Siirry pääsisältöön

Kulttuurisataman hullut päivät

Hyvien ystävienkin kesken saattaa käydä niin, että vaikka monessa ollaan samaa mieltä, joskus ajatukset karkaavat täysin eri suuntiin. Niin on käynyt kulttuurisen Kantasataman jatkosuunnitelmissa. Paikallisen sanomalehden pääkirjoituksesta löytyy nimittäin ajatuksia, joihin millään ei kykene yhtymään. 

"Kun raha ei kelpaa". Kyse on siis Ankkurin kaupasta. Raha on kaupungillemme kyllä kelvannut liiankin hyvin, nimittäin velkaraha, mutta joskus on pakko havahtua. Tehköön se sitten miten kipeää tahansa. Sanomalehden pääkirjoitus lataa eteemme näkymiä, jotka toteutuisivat vain sillä ehdolla, että heti välittömästi tehdään kauppa kyseisestä rakennuksesta. Herättää pelkoja..

Selväähän on, että Kotka tarvitsee kuumeisesti rahaa, mutta taustalta löytynee muutakin. Nyt, ilman kunnollista harkinta-aikaa, pitäisi heti ja tässä paikassa nimittäin samalla antaa lupa varsinaisen rahasyöppömme, Kulttuurisataman jatkolle. Entiseen syöverimalliin. Sieltä kun rahaa tulopuolelle ei näy edes horisontissa. Palataan tuonnempana tähän aiheeseen.

"Ei pidä kieltäytyä Ankkurin ostosta, jos vaaleissa uusiutuva kaupunginhallitus, kunnolla sitä harkittuaan, on vielä kaupan kannalla". Nyt on vain entistä tarkemmin kyettävä arvioimaan, millaista "uutta elinvoimaa" ja vastuita, remontin jälkeinen elämä rakennuksessa kaupungille toisi. Tulevaisuuden muhkeilla tonttituloilla, joita kirjoittaja jo käsissään pitää, on toteutumiselleen ajallisia, ja vähän muitakin esteitä.

Uusi kaupunginhallitus, joka joutuu vastaamaan kaupan kaikista jälkivaikutuksista, varmasti osaa hahmottaa itselleen oikein "kansalaistoiminnan tukikohdan" ja sen toimintaa vastaavat tarpeet. Kotkan kireä rahatilanne ei voi olla näin tiukasti kiinni mistään äkkiratkaisusta. Kaupunginhallitus, kuten uusi valtuustokin havainnevat, että E18 -moottoritie todella tuo uutta elinvoimaa, mutta investointien tarpeetkin sinne kasvavat. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Mielenilmaus

Koko moniselkoinen hässäkkä näyttää lopulta viittovan tiettyyn tavoitteeseen: tuleviin eduskuntavaaleihin ja pelkoon puoluen kannatuksessa niissä. Parhaiten se näkyy änkeimpien demareiden ajatusharhailussa ja välikysymyskeskusteluissa.  Entisen valtionvarainministerin Antti Rinteen luulisi olevan selvillä maan talouden nykyisestä tilasta ja toimivan sen mukaan. Mutta ei. Puolueen etu sivuuttaa kirkkaasti valtakunnan edun. Niin paljon oman puolueen gallup-kannatus suistaa puoluepomon politiikkaa. Viimeisin ponnistus on sitten tuonut pinnalle, vanhan - toki omalla tavallaan arvostetun Ihalaisen - selvittämään uudestaan yhdyskuntasopimusta. Tämä todistaa, että sosiaalidemokraattien hätä on todellinen. Aikanaan SAK veti takaisin julkisuudesta Lohtander-mainoksen. Nyt olisi samanlaiseen aihetta, kun melkein koko kansa tietää eletyn jo liian kauan velaksi. Katkaisu on nyt pakko tehdä, Mitä sitten, jos kansa kääntyykin ns. mielenilmaisijoita vastaan. Varsinkin kun ensi vuonna - näilläkin ha

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist