Blogiarkisto

tiistai 20. marraskuuta 2012

Kotkan syöksy kriisikunnaksi alkoi jo vuonna 2005


Vuodeksi 2006 kotkalaiset tekivät kaupungille omasta mielestään tiukan budjetin. Vuonna 2005 velan määrä oli räjähtänyt käsiin, kasvanut 36,3 miljoonalla. Jokaista kotkalaista kohden kaupungin lainakanta vuoden 2005 loppuun mennessä oli 2024 euroa/asukas.


Vuonna 2006 uutta lainaa tarvittiin 38,2 miljoonaa lisää Vuonna 2007 lainat kasvoivat 34,0 miljoonaa, 2008 lainarahaa lisättiin 19,6 miljoonaa. Ralli jatkui 2009, taas 28,3 miljoonaa, mutta 2010 vain 6,4 miljoonaa ja 2011 kaupungin lainaus näennäisesti jopa pieneni -5,4 miljoonaa. Jotain oli tapahtunut.

Selitys näin pienelle velan kasvulle ja seuraavan vuoden lainamäärän jopa vähenemiselle löytyi. Kuvioon oli tullut uusi rahoitustekijä, nk. konsernirahasto, johon kaikki Kotka-konserniin kuuluvat yritykset tyhjentävät vuoden lopussa kassavaransa yhteen läjään ja tällä rahalla meikataan emokaupungin kasvot valtakunnan tilastoissa. 

Velanotto oli näin siirretty Kotka-konsernin nimiin. Siellä vieras pääoma (velka) viime vuoden aikana kasvoi  taas 18,4 miljoonaa. Todellisuudessa noin 10 miljoonaa enemmän, koska niin kutsuttu "salainen sopimus" kätki sisäänsä sen verran salattua velkaa. Ei voitu näyttää.

Tavalliselle kaduntallaajalle tärkein luku tuleekin tästä pitäen olemaan konsernin vieraan pääoman määrä. Vuonna 2011 tilinpäätöksessä se oli virallisesti  660 899 000 eli runsaat 12 000 euroa/asukas. Suurella jännityksellä odotamme 2012 tilinpäätöstä. Mahtavaa!

Nyt kuitenkin on hyödyllistä pysähtyä ja vertailla tuon ajan velkaloukkua tämänhetkiseen. Emokaupungin lainavelka on tänään - sievistelyn jälkeen - 4186 euroa/kotkalainen, eli reippaasti yli kaksinkertainen vuoteen 2005:een verrattuna ja ollaan 2100 euroa korkeammalla kuin koko maassa keskimäärin.

Koko kaupungin väestölle summattuna, erotuksesta syntyvä velkojen lisääntyminen tekee 2005-2012 157,4 (!) miljoonaa. Samanaikaisesti kaupungille kuuluvaa omaisuutta on lisäksi muutamalla miljoonalla myyty. Mitä sillä kaikella on saatu aikaan?  

”Investoinnit ovat elintärkeitä kaupungin kilpailukyvylle ja elinvoimalle”, kaupunginjohtaja opettaa. ”Kaupungilla on itseään maksavia investointeja kuten Toriparkki, Merikeskus Vellamo ja Kantasataman Kulttuurikeskus." Näinkö kaupunginjohtaja ymmärtää taloutta?


Nyt emokaupungin nimiin ei haluta ja tuskin saadaankaan lisää lainaa. Tarvittaessa sitä otetaan Kotka-konsernille, jos limiittiä ylipäätään vielä löytyy. Carealle alkaa taas kerääntyä lisää omistajakuntien vastuita. Henkilöstön vähentäminen merkitsee potilaille hoitotason alenemista.

Uuden valtuuston tärkein tehtävä onkin nyt, kehitysjohdon seminaarissa, eritellä eri laatikoihin, mihin yhteensä reilusti yli 160 miljoonan euron yltiösumma on kahden edellisen valtuuston hyväksymänä käytetty. Muutokset kannattaa tehdä, ennen kuin lopullisesti makaa nenä kanveesissa.

torstai 15. marraskuuta 2012

Uutta ryhtiä kuntien laskentatoimeen

Maamme kunnat ovat saaneet tarkennetut ohjeet talouslaskentaan. Kuntalain 13. pykälän mukaan päättää kunnan toiminnasta ja taloudesta kaikkine yksityiskohtineen kunnanvaltuusto. Kaikki kunnat ovat nyt saaneet määräyksen tarkistaa omaisuuteensa kohdistuvat poistosäännöt, joiden pitää täyttää 2013 alkaen jo vuonna 2008 annettu ohje.


Käytännössä nyt lähestytään lainlaatijoiden alkuperäistä tavoitetta, kun 1996 siirryttiin kuntien kirjanpidoissa yritysmuotoiseen järjestelmään. Uusin määräys mitätöi nyt liian pitkät poistokaudet, joilla jotkut talousvaikeuksiin joutuneet kunnat ovat kikkailleet näyttääkseen tilastoissa parempaa tuloskuntoa, mikä niillä todellisuudessa on ollut. 
  
