Blogiarkisto

lauantai 29. syyskuuta 2012

Piipparainen pihapiiri

  Siihen aikaan yhden puolueen valta näkyi joka paikassa. Poliittinen johto teki tilintarkastajille heti selväksi, ettei ulkopuolisille kuulu, mitä tarkastuksissa tapahtuu, eikä raportteja julkistella. Kaupungin työpaikoilla elo oli muutenkin auvoisempaa kuin nykyisin. Huumori lensi ja huumorilla tässäkin muistellaan viiden saunan viidakkoa.

Savupiipputeollisuus tunki vielä siihen aikaan kaupungille seteleitä kassaan niin, ettei ihan kaikesta tarvinnut niuhottaa. Niinpä vähän ennen kuin Kotkan Sähkölaitoksesta tuli Kotkan Energia Oy, siellä pienen pienessä pihapiirissä, piipparaisella 50x50 metrin alueella, toimi siihen saunahulluun aikaan viisi (5) erillistä saunaa, yksi niistä kaupungin konekeskukselle. Ay-liike takasi, että kaikilla piti olla lupa rentoutua löylyissä ennen kotiin lähtöä.

Saunavuoroja ei silloin ollut tapana eri organisaatiotasoille yhdistellä. Jokaisella arvoasteelle piti olle omansa. Koska jokaisen piti työehtosopimuksen mukaisesti päästä rentoutumaan 15 minuuttia ennen työajan virallista päättymistä, saunoja piti olla kappalemäärin moneksi. Ay:llä oli tästä tiukat vaatimuksensa. Ellei kaikki mennyt kirjan mukaan, keinoja valvontaan kyllä löytyi.

Sähkölaitoksen saunavieraille tarjottiin tasoa. Tila keittiöineen, jääkaappeineen ja tarjoiluineen toimi  osin jopa kaupungin edustuspaikkana. Hiukan alempana laitoksen työnjohtajilla oli omansa. Ihan omaksi osoitetuissa tiloissa kylpi duunaritaso ja naishenkilöstöllä oli vielä oma löylypaikkansa, käytti sitten löylyoikeuttaan tai jätti käyttämättä. Jos pikku pihapiirissa nyt menisi käymään, niitä kaikkia viittä saunaa tuskin sieltä enää löytyisi. Onko piipparaista pihapiiriäkään?


keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Millaisia henkilöitä valitsemme asioitamme hoitamaan?

   Kotkan valtuustossa on tehty paljon ratkaisevia päätöksiä jo vuosikymmenien ajan vain nk. yläpään päätöksin. Liian usein valtuustoryhmille on tuotu tyly ilmoitus, että asia on jo päätetty, eikä päätöstä voi eikä saa enää valtuustosalissa avata. Tänään tuloksia tästä typistetystä demokratiasta näkyy rahoituksen peloittavina alijääminä.

Uusien valtuutettujen koko rintama saa nyt varautua uudenlaiseen valtuustokauteen. Tulevaisuus tarjoaa myllerryksissään valtavasti mahdollisuuksia (mm. E18), mutta vaatii samalla kaupungille uutta johtamistyyliä. Kuntavaaleissa etsitäänkin nyt henkilöitä, joilta löytyy halua kehittää kaupunkia yhteisellä aloitteellisuudella. Muutos näkynee ensinnä kaupunginhallituksen ja sen jälkeen valtuuston toiminnassa.

Etsikää silloin johtajia, jotka tunteen seuraamisen sijasta luottavat omassa organisaatiossa talouden asiantuntijoihin. Hakekaa valtuustoon henkilöitä, jotka eivät tyydy puskasta huuteluun, eivätkä istu vain napin painajina. Valitkaa politiikkaan yksilöitä, joilla on silmää ajassa ja ajoissa erottaa numeromassoihin piiloutuneita riskejä. Haudatkaa syvälle menneisyyteen hokema: "hyvä ehdotus - mutta väärä puolue".

