Blogiarkisto

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Pelkistetystä paperikoneesta tulevaisuuden menestystarina?

Eri aikakaudet luovat patoutunutta muutosvoimaa. Samalla ne uutta luovalla tuhollaan (Schumpeter) murtavat vanhaa ja kehittävät uusia näkökulmia. Löytyisikö nyt riittäviä muutosvoimia myös niin perinteiselle alalle kuin paperin valmistukseen, missä tuotantoa ovat hallinneet jättipääomien suuryritykset.

Paperimarkkinat elävät valtavaa murroskautta. Tuotteiden tarve paisuu Kiinassa, Intiassa, Etelä-Amerikassa, Afrikassa jne. Samalla myös paperin tuottajissa tapahtuu muutoksia. Kansainvälisen suurpääoman tähänastinen valta jättää markkinarakoja, niin paperikoneiden valmistuksessa kuin tuotannossakin. Tänään pääoma on kaikilla talouden sektoreilla kohoamassa keskeiseksi. 

Syntyy joukoittain pienempiä varakkaita, sijoittajia, joiden periaatteeksi kohoaa yksinkertaistettu, pienempää pääomavarantoa vaativa, riisuttu tuotanto. Kannattavuus synnytetään supistetulla tekniikalla, missä tähän asti kalliilla automatiikalla on saatu syntymään paperilaatujen nopea vaihdettavuus ja megatuotanto. Ne jätettäisiin vapaaehtoisesti pois laskuista.  

Riisutussa paperin valmistuksessa ei syntyisikään enää jättimäisiä suunnittelu- ja yleiskustannuksia, varoja vaativia käynnistys-, käyttöpalvelu- ja jälkihuollon kustannuksia. Ei enää mahtavia toimitilatarpeita, tutkimuskuluja ja kaikkien näihin sivukuluja. Mutta syntyisi kasvava joukko kapeamman tuotannon ”paperiverstaita”. Kaikki kun eivät halua mennä isosti ja kovaa.  

Kykenisikö Suomen metalliteollisuus luomaan syntyneeseen markkinarakoon sopivasti mahtuvan, automaatiosta riisutun, lyhyttelaisen, minimoituun laji- ja laatuvalikoimaan sovelletun paperikoneen? Kyllä kykenisi. Nyt tällaista mahdollisuutta ja markkinarakoa ei saa jättää toisten hoidettavaksi.

Kiinteistöjen purkamista edessä


Elämäntie E18” tulee nopeasti arvottamaan Kotkan eri kaupunginosat uuteen uskoon. Kaupungin niin sanotussa ydinkeskustassa ollaan juuri nyt vedenjakajalla. Rakennuksien tai  rakennusryhmien ylläpito on jo tullut niin kalliiksi, etteivät niiden omistajat enää jaksa tai halua maksaa kiinteistöjensä kaikkia kustannuksia. Vanha rakennuskanta ratkeilee ja Pasaatissa haisee. Carea repeilee. Seisomme suurten ratkaisujen edessä.


Seurakuntakeskus - Vatikaani - on tyhjenemässä hiljalleen. Museoviraston näennäisesti hellimä Meriniemi mätänee tehokkaan ympärivuotisen käytön puutteessa. Entisessä Osuuspankin hallintorakennuksessa pankkisali tasokkaine parveketiloineen huokaa tyhjänä. Kaupungin kiinteistökaupat eivät, ylimääräisistä bonuksista huolimatta edisty. Lisäksi ollaan tilanteessa, jossa kaupungin kokonaisarkkitehtuurista on pian tehtävä pitkälle ulottuvia päätöksiä. Lähes kaikkea kaupunkilaisten aiemmin keräämää omaisuutta tarjotaan myytäväksi.