Joissakin kunnissa muutos merkitsee jopa useita miljoonia, sillä poistojen tehostettu tarkkailu koskee myös vippaskonsteja käyttäneitä konserniyhtiöitä. Varovaisuuden periaate edellyttää poistojen laskemista siten, ettei tuloslaskelma anna koko konsernin oikeasta tilanteesta vääristynyttä kuvaa. Näihinkin konsultteja on riittänyt ja neuvot olleet sen mukaisesti kirjavia.

Eräs heistä oli ehdottanut mm. Kotkaa jättämään Merikeskuksen kiinteistölle kuuluvan poiston vuosittain lähes kokonaan kirjaamatta ja arvioinut kiinteistön arvoksi vielä 40 vuoden kuluttua 30 % alkuperäisestä hankintahinnasta. Juuri nyt olisikin hyvä hetki julkistaa maksajilleen Vellamon todellinen hankintahinta, koska mitään salaisuutta sopimus Lemminkäisen kanssa ei enää sisällä ja kassavirta-ajatteluun tässäkin kohteessa tullaan, haluttiin tai ei.

Vaikka poistoista ei täällä aiheutuisikaan suuria tuloskorjauksia, kaupunginjohtajan esittelemä talousarvio 2013 tuskin tulee toteutumaan. Oleelliset virheet syntyvät lähinnä siitä, että rankan velkakuorman, pitkäaikaisten vuokra-, leasing-, ja elinkaarivastuiden hoitoon tulorahoitus ei yksinkertaisesti riitä. Pelkkä velkamäärä ei sinänsä ole se keskeisin ongelma, vaan kaiken ytimenä on liian heiveröisen toimintakatteen suhde velkaan. 

tiistai 13. marraskuuta 2012

Kaupunginjohtaja on kirjoittanut kolumnin

Vuorovaikutus ihmisten, ihmisryhmien ja kansojen välillä, edellyttää keskinäistä luottamusta. Luottamusta mitataan yhteisten sopimusten pitävyydellä. Jokainen täsmällisesti noudatettu sopimus lujittaa ja sopimuksista lipsuminen heikentää luottamusta. 

Kaupungille sovittu strategiasopimus on kaupunkilaisille kaikkein keskeisin asia, millä kunnallista luottamusta koetellaan ja mitataan.


Kaupunginjohtajamme on alkanut kolumnistiksi. Kaupunkilaisista varmaan monet lukivat hänen ajatuksiaan uteliaisuudella. Kolumni oli kuin ensimmäinen kosketus siihen ääneen, joka on johtanut kaupunkimme maineettomuuden nykytilaan. 

”Kassatilannetta on tarkoituksella pidetty negatiivisena, koska silloin on voitu hyödyntää konsernin alhaista limiittikorkoa.”, näin kaupunginjohtajamme. Kassatilanne onkin imaistu niin negatiiviseksi, että koko Kotka-konserni hoippuu romahduksen partaalla. 

”Lainaa ei ole käytetty ”syömämenoihin”, kaupunginjohtaja väittää ja edelleen: ”Mm. Vellamon rakennuskompleksista saadaan vähintään omat lainasijoitukset takaisin ajan kuluessa!” Minä väitän, että Suomen "elävin kaupunkikeskusta" Vellamoineen pitää jatkossakin siitä huolen, että kaupungin kassa pysyy suuresti negatiivisenä.

Katsokaa aiemmasta blogistani löytyvää Vellamon excell-taulukkolaskelmaa ja vakuututte tästä lukemalla siitä vaikka vain yhden rivin. Sen rivin, joka kertoo vuosi vuodelta kumuloituvasta tappiosta. Kotkalaisilla on edessään raskaiden maksujen aikoja.

Kotkan poliittiseen kulttuuriin on vuosikymmenien ajan kuulunut tahallinen valhe. Mikä sen alku ja juuri on ollut, sitä en tiedä, mutta katsomalla viime aikojen, kaupungin taloudesta täysin irrallaan juoksevia visioita ja niistä kansalaisille luvattuja etuja, tulee jokainen väistämättä tähän tulokseen. 

Ajattelun vaje on putkahtanut esiin niin monissa mielikuvissa, ja sen jälkeen kalliisti maksetuissa suunnitelmissa. Sen vajeen ovat taas aiheuttaneet kritiikittömyys ja terveen epäilyn puute. Odotamme lisää kolumnejanne.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Kaksi kaupunkia, kahdet matkailun erikoispiirteet

Perusteollisuuden häviämisen myötä on ryhdytty pohtimaan, millä keinoin uusia työpaikkoja saataisiin syntymään. Samaa viisasten kiveä etsitään lähes kaikkialla. Kilpailu työstä kiristyy. Matkailuun uutena talouden tukijalkana uskotaan ja siihen ollaan valmiita panostamaan. Seuraan joitakin kaupunkeja, joskus myhäillen, joskus tuskastuen.

  
Kotkassa omaa tilannetta verrataan usein lähes samankokoiseen Lappeenrantaan. Siellä matkailusta ja välillisesti myös kaupasta kertyvät tulot ovat nousseet eri tasolle täkäläisiin verrattuina. Molempien kaupunkien yhteiset edut nähdään vertailukelpoisina: kaupunkien koko, valtakunnan rajan läheisyys, ja kummallakin purjehduskelpoista vettä yllin kyllin, joko makeaa tai suolaista.

