Siirry pääsisältöön

Purppurapilvillä mustat reunat



Viime päivien synkät talousluvut ovat yllättäneet monet kotkalaiset. Toimintakate miinuksella, työttömyys oman kehitysyhtiön jatkuvista saavutuksista huolimatta valtakunnan huippua, eikä veronmaksajien raskasta vyönkiristystä enää voida lykätä. Kaupungin omaisuutta yritetään myydä, mutta ilman motivaatiorahaa sekään ei näytä onnistuvan.

Harvassa ovat ne henkilöt, jotka syvemmin ovat pohtineet, mikä tässä kaikessa eniten on mennyt pieleen. Ihan viime aikoja lukuun ottamatta mediakaan ei ole oikein syvälliseen pohdiskeluun rohkaistunut. Jopa Kymenlaakson keskussairaalan remontissa eri ratkaisujen vaihtoehdot ovat jähmettyneet inttämisen tasoille. Onneksi remontin alkamisesta on jo olemassa omistajakuntien päätös.

"Elävää kaupunkikeskustaa" harva enää mainitsee. Noin kymmenen vuotta sitten visioita säihkynyt kaupunginjohtaja päästi kultaisen "Kotkan lentoon". Lintua on kultajyvillä ruokittu ja visioilla lennätetty. Seteleitä on kuplivassa agendassa palanut jo runsaasti yli 100 miljoonaa! Tänään kysymys siitä, mitä sillä rahalla on saatu, on hyvinkin paikallaan. 

Eikö nyt olisi syytä alkaa koko kehityskeskustelu ihan toisesta päästä? Lähdettäisiin mieluummin siitä, miten paljon turisteja Kotkansaarelle tarvitaan, jotta heidän ostoksensa, majoituksensa ja museokäyntinsä alkaisivat tuottaa takaisin matkailuun sijoitettuja varoja kaupungin kassaan. Parkkipaikkojen riittävyys niin valtavalle joukolle olisi sitten eri ongelma. Niiden loihtimiseen Meripäivät olisi oiva konsultti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist

Carean nykytilanne on muuttumassa hallitsemattomaksi

Jussi Raukko (Kouvola) kauhistutti äskettäin Kymen Sanomissa mielipiteellään, että maakunnan etelän ja pohjoisen välinen kilpavarustelu erikoissairaanhoidon investoinneissa nousee jo 200 miljoonaan euroon, ehkä ylikin. Kauhistusta lisäsi se, että Kymenlaakson omistajakunnat yhdessä ovat keskussairaalalleen tänään velkaa jo 24 miljoonaa! K eskussairaalan kunnossa ja toimitusjohtajan lausunnoissa tilanne on näkynyt. Sairaalan oma rahantarve ja omistajakuntien samanaikainen painostus alijäämäiseen talousarvioon ovat pakottaneet Carean ottamaan omiin nimiinsä velkaa kymmeniä miljoonia, vaikka sillä samaan aikaan on ollut jättisaatavia omistajiltaan. Onhan se aivan hullu tilanne. Näillä kuitenkin mennään, koska omistajakunnat näkevät maineensa takia velat mieluummin Carean kuin omassa repussa. Tilanteeseen toivotaan toki muutosta, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo herkistetty puuttumaan keskussairaalaa puuduttavaan talousarviokikkailuun. Nyt on syytä luottaa korkean