Entiseen SOKOS -tavarataloon on haalittu kaikkea mahdollista terveysalalta ja sen lähellä olevaa toimintaa. Tämänlaatuisen kiinteistön ylläpito kokonaisuudessaan tuskin lienee tätä nykyäänkään kannattavaa. Höyrypanimon kalliisti remontoitu, mutta sitä lujemmin suojeltu rakennus rokottaa toiminnallaan kymmeniä vuosia kaupungin kassaa. Pakon sanelemana ollaan tultu kaupungin kokonaisarkkitehtuurin seuraavaan vaiheeseen. Miltä Kotka haluaa näyttää 2030-2040 luvuilla? 

Jos yksityiset tai kaupungin omistamat kiinteistöt eivät mene kaupaksi järkihintaan, rakennuskuutioita pitäisi rohjeta purkaa ja uusia suunnitella tilalle. Mutta ennen sen alkua pitäisi tietää kallistuvalle tontille uusi ja entistä vähemmän riskivapaa sijoitus. Mikä tappion riesa siitä syntyy, kun myyntisalkun rakennuksia ryhdytään uusimman kirjanpitovälähdyksen mukaisesti vielä kirjaamaan nykyistä kalliimmiksi? Ollaan siis melkein pattitilanteessa. 

Uusien asuinrakennusten huoneistoille löytyy enää vain rajallinen määrä varakkaita tai luottokelpoisia ostajia. Väestö vanhenee tilastojen mukaan nopeimmin Kotkansaarella ja tarvitsee uusia asuntoja suhteessa aina vähemmän ja vähemmän. Samanaikaisesti ”Elämäntie E18:n” vetovoima kasvaa. Poliisin toimintaa siellä ainakin tarvitaan, sillä jo normaali aktiviteetti luo odottamattomia tilanteita. Viisas hallinto aikaistaa suunnitelmiaan ja varaa ajoissa sijansa ja sijoituksensa sen varrelle. Huokeita liiketiloja on vielä tarjolla.



torstai 26. heinäkuuta 2012

Veropohja murtumassa?

Vielä tänään Kotkassa elää suhteellisen suurilla eläkkeillä joukko entisen savupiipputeollisuuden kaupungille perinnöikseen jättämiä diplomi- ynnä muita insinöörejä, heidän hyvätuloisia leskiään ja heidän lisäkseen melkoinen joukko satamatoiminnasta runsaan eläkkeensä tienanneita työtekijöitä.

Nämä hyvät veronmaksajaryhmät ovat nyt vähentymässä. Siksi verokanta kokee jossakin vaiheessa notkahduksen. Veroja maksava väestö vähenee myös siksi, että Kotkan itsensä kouluttamaa perusväestöä siirtyy toimintaa enemmän ja paremmin tarjoaviin kuntiin. Tänne jäävillä on silloin kohoavan veronmaksun aika edessä.

E18-moottoritie tuo pian lisää liikennettä kaupunkiimme, mutta ei yhdenmukaisesti koko sen alueelle. Paljon toivottu ja puhuttu tuhansien venäläisten turistien ostorynnäkkö ei täällä tule kehittymään liikenteen kasvun tahdissa. Pakollinen poikkeama päätieltä ns. ydinkeskustaan, raapaisee ison siivun päältä. Helsingin kulttuuri- ja ostosparatiisit kun houkuttavat jo runsaan tunnin päässä.

Helsingin vetovoima uhkaa viedä tihentyvästä liikenteestä meiltä paljon. Oma tienestimme on kokonaan kiinni siitä kehittämisestä, miten innovatiivisin ajatuksin kykenemme rakentamaan uuden liikennereitin varteen palvelupaikkoja liikennevirtojen kaleidoskooppisen värikkäälle kysynnälle.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Odotetaanko turismia Pietarista oikealla toivetasolla?

Ilmassa risteilee merkkejä, ettei täällä tajuta niitä ongelmia, joita Pietarin jättiväestö matkailumme markkinoinnille aiheuttaa. Kristallipalloon tuijottajat päätyvät täällä aina uudestaan ja uudestaan samaan mantraan: ”Pietarista tulee kultamunia Kotkan kukkaroon”, vaikka valmiudet yhteistyöhön jättiläisen kanssa puuttuvat.