Molemmilla kaupungeilla on historian ojentamana aarteena matkailulle arvokas linnoitusrakenne.. Myös erilaisuutta kaupunkien elinkeinorakenteissa löytyy. Lappeenranta on saanut tukijaloikseen teknillisen yliopiston ja kansainvälisen lentokentän. Kotkan menestys taas perustuu vahvaan, kansainväliseen suursatamaan. Mutta vain toinen noista kaupungeista vetää vierailijoita ja ansaitsee kateutta herättävästi matkailullaan.

Lappeenranta kertoo itsestään poikkeuksellisella taidolla. Kaupunkia kuvataan vuosikymmenien jatkumona yleisön laajasti rakastamalla kaunokirjallisuudella. Se ominaisuus Kotkalta puuttuu.  Vertailuun voi hyvin liittää nykyisin päivittäiset Kaakkois-Suomen uutiset. Niiden aiheet suorastaan hellivät Lappeenrantaa ja ovat lämmenneet nyt myös Kouvolalle. Kotka-Hamina omintakeisella uutisaineistollaan hipsuttelee hiljaa perässä.

Molemmat kaupungit rakastavat Venäjää, mutta lempivät kohdettaan eri tavoilla. Siinä, missä Lappeenranta hymyillen hyväksyy romanttisen menneisyytensä venäläisenä linnoituskaupunkina, Kotka viittaa kintaalla omalle historialleen ja lyö sen sijaan uhmamielellä miljoonia miljoonien perään pöytään. -Miksi ajaisimme Ladalla, jos voimme omistaa Mercedeksen?
  
Siinä, missä Lappeenranta antaa Pusupuistossaan tytön helman kevyesti heilahtaa, Kotka kuvaa paksuissa kuvateoksissaan satamansa korkeita nostureita, paperi- ja sellutehtaita, Aallon asuntoaluetta ja Kyminjokea, mutta sitä vain teollisena vesiväylänä. Tunteikkaasti täällä sen sijaan osataan kuvata raatajaväen uurteisia kasvoja, joilla rasituksesta kirvonneen hien myötä paistaa arkisen tekemisen tuska.

Kotka kernaasti viestii, että sillä on diplomi ”elävästä kaupunkikeskustasta”, joka kuitenkin työntyy saarialueena asukkaita vailla olevaan mereen ja lisäksi kaupungin kaikkein äärimmäisessä laidassa. Normaalin kasvun edellytyksistä, asukkaista ja heidän ostovoimastaan, siltä puuttuu meren puolelta enemmän kuin puolikas. Se pakottaa silkan rahan voimalla pitämään hengissä ns. "elävän keskustan" kaupallista vetovoimaa ja seteleitähän siinä on palanut jo vuosikymmenien ajan.
  
Menestys matkailun alalla tulostuu monista pikkutekijöistä, niin Lappeenrannan kuin Kotkankin kohdalla. Keskeisimmin menestykseen kuitenkin vaikuttaa vertailukaupunkien ennakkomaine ja elämysten tarjontataso. Mikäänlainen kysely ei toistaiseksi viittaa Kotkan matkailulle nousua Lappeenrannan menestyslukuihin.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Harrasterahaa sosiaaliluukulta ulkomaisille tilapäiskävijöille

Tarveharkintainen rahanjako löytää perusteensa voimassa olevasta sosiaalihuoltolaista. Lain määräyksiä voidaan tulkita myös väärin. Jos ulkomaalaisella on täällä vaikka vain nimellinen asunto ja siihen vielä liitetään tänne muodollisesti rekisteröity yritys, sen perusteella perheelle voidaan tulkita sosiaaliluukulta kuuluvaksi "harrasterahaa", joka tarkoittaa 4-lapsisille perheille 1200 euroa vuodessa.

Ensisilmäyksellä summa ei vaikuta suurelta, mutta kun esimerkiksi Kotkaan on tähän mennessä rekisteröity jo satoja ulkomaisia, ainakin toistaiseksi "kylmiä" yrityksiä, ja niihin tavalla tai toisella liittyy tuhansia (osa)omistajia, rahanjako sosiaaliluukulla saattaa riistäytyä hallitsemattomaksi. Tarkkailu oikeasta, todellisesta asuinpaikasta ainakin vaikeutuu. Maamme sosiaalilakia ollaan silloin tulkitsemassa väärin.

Reilut, hyvämaineiset liikemiehet tuskin sosiaaliluukulla käyvät, mutta eri kulttuureiden välimaastossa liikkuu monenlaista lain tulkitsijaa. Sosiaalisella "harrasterahalla" tilapäiskävijät voivat virkistäytyä mm. kylpylöissä. Hurjaksi käytäntö kuitenkin muuttuu, jos nimellisesti tänne rekisteröidyt tilapäiskävijät alkavat vaatia itselleen jopa toimeentulotukia.

Kerrotaan, että kokeiluja on jo tehty ja hysteeristä rasisminpelkoa luoden onnistuttukin. Kotkan on nyt seurattava muiden kaupunkien käytäntöjä ja tarkkailtava, jos maassamme asialliset sosiaaliavustukset alkavat toivottujen kauppakäyntien ohessa muuttua houkuttelevaksi lisäbisnekseksi. Silloin sosiaaliviraomaisten on yhdessä kansanedustajien kanssa vietävä tiukentava lakimuutos eduskuntaan.


keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Miksi Kotkasta on tullut tämän päivän Kotka?