Kokoomuksen valtuustoryhmän aloite koota valiokunta tutkimaan kaupunginjohtajamme toimintaa yllätti muut ryhmät "housut kintuissa". Aloite menee nyt kaupunginhallitukseen valmisteluun. Harmillisena   poliittisissa ryhmissä kytee tietämättömyys siitä, miten suuri joukko puoluetta muuten äänestäviä, pitääkin aloitetta joko hyväksyttävänä tai peräti toivottavana.




sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Syksy sulkee syliinsä Kotkan matkailun

  Sumu-, sade- ja pakkasaamut valtaavat taas kadut pitkiksi kuukausiksi. Makujen teehuone- ja pullantuoksuinen kahvilaelämä Sapokassa ovat jo hiljentyneet. Saman kokevat merenelävien Maretarium, hotellien vastaanottoaulat, upea kivilbyrinttien Meripuisto ja vierasvenesatama.

Hymyilevin tervehdyksin ja mittavin toivein avatut pubien terassit on purettu. Tuhansilla odotuksilla lastattu Merikeskus Vellamo jää kaipaamaan saapuvien kenkien kopinaa Härniemen yleisökieltoon aidatun laiturikannen suunnasta.

Varissaaressa ja Mansikkalahdessa lasten leikkiäänet ovat vaienneet. Vain merihistoria havisee. Kukourissa aurinkoa ottaneet ja kisailevat nuoret ovat purjehtineet toimiinsa mantereelle. Kesämökit saarissa ovat saaneet luukut ikkunoihinsa.

Syksy on kuin risueste matkailun kasvupuheille. Kesäprosentteja kelpaa heitellä, kun kantaluvut vielä ovat pienet. Matkailun puolesta raataneet kaihoavat lepäämään jonnekin, missä kävijämääristä ei tarvitse prosentteja tilastonikkareille olla kertomassa, eikä kertoimia asettelemassa.

Puistot, tuhannesti toistettu matkailumme ainutlaatuinen vetonaula, luopuu väripaletin saattelemana vihreydestään, kunnes uusi aurinko keväällä puiden pakahtuvat nuput taas herättää. Kaupungin muinoin niin ylpeällä paraatien keskustorilla takatuuli ajaa ryppyistä Alkon muovipussia typötyhjän aukean nurkasta nurkkaan.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Kehitys vaatii veneen keikuttajia

  Kun kunnallinen valta on vuosikymmenien ajan Kotkassa ollut saman, vaaleissa voittaneen puolueen ja sitä uskollisesti tukeneen ryhmän käsissä, on eriävien mielipiteiden saaminen kehittämisen vaihtoehdoiksi ollut vaikeaa. Nuorten ja vasta mukaan tulleiden kohdalla jopa mahdotonta. Kuitenkin kunnallisessa kehittämisessä suurin haaste on kannustaa ihmisiä esittämään juuri erilaisia näkökulmia.

Kun Kotkansaaripuolue (Sd + osittain kok.) ei ole halunnut kuulla erilaista ajattelua, seurauksena paikallisessa kehityksessä on käsijarru ollut raskaasti päällä. Demokraattisesti valittuun diktatuuriin on liittynyt talousarviosokeus. Liian helppoa on syytellä outoja olosuhteiden käänteitä ja puolustella omaa heikkoa menestystä taistelussa niitä vastaan. Aseet puolustautumiseen kun on pudotettu käsistä.

Kun vanhan elinkeinorakenteen aikanaan luoma "iso pussi" on tyhjä ja menneiden vuosien megavirheet kahlehtivat. Kaupungin kassaa pitävät kohta yllä vain kotkalaisten raskaasti verotettavat kukkarot ja valtio. Silloin tarvitaan johtoon voimia, jotka ensin mobilisoivat ja sitten suuntaavat kaupungin koko ajattelevan ytimen yhteisiin tavoittesiin  

Taisteleviksi voimiksi tulevat uudet, entisiä paremmin koulutetut ja talouteen lisää koulutettavat valtuustoryhmät. Heille tulevaisuus ojentaa kättä. Uusi moottoritie ohjaa väkeä miljoonakaupunki Pietarista uteliaina tutustumaan Pohjolan kansakuntiin ja heidän kulttuuriinsa. Kahvila sinne, ruokapuoti tänne, olisi jäniksen käpäläksi vikkelä konsti, mutta pääomien liikuttajiksi hyvistäkään lisukkeista ei ole.