Toive perustuu siihen, että Pohjois-Euroopan suurin kaupunki on vain vajaan 300 kilometrin päässä ja että sen yli viisimiljoonainen väestö kyetään mainonnan pikku iskuilla havahduttamaan ja saadaan saman tien tulisesti rakastumaan pelkkää vaatimattomuutta tarjoavaan Kotkaan. Elämysten ja kulttuurin vertailussa todellisuus arveluttaa.

Kun pieni ja varaton provinssikaupunki lähtee rynnäkköön jättikokoiseen metropoliin, realistinen tavoitteenasettelu nousee kärkeen. On pystyttävä arvioimaan, millaiseen etenemiseen juuri siinä maastossa omat välineet ja voimavarat riittävät. Ollaan klassisten taisteluteorioiden alueella.

Sotateoreetikko Carl von Clausewitzin ajatuksia on käytetty tuloksellisesti myös markkinoinnin perustotuuksina. Kaikissa valtauspyrkimyksissä on tarkoitus tunkeutua ennakolta tarkoin tiedusteltuun paikkaan, toimet omiin resursseihin sopeuttaen ja jäädä sinne sitten vaikuttamaan.

Väärä toivetaso ja liian pienet valloitusresurssit, niin sotatoimissa kuin markkinoinnissakin, johtavat liian usein murskatappioon ja omien voimien tuhoon. Kotka on investoinut peruuttamattomasti ns. ydinkeskustaansa jo reilusti yli 100 miljoonaa (!) tarjotakseen siellä ennen kokemattomia matkailuelämyksiä pietarilaisille. Onko niitä? Mistä niitä löytää?

Sähkölasku… Mitä helv...!


Yhä useampi soittaja on vimmastuneena alkanut kertoa saaneensa sähkölaskun. Mitä erikoista? Niitähän tulee. Sähköä tarvitaan ja siitä pitää maksaa. Näin helppo vastaus ei kuitenkaan ole rauhoittanut. sen verran kiihtyminen kuitenkin laantui, että nyt kyse oli nimenomaan sähkön siirtohinnan epäsuhteesta virran kulutukseen. Tolkutonta!

Kotka rakensi noin sadan vuoden ajan omaa Sähkölaitostaan, nykyistä Kotkan Energia Oy:tä, johti sähköä omaa virtaverkkoa myöten, hallitsi toimialaa alueellaan ja möi virran kulutuksen siihen hintaan minkä ylempi johto määräili. Tässäkin ajat muuttuivat. Valtioita romahteli, niiden omaisuuksia ryöstettiin, sivullisten siepattaviksi. 

Myös Kotkan Energiaan iski rikastumisen hinku Lähdettiin valloitusretkelle, läheiseen Baltiaan. Tuli turpiin ja kovasti. Muutenkin yhtiömme oli sillä hetkellä heikossa hapessa. Maakaasun hinta oli pettänyt. Oli ollut pakko investoida investoinnin päälle. Kalliiksi tuli.  

Joku keksi 2000 luvun alussa, että tarjotaan Kymenlaakson Sähkö Oy:lle sähkön myyntiä virtaverkkoineen. Tarjous tuli, lähes 30 miljoonaa euroa! Poliitikot riemastuivat. Nyt teemme vaikka mitä. Tarvitaan vain visionääri, joka ajattelee, me jaamme rahat. Visionääri saatiin. Rahat tulivat, mutta ne muljahtivat muualle, eivät kaupungin kassaan, vaikka Kotka omisti 100 %:sti laitoksen.  

Kulttuurisataman suunnittelu lainarahalla alkoi. Viisikymmentä (50) miljoonaa euroa humahti pelkkään Vellamoon. Tuli turpiin ja kovasti. Osa kaupungin alijäämää onnistuttiin verhoamaan Carean tileihin. Sitä vastoinKulttuurisatamaan ei tullut Elokuvakeskusta, Rubiconia, Kylpylaitos-hotellia. Pelikasinosta vielä taistellaan. Muu osa Kulttuurisatamasta on verhottu toveri Potemkinin kulisseilla.