Nyt on oikea hetki ruveta erittelemään niitä kaikkia ehdotuksia, vaatimuksia ja lupauksia, joita ennen vaalia ehdokkaat tulivat julki saattaneeksi. Lähes kaikille yhteisenä tekijänä niin lehtikirjoituksissa kuin hyvinkin erimuotoisessa mainonnassa näkyi sama vaimean ja epävarman ehtotavan muoto: ...olisi, pitäisi, tarvitsisi, jne. Tämä tarkoittaa samaa kuin jotain pitää sanoa, mutta kun ei oikein tiedä mitä.

Tätä kieliopillista muotoa edesmennyt, syvästi kunnioittamani, lähes päivittäinen keskustelukumppanini Jorma Savikko kehotti ainakin vaalikirjoittelussa välttämään. Se kun antaa kirjoittavastaan sellaisen vakaumuksettoman ja epävarman henkilökuvan. Jos vaalitekstissä vaadittiin lisää vaikkapa työpaikkoja, nyt liki poikkeuksetta jäi kertomatta, miten tulevassa valtuustossa näin hyviä asioita saadaan aikaan.

Ihmisten on vaikea määrittää todellisia lukuja. En tässä nyt enää puutu siihen toistuvaan farssiin, joka aina koetaan muun muassa Meripäivätapahtumien kohdalla. Sama ilmiö esiintyy arvioitaessa turistien määrää eri kauppakekusksissa tai liikkumassa Kotkan eri kaupunginosissa ja esimerkiksi istuskelemassa tai kävelemässä puistoissamme. Paljonko todella on paljon?

Missä kulkee se paljouden raja, jossa rahapulassaan jatkuvasti kiemurteleva Kotka vasta itse alkaa saada kilahtelevaa kassaansa. Toisin sanoen, ovatko ne megaluokan matkailuinvestoinnit laita-alueellemme Kotkansaareen toimineet edes missään mittasuhteissa kaupunkilaisten luovuttamiin varoihin? Tätä kannattaa jatkossa pohtia ja siitä tehdä laskelmia, miksi Kotkasta on tullut tämän päivän Kotka.




maanantai 29. lokakuuta 2012

Mikä näissä kirjoituksissani on eniten kiinnostanut lukijoita?

Lähteä kunnallisista asioista kirjoittamaan näin uudessa mediassa, vaatii hyppyä tuntemattomaan. Teknisesti tarvitsin alkuun melkoisesti apua, kiitokset niille, jotka tekivät palstan avaamisen ja sen kautta kirjoittamisen mahdolliseksi. Aiheista ei missään vaiheessa ollut puutetta. Nyt vaalien jälkeen vielä vähemmän. Kotkahan on politiikan arvioinneille timantinhohtoinen kohde.

Pitkin matkaa lukijoitani kiinnosti, millä perusteilla meidän tulisi valita tulevat asioittemme hoitajat. Toiseksi kohosi selvimmin surullisista surullisin Merikeskus Vellamon excell-taulukon muotoinen kustannuslakelma. Aivan viime päivinä valitsemani henkilön nimi ja ominaisuudet kirjoittajan omaksi valinnaksi valtuustoon olivat kärkenä. Kirjoituksella vimmaa herättäneestä sähkölaskusta oli joka päivä kiinnostuneet kannattajansa.

Kirjoittamisen ohessa kirjoittajan mielenkiintoa on kohottanut se monipuolinen tilastotieto, minkä vain blogisti itse saa palstalla käyneiden määristä. Lukijoiden nimiä kirjoittaja ei luonnollisesti näe, ne pysyvät salaisina. Vain määrät, ja moni muu asia, selviävät runsaasta muusta materiaalista. Sosiaalinen media oli ja on iskussa.

Äimistyin päivä päivältä lukijakertojen kohisevana jatkunutta nousua. Ymmärsin tietysti, että lukijat varmasti olivat usein niitä samoja, kerta toisensa jälkeen. Mutta se, että tämä luku tänään todennäköisesti ylittää 5300 (!) lukukertaa, on ollut hämmentävää.

Lukukerrat ovat tietenkin tulleet pääosin Suomesta, mutta ällikällä totean, että Venäjältä sivuillani on käyty 292 kertaa, USA:sta 99, Saksasta 22, Ranskasta 5, Britanniasta 2, Belgiasta 2, Alankomaista 1, Iranista 1 ja Perusta 1 kerran. Senkin tiedän, millä laitteella ja minkä operaattorin kautta palstaani on katseltu. Mitä ulkomailta käsin palstaltani on etsitty, se on jäänyt selvittämättä. 







maanantai 15. lokakuuta 2012

Onko kaikkien laskettava housuun pakkasella?

 Otsikon vanha vertaus aloittakoon pohdiskelun kaupunkimme talouden yhä vaikeammin ymmärrettävistä kiemuroista. Ensi vuoden talousarviota viivytellään vaalien taakse ja nyt vanha poliittinen valta on julkaissut markkinointikampanjan elinkaarirahoituksen pitkäkestoisesta siunauksesta.

