merkitsee jopa useita miljoonia, sillä poistojen tehostettu tarkkailu koskee myös vippaskonsteja käyttäneitä konserniyhtiöitä. Varovaisuuden periaate edellyttää poistojen laskemista siten, ettei tuloslaskelma anna koko konsernin oikeasta tilanteesta vääristynyttä kuvaa. Näihinkin konsultteja on riittänyt ja neuvot olleet sen mukaisesti kirjavia.

Eräs heistä oli ehdottanut mm. Kotkaa jättämään Merikeskuksen kiinteistölle kuuluvan poiston vuosittain lähes kokonaan kirjaamatta ja arvioinut kiinteistön arvoksi vielä 40 vuoden kuluttua 30 % alkuperäisestä hankintahinnasta. Juuri nyt olisikin hyvä hetki julkistaa maksajilleen Vellamon todellinen hankintahinta, koska mitään salaisuutta sopimus Lemminkäisen kanssa ei enää sisällä ja kassavirta-ajatteluun tässäkin kohteessa tullaan, haluttiin tai ei.

Vaikka poistoista ei täällä aiheutuisikaan suuria tuloskorjauksia, kaupunginjohtajan esittelemä talousarvio 2013 tuskin tulee toteutumaan. Oleelliset virheet syntyvät lähinnä siitä, että rankan velkakuorman, pitkäaikaisten vuokra-, leasing-, ja elinkaarivastuiden hoitoon tulorahoitus ei yksinkertaisesti riitä. Pelkkä velkamäärä ei sinänsä ole se keskeisin ongelma, vaan kaiken ytimenä on liian heiveröisen toimintakatteen suhde velkaan. 

tiistai 13. marraskuuta 2012

Kaupunginjohtaja on kirjoittanut kolumnin

Vuorovaikutus ihmisten, ihmisryhmien ja kansojen välillä, edellyttää keskinäistä luottamusta. Luottamusta mitataan yhteisten sopimusten pitävyydellä. Jokainen täsmällisesti noudatettu sopimus lujittaa ja sopimuksista lipsuminen heikentää luottamusta. 

Kaupungille sovittu strategiasopimus on kaupunkilaisille kaikkein keskeisin asia, millä kunnallista luottamusta koetellaan ja mitataan.


Kaupunginjohtajamme on alkanut kolumnistiksi. Kaupunkilaisista varmaan monet lukivat hänen ajatuksiaan uteliaisuudella. Kolumni oli kuin ensimmäinen kosketus siihen ääneen, joka on johtanut kaupunkimme maineettomuuden nykytilaan. 

”Kassatilannetta on tarkoituksella pidetty negatiivisena, koska silloin on voitu hyödyntää konsernin alhaista limiittikorkoa.”, näin kaupunginjohtajamme. Kassatilanne onkin imaistu niin negatiiviseksi, että koko Kotka-konserni hoippuu romahduksen partaalla. 

”Lainaa ei ole käytetty ”syömämenoihin”, kaupunginjohtaja väittää ja edelleen: ”Mm. Vellamon rakennuskompleksista saadaan vähintään omat lainasijoitukset takaisin ajan kuluessa!” Minä väitän, että Suomen "elävin kaupunkikeskusta" Vellamoineen pitää jatkossakin siitä huolen, että kaupungin kassa pysyy suuresti negatiivisenä.

Katsokaa aiemmasta blogistani löytyvää Vellamon excell-taulukkolaskelmaa ja vakuututte tästä lukemalla siitä vaikka vain yhden rivin. Sen rivin, joka kertoo vuosi vuodelta kumuloituvasta tappiosta. Kotkalaisilla on edessään raskaiden maksujen aikoja.

Kotkan poliittiseen kulttuuriin on vuosikymmenien ajan kuulunut tahallinen valhe. Mikä sen alku ja juuri on ollut, sitä en tiedä, mutta katsomalla viime aikojen, kaupungin taloudesta täysin irrallaan juoksevia visioita ja niistä kansalaisille luvattuja etuja, tulee jokainen väistämättä tähän tulokseen. 

Ajattelun vaje on putkahtanut esiin niin monissa mielikuvissa, ja sen jälkeen kalliisti maksetuissa suunnitelmissa. Sen vajeen ovat taas aiheuttaneet kritiikittömyys ja terveen epäilyn puute. Odotamme lisää kolumnejanne.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Kaksi kaupunkia, kahdet matkailun erikoispiirteet

Perusteollisuuden häviämisen myötä on ryhdytty pohtimaan, millä keinoin uusia työpaikkoja saataisiin syntymään. Samaa viisasten kiveä etsitään lähes kaikkialla. Kilpailu työstä kiristyy. Matkailuun uutena talouden tukijalkana uskotaan ja siihen ollaan valmiita panostamaan. Seuraan joitakin kaupunkeja, joskus myhäillen, joskus tuskastuen.

  
Kotkassa omaa tilannetta verrataan usein lähes samankokoiseen Lappeenrantaan. Siellä matkailusta ja välillisesti myös kaupasta kertyvät tulot ovat nousseet eri tasolle täkäläisiin verrattuina. Molempien kaupunkien yhteiset edut nähdään vertailukelpoisina: kaupunkien koko, valtakunnan rajan läheisyys, ja kummallakin purjehduskelpoista vettä yllin kyllin, joko makeaa tai suolaista.