Sille lähes 30 miljoonan alussa mainitulle kultamunalle kerrotaan käyneen ihan hassusti. Kun ne miljoonat ohjattiin härskisti ohi kaupungin kassan, verottaja iski. Jättisummasta menee aina jättivero, jos varojen saaja ei olekaan omistaja vaan lahjansaaja. Ai – sähkölaskuako kiroilit? Ei kuule kannata. Edustuksellinen demokratiamme kyllä valvoo. Talousarviota 2013 ollaan juuri rakentamassa. Ei naurata.


sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Carean palveluista Kotkan turismille välkkyvä palvelutuote

Uusi moottoritie E18 Pietarista ja Kymenlaakson runkotie kohtaavat toisensa, ns. Leikarin tienhaarassa. Niiden voi olettaa moottoritien valmistuttua muodostavan liikenteen solmukohdan, jossa poliisin, terveyshuollon ja kaikkien muunkin palvelutarjonnan merkitys nousee uudelle tasolle.

Jos Kymenlaakson aluesairaala, niin kuin sen ensimmäinen suunnitelma (Tausti – Iharvaara) aikanaan piirrettiin, palvelisi sijainniltaan maakuntaa nykyistä paremmin, tuskin sellaista voimainmittelöä kuin maakunnassa terveysalalla nyt käydään, olisi koskaan syntynyt.

Mikäli Carean erikoissairaanhoito nyt suunniteltaisiin ns. Leikarin alueelle, syntyisi maakunnallisen aluesairaalan oheen mahdollisuus rakentaa Pietarin kohderyhmälle erillinen suomalais-kansainvälistä terveyspalvelua tarjoava laitos, joka erikoishinnoin kassavirroillaan tukisi maakuntamme terveydenhoitoa.

Huippututkijoita, tasokasta lääkärikuntaa ja hoitoasiantuntemusta kansainväliseen terveyspalveluun olisi nykyistä helpompi saada. Carean sinänsä jo iskevä nimi, saisi ympärilleen suomalais-skandinaavisen piirteen. Kotimaisella tai ulkomaisella pääomalla aluerakentaen, kansainvälinen Carea kilpailisi EU-rahoitukseen sopivana rakentamiskohteena.

Carean lähiympäristöön voisi syntyä valkotakkisten ja hoitoasuisten moderni kaupunginosa asuntoalueineen, asumispalveluineen ja potilaiden omaishotelleineen, mistä nykyaikaisella johtamistekniikalla edelleen syntyisi sijainnillaan ja laadullaan kilpailulta itsensä suojaama, ainutkertainen, lääketieteellinen matkailutuote.

Mitä salaista kätkeytyy Carean tasealijäämiin?

Maakunnan erikoissairaanhoidon tulevia rakennesuunnitelmia koskevissa selvityksissä, eräs yksityiskohta karhentaa kurkkuja: ”Yhteistyö etenee taas, kun alijäämät on selvitetty”. Miksi ei selvitetä? Alijäämiä on alkanut kasaantua jo 2006 lähtien. Samasta vuodesta, kun Kotkan Kulttuurisatamaa alettiin isolla rahalla rakentaa.

Nyt alijäämät ovat jättimäiset 24 miljoonaa euroa. Tiukka viesti tulee Kouvolasta. Sananmuoto on niin ehdoton, että panee lukemaan rivien välejä. Onko jokin Carean omistajakunnista sovittuja prosenttiosuuksia suuremmassa vastuussa keskussairaalan velkaantumisesta? Onko kaikkia kuntia ajoissa laskutettu? 