Kuntatalouteen kuulumattomalla "sumealla logiikalla" yritetään asukasomistajia (koko väestöä) vedättää, mutta kansa ei enää ole niin puolueuskollista kuin joskus ennen. Kaupungin lopulliset omistajat haluavat tieoa, mikä se nyt tekee yhden rahoitusmuodon yhtäkkiä niin suotuisaksi, että sitä tarjotaan liki jokaiseen rahoituskuoppaan.

Rahoitusmuodot, niin leasing- (vuokrausluotto) kuin elinkaarirahoitus ovat läheistä sukua toisilleen, iho kiinni ihossa. Perusmuodoissaan rahoittajat pitävät, velkasituomuksen tultua loppuun maksetuksi, rahoitetun kohteen omassa omistuksessaan. Maksajan on siis ostettava jo kerran läpirahoitettu kohde itselleen, jos haluaa vastaisuudessa sen omistaa.

Molemmat lainamuodot merkitsevät käyttäjilleen kaikkein kalleinta velkapääomaa. Rahoituksen tarjoajia on kaikilla ylivelkaantuneilla huomiota herättävän harvassa, joten he voivat laskea näille rahoitusmuodoille normaalia vakuuslainaa korkeamman koron. Velallisen tekemä sitoumus voi lisäksi sisältää mitä muuta tahansa, minkä nk. liikesalaisuus tehokkaasti suojaa. 

Velkasitoumukseen voidaan sulloa vaikka aiempia keskinäisiä velkoja, joiden olemassaoloa asukasomistajille - väestölle - ei koskaan ole julkikerrottu. Elinkaarirahoitukseksi voidaan sopia erilaisia sovellutuksia. Jos remontoitavalle koululle halutaan elinkaarirahoitusta, se voidaan sopia vain korjattavalle osalle.

Asukasomistajien tulee kaivaa kaupungin tai kaupunkikonsernin tilinpäätöksistä esiin taseen ulkopuoliset velkasitoumukset. Miten moni valtuutettu on sen tehnyt esimerkiksi Kotkan Energia Oy:n kohdalla? Taseen ulkopuolisiin sitoumuksiin kuuluvat mm. elinkaari- ja leasingvelat, joita ei haluta näyttää valtakunnallisissa laina/asukas-tilastoissa.




lauantai 13. lokakuuta 2012

Kunta ja yritys, eivät toimikaan samalla tavalla..?

Tuntemani reilunoloinen ikidemari. huippuisänmaallinen kaveri, kuntahallinnon tuntija, taiteen ystävä, saarelaisten ja saaristolaisten puolustaja, yleensä selkeäsanainen kansalainen, vaati lehtikirjoituksessaan yllättäen, ettei kuntaa ja yrityksiä saa verrata toisiinsa. Ajattelin kommentoida.

Kirjoitus painottuu lauseeseen, että yrityksen on tuotettava omistajilleen voittoa, mutta kunnan vain palveluita. Tähän asti meni oikein. Sillä kohden ajatuksemme alkavat kuitenkin haarautua. Mielestäni myös kunnan on hyvä tuottaa voittoa eli ylijäämää. Silloin se kykenee parhaiten takaamaan palveluitaan. Tappio, varsinkin jos sitä jatkuu vuositolkulla, ei herätä asukasomistajissaan ja sijoittajissaan luottamusta.

Mielestäni jokainen kotkalainen toimii kuntataloudessamme sijoittajana. Hän panee varansa likoon siksi, että hän odottaa kunnalta vastineeksi palveluita. Käy juuri niin kuin yritystoiminnassa, hänellä on oikeus odottaa sijoitukselleen osinkoa. Osingoilla hän tarkoittaa juuri niitä kunnallisia palveluita.

Jos kunnan vuositulos on jatkuvasti plussalla, hän saakin niitä: ilmaista koulutusta, katuvaloja, terveydenhoitoa, sosiaali- ja kirjastopalveluita ja koko joukon muita, kaikkia tässä nyt luettelematta. Ne juuri ovat niitä osinkoja, joita jokainen kuntaan sijottaja odottaa. Tappioiden velkaannuttama kunta on riitaisa eikä kaikkeen kykene.

Jatkuvasti tappiolliseen kuntaan sijottavat tuppaavat harvenemaan. Alijäämien aina vain jatkuessa kunta kyllä yrittää rimpuilla parempimaineisten joukossa. Pitkän päälle ahdistus kuitenkin voittaa ja tarvitaan eettis-moraalisesti terveitä luottohenkilöitä suunnan muuttajiksi ja saneeraajiksi. Virheet on toinen toisensa jälkeen pakko tuoda lopullisille maksajilleen julki.

Johtavien poliitikkojen vastuulle lankeaa saada palkkansa velvoittamat virkahenkilöt tekemään korjaavia esityksiä, viimeistään kun talous on tukehtumassa jo "kuralle". Vaaleissa talouden valvontaan etsitään pystyviä kykyjä, joiden eettinen ja moraalinen olemus saa kuntasijoittajat, kunnan asukasomistajat, vakuuttuneeksi suunnan muuttumisesta. Toivoa on ja valvojia löytyy.