Tunnustan, että tämän kirjoituksen olen pienin ajankohtaistuiksin lainannut vuonna 2001 painetusta kirjastani Minun Kotkani, erilainen.

perjantai 21. syyskuuta 2012

Kuntaliitksen edellytys on luja luottamuspääoma

   Valtakunnan politiikassa risteilee näinä päivinä hyvinkin ristiriitaisia arvioita hyödyistä ja haitoista, kun peräti satoja kuntia patistetaan yhteen ja keskittämään toimintojaan. Yhteisenä tavoitteena kuitenkin kaikissa se, että yleistynyt talousahdinko näillä järjestelyillä lievittyisi ja samanaikaisesti palvelut paranisivat. Varmuutta siihen ainakaan lähivuosina ei kuitenkaan ole.

Pohtimista tulee aiheuttamaan, millaisia ominaisuuksia johtamisen isäntäkunniksi ilmoittautuneilla tulee olla. Kaikki kunnat eivät valitettavasti voi päästä korkeimmalle korokkeelle. Valinnan ensimmäiseksi vaatimukseksi kun työntyy kyky hallinnoida palveluita erilaisissa olosuhteissa ja samanaikaisesti menestyksellä hoitaa monivivahteisia talouskokonaisuuksia.

Ensimmäiseksi tarkastelun kohteeksi otetaan isäntäkunnaksi pyrkivän velat. Jo se kirkastaa isäntäkunnaksi pyrkivän ulkoista kuvaa niille, joita yhdistäminen tulisi koskemaan. Kuntakeskustan maantieteellinen sijainti ja vetovoima ovat yhdistyneen kunnan yhteiselle väestölle ykkösasioita. Tältä pohjalta koko palvelupaletti arvioidaan ja keskustelua yksityiskohdista varmasti riittää.

Liikkuminen laajentuvan kunnan sisällä ja liikkumiseen liittyvä varojen kuluminen tulevat tarkkojen laskelmien kohteiksi. Kaikkea kun ei voida vielä lähivuosinakaan sähköisesti hoitaa. Seudullisten liikennereittien jatkuvaan suunnitteluun ja tehostamiseen täytyy löytyä aktiviteettia. Kysymystä, miten valtiolta saatavat porkkanarahat seudullisesti jyvitetään, ei varmasti unohdeta.

Uudet sosiaaliset tiedon lähteet, kuten nämä blogikirjoitukset, pyrkivät yhdessä vanhempien tiedotusvälineiden kanssa tuomaan esiin ja keskusteluun kuntien kuumimpia asioita, kaikkein kipeimmät mukaan ottaen. Tänään kärkeen asettuvat kuntavaalit. Kansalaiskyselyiden perusteella odotettavissa on nykyisiä kuntarakenteita mullistavia muutoksia. Kysykää, kirjoittakaa ja keskustelkaa.


keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Pitkä varjo

  Aina kun rakkaassa kaupungissamme kuntavaalit lähestyvät, melkein poikkeuksetta muutamaa viikkoa ennen pulpahtaa pintaan puhetta "kanjonin kattamisesta". Asiasta sekä puhutaan että kirjoitetaan vaikka vallan haltijat eivät vakavissaan itsekään usko voivansa tehdä jotain, sinänsä monien nyökyttelemälle hankkeelle.

Koska kansalaiset toisaalta osaavat unohtaa melko pian kaiken, mitä poliitikot vaalien alla lupaavat, siksi samaa ideaa voidaan huoletta lämmittää taas uudelleen ja uudelleen neljän vuoden välein. Politiikkaan toki kuuluu pitää puheita ja ojennella toreilla esitteitä. Niissä värikkäät havainnekuvat vahvistetuina poliitikon vakuuttavin sanankääntein, saavat silloin tällöin kerätyksi jonkun herkkäuskoisen äänen omalle numerolleen.

 Tällä kerralla kanjonin kattamisen tekee poikkeuksellisen jännittäväksi se, että hankkeen mainostajana esiintyy itse kaupunginjohtaja, joka tähän asti on ollut kiinnostunut paksuin setelitukoin rakentamaan vain pienempää puolta kaupungistamme. Mutta pelkän moottoritieaukon peittäminen tähän asti "väärässä" kaupunginosassa ei riitä, sillä pelkällä betonikatteella ei saa riipaistua kunnon hintaa rakennuspääomalle..