Onko joku Carean omistajakunnista suhteessa muita enemmän jättänyt maksamatta laskujaan? Asia on vakava. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo hälytetty tutkimaan. Tutkimuksen yksityiskohdat on julkistettava veronmaksajille. Tämän kynnyksen yli on nyt nopeasti päästävä. 

Maakunnallinen, 175000 hengen terveydenhoito ei todellakaan ole mikään kuntapolitikoinnin sivujuonne. Se on koko maakunnan hyvinvoinnin keskipiste. Konsulttien selvityksiä kyllä jo löytyy yli 200 sivua, värillisellä grafiikalla höystettyinä. Vaihtoehdoista pitää pian päästä keskustelemaan, kannattaako korjata vanhaa vai onko edullisempaa rakentaa jonnekin kokonaan uusi.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Carean nykytilanne on muuttumassa hallitsemattomaksi

Jussi Raukko (Kouvola) kauhistutti äskettäin Kymen Sanomissa mielipiteellään, että maakunnan etelän ja pohjoisen välinen kilpavarustelu erikoissairaanhoidon investoinneissa nousee jo 200 miljoonaan euroon, ehkä ylikin. Kauhistusta lisäsi se, että Kymenlaakson omistajakunnat yhdessä ovat keskussairaalalleen tänään velkaa jo 24 miljoonaa!

Keskussairaalan kunnossa ja toimitusjohtajan lausunnoissa tilanne on näkynyt. Sairaalan oma rahantarve ja omistajakuntien samanaikainen painostus alijäämäiseen talousarvioon ovat pakottaneet Carean ottamaan omiin nimiinsä velkaa kymmeniä miljoonia, vaikka sillä samaan aikaan on ollut jättisaatavia omistajiltaan. Onhan se aivan hullu tilanne.

Näillä kuitenkin mennään, koska omistajakunnat näkevät maineensa takia velat mieluummin Carean kuin omassa repussa. Tilanteeseen toivotaan toki muutosta, sillä Etelä-Suomen aluehallintovirasto on jo herkistetty puuttumaan keskussairaalaa puuduttavaan talousarviokikkailuun. Nyt on syytä luottaa korkean julkistahon valvontaan.

Kenties maakuntamme erikoissairaanhoitoon tarvitaan nyt jokin railakas, täysin uusi avaus. Ehdotus, johon vielä liittyisi kansainvälinen rakennelma, osio kaventamaan maakuntamme väestön omaa kustannuspainetta. Yhteistyön avaus, joka alkuun kyllä ammuttaisiin alas eri kaliiperisilla putkilla, mutta joka kuitenkin jäisi edes idulle ja elämään.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Cursor tutkimaan kylpylöiden kannattavuutta

Koko Suomessa vallitsee nykyisin kylpylä-hotellivillitys. Kotkaankin ehdotellaan vähän väliä. Tutkimusten pohjalta on kuitenkin todettava, että kylpylaitokset tarvitsevat menestyäkseen, samoin kuin tavarakauppakin, n. 70 %:n kotimaisen peruskysynnän. Olisiko Cursorilla jo kansiokaapissaan peräti valmis Business Plan?


Asiakaskunta on kyllä lisääntymässä, mutta uusien nautintapaikkojen perustaminen on aika villissä vauhdissa. Koko alalle se merkitsee jatkossa kiristyvää kilpailua. Olettaa voi, että ainakin venäläiseen asiakaspohjaan perustuvissa kylpylä-hotellin asiakasvirroissa, täällä tulisi olemaan melkoisia kausivaihteluita.


Kehitystoimemme pitää nyt vielä kerran käydä läpi koko toimiala ja listata siellä jo toteutuneet kassavirrat päätöksentekijöille tiedoksi siitä, millaisessa viidakossa taistelua olemassaolosta todennäköisesti tullaan käymään. Aluksi hurmioitunutta, mutta myöhemmin kustannustraagiset piirteet saanutta Vellamoa ei tänne enää kaivata.