Tekstari palstoja jo lukaisemalla voi tänään päätellä, että polttavin tieto, johon kansa kaipaa tarkkuutta, on niin sanottuun kaupunginjohtajan "hoviin" pysyvästi kuuluneiden henkilögalleria. Silloin on otettava huomioon, että joukkoon saattaa väärin perustein tulla nimiä, jotka vain muodollisesti ovat osallistuneet, sitä ennen kieltäydyttyään monista kyseeenalaisista matkoista ja muista luottokorttiriennoista.



perjantai 12. lokakuuta 2012

Käskyvaltainen organisaatio ei kritiikkiä siedä

Sumea logiikka on tekninen käsite, jonka ei lainkaan pitäisi kuulua kunnallishallintoon. Tavalliselle kadun kulkijalle eritoten kunnallistalous, ainakin näin vaalien alla, näyttää sanamukaisesti sumealta. Ilmaan nousee kysymyksiä, joihin muun muassa tunnettu kirjoittaja pari päivää sitten sisäsivun pakinassaan puuttui. Työpaikkoja pitää tehdä, synnyttää, mutta miten ja millaisia?

Uusia työpaikkoja ei tosiaankaan sillä synny, että niitä otsikoissa vaaditaan. Niitä syntyy vain jos uusia, elinkelpoisia tuoteideoita löytyy ja niille valmistajia, nimenomaan sellaisia, jotka sietävät yrittämisen riskejä. Niitä kun nykyisin kasvaa todella harvassa. Vaikeaan velkakierteeseen ajettu kaupunki ei uusia työpaikkoja luo, sen pitäisi päin vastoin niitä vähentää.

Miksi muuten matkailumme vaikenee tuppisuuksi, kun kansalaisille halutaan kävijätutkimuksia toimialalta? Kävijätutkimuksesta on kaupungin hallinnossa tehty melkeinpä kirosana. Jos ihmisjoukkoa jonkin tapahtuman yhteydessä tosimielellä yritetään mitata, laskurit ja todellisuus päätyvät ristiriitaan. Julkiluvuista lehdet saavat sitten trampoliiniarvioita. Lukijoita naurattaa.

Miksi sympaattinen Maretariumkaan ei tiedota, miten paljon siellä käy venäläisiä ja muita kansallisuuksia?. Arvio - kyllähän niitä käy - ei nyt riitä. Kaiken lopulliset maksajat haluavat kirkkaan kuvan siitä, miten matkailun vetokoukuksi kalliisti rakennettu Kotkansaari meille turismia vetää. Maretarium voisi hyvin toimia kaikkein luotettavimpana tiedonantajana ja tilanteen tulkitsijana.

Miksi väitetään, että hoteliala kaupungissamme on kykenemätön ymmärtämään sijoitustoimintaa, kun ei se ohjaa pääomiaan uusiin hotelleihin tai-kylpylöihin. Miksi venäläinen Belarne-yhtiö perui oman hotelli-kylpylä-hankkeensa, vaikka sitä huikean edulliselle paikalle houkuteltiin. Oliko kyseessä arvio heikosta kannattavuudesta vai eikö Belarnekaan osaa?

Heti kuntavaalin jälkeen on pakko selättää täällä pitkään hallinnut käskyvalta. Se ei tule olemaan helppoa. Tällaisessa tilanteessa uusiksi hallintokumppaneiksi täytyy löytää voimakkaita luonteita. Sovitteluin ja eri puolueiden yhteistoiminnalla vain on mahdollista luoda kaupungille vaikeuksissa toimiva johtosuhde.

Teollisuudessa yhteistoiminnasta ay:n kanssa on apu löytynyt. Joskus pitkäänkin neuvotellen on lopulta onnistuttu. Nimilistoista päätellen uuteen valtuustoon on ehdokkaana nykyistä syvällisempään ajatteluun kykeneviä henkilöitä. Heidän polittista uraansa on mielenkiintoista seurata.

torstai 11. lokakuuta 2012

Pelastakaa Kotka - Kotkalta itseltään!

Kaupungin johtaminen edellyttää toimintaa kaupunkistrategiassa sovittujen sääntöjen mukaisesti. Kaupungin talouden johtaminen toimii parhaiten, jos kaupunginhallituksen (kh) asemaa, virkahenkilöstön ponnistelujen ohella, pidetään poliittisesti hyvin keskeisenä. Kaupungin talouden joutuessa vaikeuksiin, kh:n asema aina vain korostuu.

Jokainen vallan huipulla, virkahenkilö tai poliitikko, vastaa omassa asemassaan toiminan laillisuudesta ja kuntapalveluiden mahdollisimman tasapuolisesta jakautumisesta. Politiikan johtotehtävien edellytyksenä pidetään eri vaaleissa vahvaa asemaa. Henkilöltä, jonka kansa valtaan nostaa, häneltä yleisen käsityksen mukaan löytyvät myös johtamisen kyvyt ja välineet.

Kaupungit ovat ulkoistaneet monet palvelutehtävänsä itsenäisiksi, erikoislain alaisiksi osakeyhtiöiksi, joita erillinen konsernijohto ohjeistuksillaan johtaa. Tällä järjestelyllä on haettu nopeutta, tehokkuutta ja toiminnan kanssa soputuvaa rytmiä päätöksentekoon. Monesti onnistuttu. Ongelmiksi näyttävät taas tunkeutuvan tunteikkaat ideologiat, jotka liian usein ovat Kotkan suunnittelussa ja toiminnassa jyränneet maanpäälliset realiteetit.