Mutta tämänvuotinen kanjonin kattaminen, taas kuntavaalien alla, sisältääkin jotain uutta. Uutiselle antaa kieltämättä tuoreita vivahteita tieto, että rahoituspääoma onkin kotoisin Venäjältä, ja että kanjonin kate alkaisi kantaa päällään uutta kauppakeskusta. Kaupan tulo mukaan hankkeeseen kertoo ensikädessä laajalti heränneestä uskosta venäläisturistien maagiseen ostovoimaan. Kaupan piireissä puhutaan jo nollasummapelistä. Torilla porisee jo väittely siitä, mihin kaupan asiakkaiden ajoneuvot ohjataan.


 

tiistai 18. syyskuuta 2012

"Miksi ajaisimme Ladalla, kun voimme ostaa ison Mercedeksen

  Uusimman virallisen museotilaston mukaan Merikeskus Vellamolla oli 2010 omatoimista tuottoa yhteensä 171 348 euroa. Se jakautui pääsymaksutuloihin 127 942 euroa, muistoesine- ja erilaisiin palvelutuloihin 43 406 euroa. Pääsymaksun oli vuoden aikana suorittanut  n. 31 500 kävijää. Pääsymaksun keskiarvoksi tulee näin laskien 5,43 euroa.

Ilmaiskävijät jätetään tässä laskelmien ulkopuolelle, koska he eivät museon tuottoon suoranaisesti vaikuta. Heille kuuluu ilman maksua nautinto tilojen laadusta, esineistöstä ja palveluista. Merikeskus Vellamo tekee Kotkalle suoraa tappiota, johon mukaan on laskettu valtion maksamat tuet, museon hallinnon ja kiinteistönhoidon menot, vuosipoistot ja keskimäärin 4 %:n pääomakulut, kaikki yhdessä min. 3,5 miljoonaa euroa.

Jakakaa mainittu tappioluku maksaneidenlipun hinnalla 5,43 euroa. Saatte vuositappion peittymään vasta, jos ja kun museokeskuksessa kävisi vuosittain 644 567 (!) lippunsa maksavaa vierailijaa. Nyt heitä käy siis 31500. Mikäli nykyinen vuositappio jaetaan pääsymaksun suorittaneella kävijämäärällä, tänään Kotka ojentaa jokaiselle vierailijalle laahjaksi 111 euroa ja valtio siihen päälle 47 euroa. Eikä tässä ole vielä kaikki.

Vuotuinen tappio nimittäin kumuloituu, koska kaupunki maksaa "ylpeytensä" toistuvaa tappiotaan silkalla velalla. Syntyy loputon kierre. Tulisiko Kotka toimeen ilman Vellamoa ja koko Kulttuurisataman rahannielua ja olisiko tappiomiljoonien alati kohoava kasalla hyödyllisempää käyttöä jollakin muulla toimialalla?

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Kulttuurisataman hullut päivät

Hyvien ystävienkin kesken saattaa käydä niin, että vaikka monessa ollaan samaa mieltä, joskus ajatukset karkaavat täysin eri suuntiin. Niin on käynyt kulttuurisen Kantasataman jatkosuunnitelmissa. Paikallisen sanomalehden pääkirjoituksesta löytyy nimittäin ajatuksia, joihin millään ei kykene yhtymään. 

"Kun raha ei kelpaa". Kyse on siis Ankkurin kaupasta. Raha on kaupungillemme kyllä kelvannut liiankin hyvin, nimittäin velkaraha, mutta joskus on pakko havahtua. Tehköön se sitten miten kipeää tahansa. Sanomalehden pääkirjoitus lataa eteemme näkymiä, jotka toteutuisivat vain sillä ehdolla, että heti välittömästi tehdään kauppa kyseisestä rakennuksesta. Herättää pelkoja..

Selväähän on, että Kotka tarvitsee kuumeisesti rahaa, mutta taustalta löytynee muutakin. Nyt, ilman kunnollista harkinta-aikaa, pitäisi heti ja tässä paikassa nimittäin samalla antaa lupa varsinaisen rahasyöppömme, Kulttuurisataman jatkolle. Entiseen syöverimalliin. Sieltä kun rahaa tulopuolelle ei näy edes horisontissa. Palataan tuonnempana tähän aiheeseen.