Niin kuin yritystoiminnassa aina, äskettäin jo yli 50:n eri puolilla Suomea toimivan kylpylä-hotellin välisessä kilpailussa, esiin pilkottaa normaali epäonnistumisen riski. Sopimusta laadittaessa on siis varmistettava vielä sekin, kenen kukkarosta toimintansa mahdollisesti lopettavan laitoksen loppusiivous maksetaan.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Valelääkäreiden kimpparetki sairaanhoitoon

Henkilöitä, joilla ei ole lääketieteellistä koulutusta, mutta jotka valta-asemansa perusteella, oikeiden lääkäreiden sijasta, tunkeutuvat määräämään potilaiden hoitotasoja, voitaneen kansankielellä nimittää valelääkäreiksi?

Pian lakkautettavassa Kymenlaakson sairaanhoitopiiristä (Carea), löytyy tällaista. Suunnilleen vuodesta 2006 lähtien sairaalatoimen omistajakunnat ovat omista lähtökohdistaan käsin halunneet määritellä sen hoitotason, jolla kyseisen keskussairaalan on pakko tulla toimeen. 

Pakkotilanne tässä yhteydessä on merkinnyt vahvaa hoitojen priorisointia, joissakin tapauksissa jopa oikeiden lääkäreiden mielipiteitä kuuntelematta. Omistajakuntien kassatilanne on moraalittomasti asetettu oikeiden lääkäreiden ammattitaitoa ja lääkärinvalan hoitovelvoitetta vastaan.

Hoito Careassa on silloin joutunut omituiseen tilanteeseen. Koska omistajakunnat eivät ole antaneet tarvittavia varoja, Carea on tässä pakkotilanteessa joutunut ottamaan rahaa vapailta lainamarkkinoilta voidakseen hoitaa velvoitteensa.

Pahimmillaan keskussairaalan taseessa oli noin 30 miljoonaa sille kuulumatonta velkaa, mikä summa on nyt Etelä-Suomen aluehallinnon puututtua tilanteeseen maksettava pikaisesti. Kotkan osuus siitä oli noin 10,2 miljoonaa, mikä nyt aiheuttaa päänsärkyä loppuvuoden rahoituksessa. 

Johtavana valelääkärinä on toiminut ikioma kaupunginjohtajamme. Puristaessaan kasaan vuoden 2012 talousarviota, hän pyyhkäisi Carealle jo myönnetyistä määrärahoista omavaltaisesti vielä 2,4 miljoonaa, lisäten sillä keskussairaalamme tasokkaan ja ennen kaikkea kärsivällisen hoitohenkilöstön ahdistusta.


maanantai 2. heinäkuuta 2012

Kun kotka päästettiin lentoon


Kymmenen vuotta sitten Kotka sai johtajakseen kielitaitoisen, herrasmieskäytöksisen, samettiäänellään vaikuttamaan tottuneen, valintahaastatteluissa parhaan henkilön. Media kohteli tulokasta kunnioittaen ja järjesti runsaasti palstatilaa.


 Heti alkuun johtaja halusi panostaa ”ydinkeskustan”, eli Kotkansaaren matkailuun. Nurin niskoin kääntyi aiemmin koko kaupunkia koskenut kehittämisstrategia, jossa yhtenä oleellisena kohteena vielä oli Kyminlinnan linnoitusalue.

Uudeksi operaationimeksi tuli ”Kotka lentoon”. Visio sisälsi optimismia ja lupauksia, kesäpuistojen lumoa, poikkeavaa arkkitehtuuria ja kaiken päälle mielikuvitus synnytti kaikkine herkkuineen kansainvälisen Kulttuurisataman. Lopputulokseksi kuvattiin matkailulle ryppäinä tuloja ja työttömyyden nujertajaksi kosolti työpaikkoja.  