Konsernit ovat pala palalta yhä enmmän muotoutuneet ikään kuin teollisiksi yksiköiksi, joita usein pyritään johtamaan heiveröisin poliitikkovoimin, tositeollisuutta jäljitellen. Tulokset kuitenkin huolestuttavat. Poliitikkojen kyvyt ja arvot kun eivät läheskään aina riitä. Raadollinen arki pääsee suistamaan koko toiminnan mittaamattomiin menetyksiin ja kaupungin sukupolvien kauan säästämää omaisuutta hukkautuu. 

Henkilökohtaisesti etsin tulevassa kuntavaalissa valtuustoehdokasta, joka olisi kansainvälisessä teollisuudessa jo joutunut kokemaan johtamisen tunteet ja tuskat. Haluan löytää sellaisen, jonka takataskussa on näyttöjä - kielitaidossa, yhteisölainkäytössä, viestinnässä ja rahoituksen ennakoinnissa. Mutta hänen pitää samlla olla poliitikko, joka keskustelee ja osoittaa kunnioitusta eri ryhmien arvoja kohtaan.

Sellaiselta henkilöltä vaaditaan kovia. Pitää samanaikaisesti olla tosiasioiden kirkastaja, miellyttävä keskustelija, yhteisöllinen, johonkin mittaan käskijä, mutta kaikki nuo yhteen liittäen, tavoitteitaan tiukasti toteuttava - nykyaikainen ammattijohtaja. Lähinnä sellaista etsin ja ehdokastutka vinhasti pyörii.








maanantai 8. lokakuuta 2012

Täsmennän henkilön, jota äänestän kuntavaalissa

Haluan, ettei edustajani Kotkan kaupunginvaltuustossa ole pelkkä napinpainaja. Hänellä täytyy olla taitoa ja kykyä seurata maailman kulkua, mieluiten niin, että hän itse on avartanut näkemyksiään omissa tehtävissään ulkomailla. Ehdokkaani on pakko olla keskitasoa paremmin kieli- ja.laskentataitoinen. Pidän välttämättömänä, että jokainen valitsija itse kehittää omat kriteerinsä.

Haluan, että hän peruuttamattomasti kunnioittaa avoimuutta kaupunkimme asioiden käsittelyssä, nyt ensisijaisesti talouden vakauttamisessa, aikaa myöten myös uusien investointien harkinnassa. Hänen täytyy kyetä vaatimaan perusteellista valmistelua investoinneissa, joihin käytetään yhteisiä varoja. Kehitysyhtiön himmeliorganisaatio hänen pitää läpivalaista.

Haluan, että hän näkee kaupungin nykyisen konsernin teollisena toimijana, mitä se moninaisuudessaan onkin. Investointneissa hän hahmottaa sen laskennallisen hyödyn, joka yhteisten varojen sijoittamisesta, pitkässä juoksussa, on saatavissa. Hänen laskelmissaan näkyvät skenaariot, odotusarvot, mahdolliset kassavirrat ja hän avoimesti kertoo veromaksajille sijoituksen sisältämät riskit.

Haluan, että hänellä on terve käsitys Kotkan eri kaupunginosien kasvun mahdollisuuksista ja että tähän asti paljon rahaa saaneen matkailun täytyy tulevaisuudessa perustua realiteetteihin. Hän vaatii kaikilta matkailupaikoilta kävijätutkimuksia yhteisten varojen uudelleen sijoittamista ajatellessaan.

Haluan, että hän edistää laaja-alaisesti koko väestön koulutusta ja pystyy kohentamaan uuden valtuuston talouden tajua, sen tehdessä vaikeitakin ratkaisuja. Pikakokouksia, joissa puoleitten yläpään diktatuuri sanelee päätökset, hän ei tule hyväksymään. Päätöksentekijöiden aloitteellisuus saa häneltä arvostusta.

Haluan, että hän välttää mielipiteissään terveydenhoidon ja sosiaalitoimen enakkoon lukituksia ja seuraa viileästi koko maakunnan laajuisia rakenneratkaisuja. Hän ottaa myös huomioon, että kalliiden remonttien vaihtoehtoina, rakennustekniikan koko ajan huimasti kehittyessä, saattaa kokonaan uuden laitoksen rakentaminenkin olla yhteiskunnalle edullinen ratkaisu.

Hän johtaa edestä ja on toimissaan yhteistyön ja sopimusten pidon esimerkkinä.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Merikeskuksen hinta kuin hahtuvapilvi

Excell-tuloslaskelma näkyy nyt blogissani. Se kattaa, niin kuin pitääkin, koko museoyhdistelmän, koska sen tulot ja menot kulkevat rinnakkaisvienteinä kaupungin kassassa. Taulukko sisältää joitakin olettamuksia, koska museon lopullista hintaa ja sen ylläpitokustannuksia on taktisista syistä salattu.  Taulukon lopussa on pyyntö lukijoille. Mikäli huomaatte laskelmassa jonkin perusvirheen, pyydän välitöntä ilmoitusta e-mail-osoitteeseeni: veikko.rantamo@kymp.net. Yhden tahallisen virheen olen sijoittanut laskelmaan.