"Ei pidä kieltäytyä Ankkurin ostosta, jos vaaleissa uusiutuva kaupunginhallitus, kunnolla sitä harkittuaan, on vielä kaupan kannalla". Nyt on vain entistä tarkemmin kyettävä arvioimaan, millaista "uutta elinvoimaa" ja vastuita, remontin jälkeinen elämä rakennuksessa kaupungille toisi. Tulevaisuuden muhkeilla tonttituloilla, joita kirjoittaja jo käsissään pitää, on toteutumiselleen ajallisia, ja vähän muitakin esteitä.

Uusi kaupunginhallitus, joka joutuu vastaamaan kaupan kaikista jälkivaikutuksista, varmasti osaa hahmottaa itselleen oikein "kansalaistoiminnan tukikohdan" ja sen toimintaa vastaavat tarpeet. Kotkan kireä rahatilanne ei voi olla näin tiukasti kiinni mistään äkkiratkaisusta. Kaupunginhallitus, kuten uusi valtuustokin havainnevat, että E18 -moottoritie todella tuo uutta elinvoimaa, mutta investointien tarpeetkin sinne kasvavat. 



keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Ylivelkaantuminen merkitsee rankkaa suunnanmuutosta

 Saneeraustilanteessa, johon Kotka on joutumassa lähes kaikkine palvelualoineen, täytyy kaupungille heti ensimmäiseksi hyväksyä talouden tervehtymiseen johtava strategia. Sen kehittämisessä riittää vaikeuksia. Uudella strategialla on tärkeä merkityksensä. Sillä pyritään pelastamaan mitä vielä pelastettavissa on, nimittäin kaupunkilaisten varat ja kaupungin maine. Kotka on jo jonkin aikaa syönyt aikaisempien sukupolvien ansaitsemaa omaisuutta, mutta viime aikoina kasvavaa velkaa on kyetty maksamaan vain uudella velalla. Suunnan on pakko muuttua.


Täällä suurin murros alkoi, kun kaupunkisuunnittelu jätti vähemmän merkitykselliseksi talouden tasapainon, mitä taas aikaisemmin hyväksytty strategiasuunnitelma 2011-2016 edellytti ja korosti.. Kaupunkia lähdettiin suuntaamaan sellaisiin tavoitteisiin, joihin sen voimavarat eivät ikinä olisi riittäneet. Poliittiset päättäjät katselivat passiivisina ihmetellen, millä vauhdilla visioon Kulttuurisatamasta ja sen konsultti-ideoihin rahaa syydettiin. Pienintäkään huolta ei näkynyt missään kassavirroista, joita edes johonkin mittaan suunnittelun tuli edellyttää. Käyttöpääomaa ei kumma kyllä juuri missään tarvittu. Omituista!


Millään jipoilla ei tuhoja, joita ylivelkaantuminen ohessaan tuo, voi enää estää. Velkavastuita on lykkäämisillä yritetty sysiä pois näkyvistä, mutta niin kunta- kuin muussakin taloudessa, kaikki kirjat joskus avataan. Kotkan on nyt palattava rankoin päätöksin tasapainoisempaan talouden tilaan. Se ei taas ole mahdollista ilman syvälle käyvää uudelleen järjestelyä kaupungin johtoelimissä. Onneksi siihen tarjoaa mahdollisuuden lähestyvä kuntavaali. Se mahdollisuus on nyt pakko käyttää. Pormestarimallia on harkittava täydellä vakavuudella.



sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Pitäkää kiinni - nyt mennään!

Kun seuraa Kotkan ainoan sanomalehden mielipideosastoa, on vaikea välttyä huolestumiselta. Kunnallisvaalit pian ovella, mutta suurimmat peruskysymykset piilottelevat yhä kirjoittajien aihevarastoissa. Esimerkiksi kohu matkakuluista on aiheellinen, mutta miten torjutaan riski velkavuoren romahtamisesta taloutemme päälle, se on vielä jätetty taka-alalle.

Taannoinen Euroopan Keskuspankin päätös kansainvälisen tilanteen rauhoittamiseksi ostaa riittävästi ongelmamaitten joukkovelkakirjoja, on hyödyllisyytensä oheen samalla avannut portit inflaatiolle. Oman velkakuormamme ylitettyä jo kohtuuden rajat, täällä koron nousua on vaikea välttää. Silloin yhden (1) korkoprosentin nousu merkitsee maksajilleen aina uutta yli 6 miljoonan veroilla ja maksuilla kerättävää lisämenoa vuodessa!

Nyt kannattaa, vaikka jo toistamiseen, osoittaa huomiota talousarvion 2013 laatimiseen. Siinä kaikkien jo tiedossa olevien maksuvastuiden on talouden suunnittelussa realistisesti sisällyttävä Kotka-konsernin velkoihin. Unohdus, koulutusaukko tai maksusummien sievistely eivät enää tule kyseeseen.

Nyt ollaan matkalla alaspäin. Velkojen on pakko vähentyä, siihen nouseviin velkoihin kohdistuvat rasitteet pakottavat. Siksi kuntavaaleissa on tärkeää, että puolue-elimiin ja päättäjiin yleensä, valikoituu henkilöitä, joilla riittää aloitteellisuutta ja taitoa perehtyä oleellisiin vaikutuskeinoihin.

torstai 6. syyskuuta 2012

Mistä seuraavat 100 miljoonaa "elävälle kaupunkikeskustalle"


Kotka sai 17.2.2010 keskustapalkinnon esimerkillisestä uudistuksesta haastavassa toimintaympäristössä. Kotka voitti palkinnon 50-kohtaisen vertailutaulukon perusteella. "Lukuisat tapahtumat hyödyntävät Kauppatoria. Meripäivät on Suomen suurin kaupunkitapahtuma 250 000 (!) vieraineen".

Näin perusteli palkintoraadin puheenjohtaja valintaa: "Merikaupunki Kotka luovuttaa nyt maailmalle luovuutta. Suomen Puuvenekeskus ja Veistospuisto tuovat väkeä Kotkansaarelle ja siten myös kaupalliseen ydinkeskustaan. Kaikki Kotkan markkinointiesitteet ovat upeita. Monimuotoisen Kotkan luova ja aktiivinen kehittäminen jatkuu ja kantaa kauas tulevaisuuteen.

Tässä otteita kaupungin omista perusteluista: "Keskustaan on tehty satsauksia jo 100 miljoonalla eurolla ja saatu siitä (keskustasta) meren ympäröimä ja puistojen ryydittämä kaupunginosa. Merikeskus Vellamo on kuin rantautunut Lentävä Hollantilainen. Eivätpä entisajan merimiehet uskoisi nyt silmiään laskeutuessaan puolilta öin alas Kairon portaita."

Noista kunnian päivistä maailma on kokolailla muuttunut. Kaupunki on syönyt ja pyrkii edelleen syömään aikaisempina päivinä tienaamansa pääomaa. On likviditettikriisi, kannattavuusongelmia, palveluorganisaatiossa vilisee johtajia, koordinaattoreita, tiedotus- ja muita päälliköitä, assistenttejä; ja suunnittelupalavereita on niin paljon, ettei ehdi suunnitella.

Tuleva talousarvio kiinnostaa kansalaisia. Löytyvätkö sieltä kaikki jo nyt tiedossa olevat maksuvastuut, vai jatkuuko entinen linja, joka seuraavana tilivuonna purkautuu taas kerran yllättävinä menoina. Apulaisoikeuskansleri on antanut viime viikolla Turulle varoituksen julkisuuteen kuuluvien sopimusten ja muiden asioiden peittelystä. Tällaista opastusta Kotkalla ei ole varaa saada.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Purppurapilvillä mustat reunat



Viime päivien synkät talousluvut ovat yllättäneet monet kotkalaiset. Toimintakate miinuksella, työttömyys oman kehitysyhtiön jatkuvista saavutuksista huolimatta valtakunnan huippua, eikä veronmaksajien raskasta vyönkiristystä enää voida lykätä. Kaupungin omaisuutta yritetään myydä, mutta ilman motivaatiorahaa sekään ei näytä onnistuvan.