Huolimatta kaikesta hyvästä, työttömyys kaupungissa lisääntyi. Nyt onkin syytä kaivaa esiin se varojen yhteissumma, jonka kaupunginjohtajamme puheessaan paljasti ottaessaan vastaan ”elävän kaupunkikeskustan” diplomin:
”Kotka on tähän mennessä satsannut jo 100 miljoonaa (!) euroa ydinkeskustansa toimivuuteen."
Puhe jatkui:

”Tällä pääomasijoituksella on luotu meren ympäröimä ja puistojen ryydittämä kaupunginosa, jonka taustalla löytyy historian havinaa ja merinostalgiaa. Näin on luotu kotkalainen itsetunto ja identiteetti, josta mm. Junnu Vainio on tehnyt maankuulun. Merikeskuksemme on kuin rantautunut Lentävä Hollantilainen, jolle tämän päivän merimiehet siristävät epäuskoisina silmiään laskeutuessaan puolelta öin alas Kairon portaita.”



Rehellisyys: reitti kukkaron herraksi

Niin pienen ihmisen kuin keskisuuren kaupunginkin taloudessa vallitsee täsmälleen sama pääsääntö. On käärittävä hihat, otettava itseään niskasta kiinni ja pakkokeinoin katkaistava velkavyöry. Muuta nopeasti vaikuttavaa keinoa saada kaupunki ulos kierteestään kuin pääomitus (bailout) ei ole.

Käytännössä se merkitsee kunnallisveron ja yleisten taksojen ronskia nostoa. Kaikki velat ja vastuut on avoimesti kerrottava ja niiden poistaminen maksamalla on vain kestettävä. Mitähän, jos saman tien alettaisiinkin muutenkin rehellisiksi?

Ensimmäiseksi on kerrottava avoimesti julki, että tästä pitäen kaupungin lähes kaikissa suurissa rakennushankkeissa, kaupungin raskas velkataakka pakottaa maksamaan elinkaarirahoituksella tai muulla velkarahalla.

Tämä johtaa siihen, että työkohteisiin saadaan vain näennäistä hintakilpailua. Veronmaksajat arvaavat jo tästä, että kaupungin johtaminen ulos ”sakkoringiltä” tulee vaatimaan vuolaasti tuskanhikeä ja monesta suusta karkeaa manailua.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Kehnoa kuntatalouden lukutaitoa

Kotkan talous alkoi lipsua käsistä, kun kuntien tilinpito aikanaan muutettiin yritysmaailman kanssa yhteneväiseksi. Kunnallista laskentatointa uudistettiin siksi, että sen avulla oli mahdollista parantaa kuntien talousinformaatiota ja toiminnan ohjausta.


Näin hyvää asiaa eivät itsetietoinen kaupunginhallinto ja ylimieliset puoluepoliitikot halunneet oppia. Poliittisia päätöksiä oli leppoisinta tehdä vanhaan tapaan. Suunnittelu pyörimään, selitettiin alkuvalmistelujen kustannuksia, eikä sen jälkeen hanketta enää kukaan uskaltanut keskeyttää.

Tämä on johtanut sitten siihen, että mm. toimialoja yhtiöitettäessä, niiden hallinto on pantu ottamaan vastuuta vaillinaisen tiedon varassa. Ei ole ymmärretty, että kuntakirjanpidon tuloslaskelmasta saa vain hataran ennakoinnin hankkeen tulevalle varainkäytölle. Silmäilkää taaksepäin ja nähkää projekti Vellamo!

Yritysmaailma ja siinä erikoisesti pankkien yritystutkimukset ovat jo aiemmin kehittäneet kaikkia osapuolia varmistavan näkökulman. Siinä tuloslaskennan rinnalle on tuotu kokonaistalouden kassaperusteinen hallinta.  


Vasta siitä selviää, millä varoilla kunta tai yritys toimintansa kykenee rahoittamaan.Kotkassa talousarvioiden toteutumisvertailu on kyllä hälyttänyt, mutta poliittinen sanelupolitiikka on vaientanut realiteettien tarkastelun. Edellä kerrotun tuloksena Kotka pelaa lähes kaikessa erimuotoisilla velkapapereilla.