Taulukko lähtee kokonaishinnasta 40 000 000 euroa, joka on suunnilleen sama kuin kaupungin julkisuuteen antama, mutta hieman korotettu alkuarvio. Keskikorkona on käytetty 4 % koko poistoajalle. Niin kutsutussa "salaisessa sopimuksessa", jonka voi kuka tahansa avata tilinpäätöksestä 2011 poistojen tuloutuksen kautta, kaupunki on sitoutunut maksamaan loppurutistuksena Lemminkäinen Oy:lle pyöreästi 10 000 000 lisäeuroa.

Ei sekään vielä riitä. Härniemen hentorakenteinen laituri rikkoutui Merikeskuksen rakentamisen aikana raskaitten rakennuskoneiden ja materiaalikuormien liikenteessä. Tämän vaurion loppukustanuksesta näkyy paraikaa erilaisia arvioita. Kotkan kaupunki itse arvioi kyseisen laiturin aiheuttavan kassaan n. 11 000 000 euron aukon. Se pitää siis vielä lisätä Merikeskuksen lopulliseen hintaan ja sen tulee näkyä menona 2013 talousarviossa. Maksutapa on sitten ihan eri asia. Siihen palataan myöhemmin. Mielenkiintoa riittää.

Mikäli Kotka yksin omistaisi Kotkan Satama Oy:n, Härniemen laiturin korjaus menisi sutjakkaasti oman sataman tiliin, niin kuin on moni Meripäivien kustannuskin vuosien saatossa lipsahtanut. Nyt se ei enää käy, koska Hamina omistaa yhteisestä satamasta 40 %. Kotkan emokaupungin (veromaksajien) täytyy nyt avata kukkaroaan. Tilapalvelun johdon on omassa kritiikkipalverissaan vakavasti mietittävä, sisältyykö Härniemen laiturin rikkoutumiseen aikamoista ammattitaidon vajetta.

Olemme koko ajan puhuneet pelkästä alkuperäishinnasta. Jos se otetaan huomioon, että rakennus kirjanpitolain mukaan on poistettava 40 vuodessa, saadaan poistoista niin huikea rahamäärä, ettei minkäänlainen kykene koskaan saamaan köyhän provinssin maakuntamuseosta edes kulttuurisesti, saati rahallisesti itsensä kannattavaa laitosta. Pietarilaisten mielenkiinto tiedetään jo.


torstai 4. lokakuuta 2012

Hento väline suursiivoukseen

Silloin kun talousarvion rahoituspohja on pettämässä, juustohöylää paljon vaikuttavammaksi nousevat säästöt ja tulojen lisäykset, jotka todella vaikuttavat talousarvioon ja siellä ensi kädessä ottavat huomioon kaupunkilaisten priorisoimat tarpeet ja toiveet. Se vaatii kovaa, kylmähermoista ja samalla ammattitaitoista johtamista.

Juustohöylän usein toistuva käyttö kavaltaa, että asuinkunnalle aiemmin hyväksytty toimintastrategia on rispaantunut repaleille, ja että johdolla ei enää ole selkeää käsitystä kunnan kaikkein tärkeimmistä ydintoiminnoista. Nyt onkin sopivasti kuntavaalin, siis demokraattisen kansalaistoiminnan aika.

Kotkalla oli vuoteen 2014 saakka ulottuvassa talousarvioittensa rahoituksessa selväpiirteinen painopiste. Kunnallisveron tuli pysyä ainakin kohtuullisena koko maan keskiarvoon nähden. Kaupungin varainkäyttöön viime vuosina eniten vaikuttaneilla on ollut kokolailla toisenlainen näkemys. Lopputulos on tänään nähtävissä.

Usko Kulttuurisataman ja "elävän kaupunkikeskustan" turismia viekottelevaan voimaan onkin ohjannut kaupunkia velkaantumaan rajusti. Se puolestaan on johtanut uusiin seikkailuihin. Kun pato yhtäällä pettää, uusia murtumia syntyy muuallekin. Näin kansalaisten mielestä kaikkein tärkeimmälle toimintahaaralle, perusterveydenhoidolle, syntyi perin outo rooli.

KOKS'illa teetettiin tahallisesti alijäämäisiä talousarvioita, ja näin jo muutenkin surkeassa tilassa ollut keskussairaala, pakotettiin ottamaan omiin nimiinsä miljoonia velkaa, jopa vuosien ajan. Tällä keinoin omistajakunnat väistivät lain määräämää velvollisuuttaan moitteetta hoitaa perusterveydenhoitoa, samalla välttäen omaa suoraa velkaantumista, ja joksikin aikaa todellisuus peittyi.

Esimerkkinä käyköön kotkalainen virkahenkilö, joka väitti mediassa, ettei kaupungilla ole yhtään maksamatonta keskussairaalan laskua. Ei ollutkaan, koska KOKS ei ollut saanut lupaa laskuttaa todellisia kulujaan. Ne kun eivät olisi mahtuneet kaupungin sen hetken talousarvioon. Kansalaiskirjeen herätettyä Etelä-Suomen hallintoviraston tietoon KOKS'in ongelmia, Kotkan talousarvio 2013 tulee nyt sisältämään jälkiä tuonkin epäkohdan siivoamisesta.