Molemmilla kaupungeilla on historian ojentamana aarteena matkailulle arvokas linnoitusrakenne.. Myös erilaisuutta kaupunkien elinkeinorakenteissa löytyy. Lappeenranta on saanut tukijaloikseen teknillisen yliopiston ja kansainvälisen lentokentän. Kotkan menestys taas perustuu vahvaan, kansainväliseen suursatamaan. Mutta vain toinen noista kaupungeista vetää vierailijoita ja ansaitsee kateutta herättävästi matkailullaan.

Lappeenranta kertoo itsestään poikkeuksellisella taidolla. Kaupunkia kuvataan vuosikymmenien jatkumona yleisön laajasti rakastamalla kaunokirjallisuudella. Se ominaisuus Kotkalta puuttuu.  Vertailuun voi hyvin liittää nykyisin päivittäiset Kaakkois-Suomen uutiset. Niiden aiheet suorastaan hellivät Lappeenrantaa ja ovat lämmenneet nyt myös Kouvolalle. Kotka-Hamina omintakeisella uutisaineistollaan hipsuttelee hiljaa perässä.

Molemmat kaupungit rakastavat Venäjää, mutta lempivät kohdettaan eri tavoilla. Siinä, missä Lappeenranta hymyillen hyväksyy romanttisen menneisyytensä venäläisenä linnoituskaupunkina, Kotka viittaa kintaalla omalle historialleen ja lyö sen sijaan uhmamielellä miljoonia miljoonien perään pöytään. -Miksi ajaisimme Ladalla, jos voimme omistaa Mercedeksen?
  
Siinä, missä Lappeenranta antaa Pusupuistossaan tytön helman kevyesti heilahtaa, Kotka kuvaa paksuissa kuvateoksissaan satamansa korkeita nostureita, paperi- ja sellutehtaita, Aallon asuntoaluetta ja Kyminjokea, mutta sitä vain teollisena vesiväylänä. Tunteikkaasti täällä sen sijaan osataan kuvata raatajaväen uurteisia kasvoja, joilla rasituksesta kirvonneen hien myötä paistaa arkisen tekemisen tuska.

Kotka kernaasti viestii, että sillä on diplomi ”elävästä kaupunkikeskustasta”, joka kuitenkin työntyy saarialueena asukkaita vailla olevaan mereen ja lisäksi kaupungin kaikkein äärimmäisessä laidassa. Normaalin kasvun edellytyksistä, asukkaista ja heidän ostovoimastaan, siltä puuttuu meren puolelta enemmän kuin puolikas. Se pakottaa silkan rahan voimalla pitämään hengissä ns. "elävän keskustan" kaupallista vetovoimaa ja seteleitähän siinä on palanut jo vuosikymmenien ajan.
  
Menestys matkailun alalla tulostuu monista pikkutekijöistä, niin Lappeenrannan kuin Kotkankin kohdalla. Keskeisimmin menestykseen kuitenkin vaikuttaa vertailukaupunkien ennakkomaine ja elämysten tarjontataso. Mikäänlainen kysely ei toistaiseksi viittaa Kotkan matkailulle nousua Lappeenrannan menestyslukuihin.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Harrasterahaa sosiaaliluukulta ulkomaisille tilapäiskävijöille

Tarveharkintainen rahanjako löytää perusteensa voimassa olevasta sosiaalihuoltolaista. Lain määräyksiä voidaan tulkita myös väärin. Jos ulkomaalaisella on täällä vaikka vain nimellinen asunto ja siihen vielä liitetään tänne muodollisesti rekisteröity yritys, sen perusteella perheelle voidaan tulkita sosiaaliluukulta kuuluvaksi "harrasterahaa", joka tarkoittaa 4-lapsisille perheille 1200 euroa vuodessa.

Ensisilmäyksellä summa ei vaikuta suurelta, mutta kun esimerkiksi Kotkaan on tähän mennessä rekisteröity jo satoja ulkomaisia, ainakin toistaiseksi "kylmiä" yrityksiä, ja niihin tavalla tai toisella liittyy tuhansia (osa)omistajia, rahanjako sosiaaliluukulla saattaa riistäytyä hallitsemattomaksi. Tarkkailu oikeasta, todellisesta asuinpaikasta ainakin vaikeutuu. Maamme sosiaalilakia ollaan silloin tulkitsemassa väärin.

Reilut, hyvämaineiset liikemiehet tuskin sosiaaliluukulla käyvät, mutta eri kulttuureiden välimaastossa liikkuu monenlaista lain tulkitsijaa. Sosiaalisella "harrasterahalla" tilapäiskävijät voivat virkistäytyä mm. kylpylöissä. Hurjaksi käytäntö kuitenkin muuttuu, jos nimellisesti tänne rekisteröidyt tilapäiskävijät alkavat vaatia itselleen jopa toimeentulotukia.

Kerrotaan, että kokeiluja on jo tehty ja hysteeristä rasisminpelkoa luoden onnistuttukin. Kotkan on nyt seurattava muiden kaupunkien käytäntöjä ja tarkkailtava, jos maassamme asialliset sosiaaliavustukset alkavat toivottujen kauppakäyntien ohessa muuttua houkuttelevaksi lisäbisnekseksi. Silloin sosiaaliviraomaisten on yhdessä kansanedustajien kanssa vietävä tiukentava lakimuutos eduskuntaan.