Harvassa ovat ne henkilöt, jotka syvemmin ovat pohtineet, mikä tässä kaikessa eniten on mennyt pieleen. Ihan viime aikoja lukuun ottamatta mediakaan ei ole oikein syvälliseen pohdiskeluun rohkaistunut. Jopa Kymenlaakson keskussairaalan remontissa eri ratkaisujen vaihtoehdot ovat jähmettyneet inttämisen tasoille. Onneksi remontin alkamisesta on jo olemassa omistajakuntien päätös.

"Elävää kaupunkikeskustaa" harva enää mainitsee. Noin kymmenen vuotta sitten visioita säihkynyt kaupunginjohtaja päästi kultaisen "Kotkan lentoon". Lintua on kultajyvillä ruokittu ja visioilla lennätetty. Seteleitä on kuplivassa agendassa palanut jo runsaasti yli 100 miljoonaa! Tänään kysymys siitä, mitä sillä rahalla on saatu, on hyvinkin paikallaan. 

Eikö nyt olisi syytä alkaa koko kehityskeskustelu ihan toisesta päästä? Lähdettäisiin mieluummin siitä, miten paljon turisteja Kotkansaarelle tarvitaan, jotta heidän ostoksensa, majoituksensa ja museokäyntinsä alkaisivat tuottaa takaisin matkailuun sijoitettuja varoja kaupungin kassaan. Parkkipaikkojen riittävyys niin valtavalle joukolle olisi sitten eri ongelma. Niiden loihtimiseen Meripäivät olisi oiva konsultti.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Kansalaisten yhteistyöhalukkuudesta paljon on kiinni

Yhteiskunnallisella pääomalla tarkoitetaan kansalaisten ja kaupungin yhteisiä voimavaroja, sekä henkisiä että aineellisia. Yhteiskunnallista toimintavarakkuutta syntyy vain, jos ihmisillä on luja luottamus siihen, mitä kuntayhteisö palvelutoiminnallaan luo. Julkiset kannanotot kertovat, että Kotkassa luottamus kaupungin hallintoon on painumassa huolestuttavalle tasolle.

Luottamusta syö, kun kaupunki kaikissa ratkaisuissaan ensisijaisesti ajattelee omaa kassaansa ja vain muodollisesti sitä, mita kaikkea olostaan maksajat, kaupunkilaiset, joutuvat kukkaroistaan kaivamaan. Tämän päivän sairaalaselvityksiä on pääosin tehty ahdingossa toimivan kunnan näkökulmasta käsin. Kuuluisaa " yhteen hiileen puhaltamista" saatetaan silloin jäädä kaipaamaan.

Keskussairaalamme remontista on nyt nyt saatu aikaan tarpeellinen päätös, välttämätön ensi askel monivuotisen korjaustyön aloittamiseksi. Remontissa tarvittavan käyttöpääoman rahoitus sen sijaan on auki. Samoin puuttuvat molempia vaihtoehtoja arvioinelta konsulteilta laskelmat siitä, paljonko potilaiden matkakulut keskitetyssä palvelussa muuttuvat ja mihin suuntaan.

Laskelmaksi muuttuvista matkakuluista riittää pelkistys. Hoitoon hakeutuvan kansalaisen ajomatka pidentyy keskiarvoisesti, tehtiin se millä kulkuvälineellä tahansa, noin 2,5 km sivu, eli yhteensä 5,0 km. Usein potilas tarvitsee vierelleen saattajan, joka omalla kustannuksellaan joutuu ottamaan aikaa työpaikastaan, ja siitäkin erilaisia menetyksiä saattaa syntyä.

Vaikka vain pääasialliset kustannukset potilaskäynnistä otetaan huomioon ja matkan kustannuskertoimena vielä lievennetysti, käytetään 0,40 e/km., lähestytään potilaskuluissa summaa, joka pitkälti kumoaa sen vuosittaisen hyödyn, joka keskittämisestä ehkä ollaan saamassa. Mikäli menetykset työpaikoilla vielä mukaan, saatetaan mennä jo tappion puolelle. Tämän laskelman kaupunkilaiset haluavat nähdä.