Siirry pääsisältöön

Mikä näissä kirjoituksissani on eniten kiinnostanut lukijoita?

Lähteä kunnallisista asioista kirjoittamaan näin uudessa mediassa, vaatii hyppyä tuntemattomaan. Teknisesti tarvitsin alkuun melkoisesti apua, kiitokset niille, jotka tekivät palstan avaamisen ja sen kautta kirjoittamisen mahdolliseksi. Aiheista ei missään vaiheessa ollut puutetta. Nyt vaalien jälkeen vielä vähemmän. Kotkahan on politiikan arvioinneille timantinhohtoinen kohde.

Pitkin matkaa lukijoitani kiinnosti, millä perusteilla meidän tulisi valita tulevat asioittemme hoitajat. Toiseksi kohosi selvimmin surullisista surullisin Merikeskus Vellamon excell-taulukon muotoinen kustannuslakelma. Aivan viime päivinä valitsemani henkilön nimi ja ominaisuudet kirjoittajan omaksi valinnaksi valtuustoon olivat kärkenä. Kirjoituksella vimmaa herättäneestä sähkölaskusta oli joka päivä kiinnostuneet kannattajansa.

Kirjoittamisen ohessa kirjoittajan mielenkiintoa on kohottanut se monipuolinen tilastotieto, minkä vain blogisti itse saa palstalla käyneiden määristä. Lukijoiden nimiä kirjoittaja ei luonnollisesti näe, ne pysyvät salaisina. Vain määrät, ja moni muu asia, selviävät runsaasta muusta materiaalista. Sosiaalinen media oli ja on iskussa.

Äimistyin päivä päivältä lukijakertojen kohisevana jatkunutta nousua. Ymmärsin tietysti, että lukijat varmasti olivat usein niitä samoja, kerta toisensa jälkeen. Mutta se, että tämä luku tänään todennäköisesti ylittää 5300 (!) lukukertaa, on ollut hämmentävää.

Lukukerrat ovat tietenkin tulleet pääosin Suomesta, mutta ällikällä totean, että Venäjältä sivuillani on käyty 292 kertaa, USA:sta 99, Saksasta 22, Ranskasta 5, Britanniasta 2, Belgiasta 2, Alankomaista 1, Iranista 1 ja Perusta 1 kerran. Senkin tiedän, millä laitteella ja minkä operaattorin kautta palstaani on katseltu. Mitä ulkomailta käsin palstaltani on etsitty, se on jäänyt selvittämättä. 







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa. Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist