Veikko Rantamo

Kotka-konsernin rahoituslaskelman 2011 mukaan tuoretta lainaa on kyseisen tilivuoden aikana jouduttu toiminnan ylläpitämiseksi ottamaan 12,5 miljoonaa. Samana aikana Kotka-konsernin vieras pääoma, siis yhteisön kokonaisvelka, oli lisääntynyt 18,4 miljoonaa. Miksi mikään ei riittänyt? Sataman osakkeitakin silloin myytiin Haminalle ja sen piti näkyä plussana kaupungin tuloksessa. Kävi päinvastoin. Kirjanpitokielessä laina ja velka eivät merkitse samaa. Lainasta puhutaan, kun raha tulee normaalista luottolaitoksesta, pankista tai vakuutusyhtiöstä (lainaa/asukas). Velasta puhutaan, jos raha otetaan jostain muualta. Se tässä onkin mielenkiintoista, mistä se lisävelka tällä kerralla tuli? Jäikö jokin suuri velkaerä tietoisesti maksamatta? Asian tekee vielä hämärämmäksi se, että kyseisenä vuonna velkaantumiseen olisi pitänyt tulla helpottava hengähdystauko. Ei tullut. Käsitettä lainaa/asukas käytetään julkisuudessa eniten, mutta vasta konsernin kokonaisvelka, eli vieraan pääom

Pelkän Pietarin laskettu väestö nousee 6 miljoonaan. Lisäksi alueen väestöön kuuluu 2-3 miljoonaa asukasta ympäröivästä maakunnasta, rekisteröimätön ihmissuma siihen vielä päälle. Kyse on siis niin suuresta potentiaalista, että sellaista emme ole tottuneet tajuamaan. Pietari on hengästyttävä kohde, jonka kulttuuriset ja kaikki muutkin elämän olosuhteet suuresti poikkeavat meikäläisistä. Siksi se on niin mielenkiintoinen.   Mutta juuri siitä erilaisuudesta onkin löydettävissä markkina-aukkoja, joita tutkimalla ja sitten niistä poimimalla löytyy voimavaroillemme sopivia yhteistyön palasia. Yhtenä tällaisena tiedämme jo, että Venäjällä koko väestön eliniän odotus jää keskiarvoiltaan jälkeen skandinaavisesta. Entäpä jos Pohjoismaat alkaisivat nyt tarjota yhteistyötä ja miksei apuakin naapurin kipuilevaan tarpeeseen nostaa nykyinen elinikäodote lähemmäksi skandinaavista tasoa?    Samaan aikaan moottoritien E18 – Pietari – Tukholma varrelle tarvitaan jotain ennen kokeilematonta, kulk

Kunnallisvaalit ovat edessämme ja ennen niitä saamme vielä kuulla joukon surkeita uutisia taloudestamme. Olisi hienoa rikastua, mutta sellaista emme täällä Kotkassa eikä koko Kaakkois-Suomessa kuntina ihan vähään aikaan tule kokemaan. Olemme eläneet velkataloudessa ja elintasoomme käytetyt varat tulevat maksuun. Pienimmät kunnat, joissa talous on pääosin perustunut valtiolta saatuun rahaan voivat toistaiseksi olla poikkeus.   Meille Kotkassa on kuvattu loisteliasta tulevaisuutta esimerkiksi rahoittamalla sietämättömän suurella rahalla, yli 100 miljoonalla ”elävää kaupunkikeskusta”. Miten kauan tätä tulevaisuuteen kiinnitettyä toivoa pitää elättää? Tulevaisuudelta otettu velka näkyy taseissamme ja vaatii vuosittain takaisin suorituksia. Ainakin ennakkolaskelmat tulevien vuosien kassavirroista ja toiminnan alijäämistä pelottavat.   Pitäisikö meidän täällä Kotkassa priorisoida arvojamme uudelleen? Kyllä pitäisi. Siihen pakottavat tulevaisuuteen diskontatut lainamme

Pohdin pitkään maallikon oikeutta osallistua keskusteluun vaikkapa Kymenlaakson keskussairaalan tulevaisuudesta. Päätin liittyä mukaan. Mielipiteeni olen muokannut lukemalla tarkkaan kahden konsulttiyrityksen Nordic Healthcare Groupin ja KPMG:n skenaariot ja kustannuslaskelmat todeten, että arvokkaiden tahojen mielikuvista löytyy kyllä eroja.    Esimerkiksi Lastensairaala Helsingissä on niin ränsistynyt, ettei vanhan korjaaminen enää kannata. Tulee edullisemmaksi rakentaa kokonaan uusi. Kymenlaakson tilanne on lähes samanlainen. Vanhan sairaalakiinteistön ylläpito ja kehittäminen ovat sitä paitsi lietsoneet Kouvolan ja Kotkan välille kustannusriidan, jonka vastavetona Kouvola valmistelee omaa erikoissairaanhoidon laitosta. Kymenlaakso saa varautua yhteensä n. 200 miljoonan menoerään. Järkyttävää!    Tuntematta uusimpia suunnitelmia jatkosta, mieleeni työntyy jatkuvasti, että uusi moottoritie Pietari-Tukholma tarjoaa Kymenlaaksolle muista maakunnista täysin poikkeavaa mahdollisuut

Kun koko Kymenlaakson väki kävi Kotkan Meripäivillä Koko Kymenlaakson maakunnassa, pohjoiset ja eteläiset kunnat yhteen lukien, asuu väkeä noin 175 000 henkeä. Laskelmaan sisältyvät silloin kaikki mahdolliset ikäryhmät, vastasyntyneistä mummoihin ja vaareihin. Myös sairaina vuoteissaan makaavat tai potilaina sairaaloissa potevat ja kesämökeillään viihtyvät ovat silloin luvussa mukana. Jos joku sattui samaan aikaan pistäytymään ulkomailla, hänetkin liitetään lukumääräksi tähän kuviteltuun Meripäivien satoisaan joukkoon. Näin saadaan kertymään koko Kymenlaakson väkiluku. Miten suurta porukkaa tässä oikein käsitellään, selviää parhaiten seuraamalla jotain muuta valtavaa yleisötapahtumaa maailmalla: paavin siunaustilaisuutta Vatikaanissa, olympialaisten avajaisia Lontoossa tai Sotshissa, jalkapallo-ottelua 80 000 hengen jättiläisstadionilla tai vaikkapa vain 20 000 hengen massiivista yleisötapahtumaa Allsångia kesäisellä Skansenilla, Tukholman laululavalla. Sellaiset luvut eivät

Jyväskylässä on Kotkaa enemmän koulutettua väkeä, mutta myös se kamppailee talousvaikeuksissaan. Vaikka suora vertailu kaupunkien erilaisen rakenteen vuoksi voi osin johtaa harhaan, löytyy vertailukelpoista tilastotietoa kuitenkin riittävästi. Niiden syväpohdiskelu blogin yhdellä sivulla ei ole mahdollinen, mutta niihin voidaan uudessa yhteydessä palata.   Jyväskylällä on oma yliopisto ja kansainvälinen lentokenttä. Kotkalla on satama yhdessä Haminan kanssa. Edellisen väkiluku on 132 000, Kotkan vastaava 55 000. Ero on melkoinen. Vertailuissa se otetaan huomioon. Jyväskylässä suuri kuntaliitos (2009) pakotti perusinvestointeihin. Täällä liitoskaavailuissa sama on laskettava ennalta mukaan.    Kunnallisvero Jyväskylässä 2011 oli19,00 - täällä 19,50. Molemmat kaupungit ovat veronnoston edessä. Vertailukaupungissa 1 %:n kertymä on Kotkaan nähden ylivoimainen jo väestön terveestä kasvusta johtuen. Kotka pitää väestön kasvua tilastosyistä yllä tehostetulla maahanmuutolla, mikä ei